En tiedä jaksaako ketään enää kiinnostaa näiden minun oikuttelevien leidieni tarina, mutta voin kertoa, että minulla itselläni on ainakin ollut näiden kanssa aika mielenkiintoinen matka. Olen oppinut melkoisesti ritarinkukkien sielunelämästä ja niiden sitkeydestä. Leidien pelastusoperaation alkuvaiheista löytyy lisää juttua täältä.
Pelastusoperaatiossa laitoin siis juurensa kadottaneet ritarinkukka 'Lady Jane't matalaan broitsurasiaan, kun ajattelin, ettei niistä enää mitään tule. Mutta nepä yllättivät minut iloisesti. Sipulit ovat edelleen kiinteitä, ja mielestäni jopa kasvaneet ympärysmittaa. Yksi on alkanut kuivattaa itselleen uutta päällystakkia, kun minä ne silloin aikanaan kuorin sipulien kunnon nähdäkseni. Tämän matkan aikana olen oppinut myös, että kolhiintuessaan tai hyönteisten niitä järsiessä, sipuliin ja lehtiin tulee tuollaista punaista.
Naurattaa tuo rasian kyljessä oleva, aika osuva teksti!
Leidit pääsivät omiin yksiöihinsä, ja kovasti toivon, etten häirinnyt niiden kasvua liikaa. Ruukkujen pohjalle laitoin lecasoraa ja sekoitin sitä myös multaan reilusti, jotta sain ilmavuutta kasvupohjaan. Pinnalle laitoin myös kerroksen lecasoraa. Kastelin leidejä menestyksellä alakautta niiden kasvaessa broitsurasiassa. Kaadoin vettä aina tuon dynon pohjalle, ja ne saivat imeä kosteutta sen kautta. Lannoitin leidejä myös ahkerasti bokashinesteellä. Ajattelin jatkaa hyväksi havaitulla tavalla. Kesällä vien leidit ehkä ulos, jos ne sinne asti suvaitsevat selviytyä.
Maljakkoon katkaisemani 'Lady Jane' sopii niin kovin hyvin naistenpäiväruusujeni seuraan. Ai että, tässä kuvassa silmä lepää🧡





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!