Maaliskuun loppupuolella sain asiakkaaltani hänen vanhasta kohtalonköynnöksestään pari pistokasta, jotka hän oli vieläpä juurruttanut minulle valmiiksi. Kohtalonköynnös tuntui vanhan rouvan puheiden perusteella olevan hänelle todella tärkeä ja rakas kasvi, joten olin kovin kiitollinen kun hän raski minulle siitä pistokkaita antaa. Arvostan kovasti tällaisia vanhan kannan huonekasveja, jotka ovat yleensä paljon kestävämpiä ja pitkäikäisempiä kuin nykyiset tehotuotetut kasvit.
Rouvan iso kohtalonköynnös oli talvella pudottanut kaikki lehtensä, ja hän oli luullut sen heittäneen henkensä. Mutta kasvi olikin pitänyt vain normaalin talvileponsa, johon kuuluu myös tämä lehtien pudottelu. Kevään tullen hänen kasvinsa oli kuitenkin virkistynyt ja alkanut kasvattaa uusia lehtiä ja tehnyt hurjan määrän kukkia. Tätä ihmettä hän minulle silmät loistaen kertoi, ja minähän olin tietysti täysillä hengessä mukana.
Kohtalonköynnös on kotoisin Länsi-Afrikasta ja siitä kasvaa vanhemmiten puuvartinen köynnös. Kukkiakseen se tarvitsee paljon valoa, ja ilmeisesti myös talven lepokausi viileämmässä ja vähemmällä kastelulla olisi kukinnalle eduksi. Ja jostain luin, että se kukkii kaikkein parhaiten juurikin silloin, jos se tiputtaa kaikki lehtensä lepokauden aikana. Kohtalonköynnös tarvitsee muutenkin valoisan kasvupaikan joko kirkkaassa hajavalossa tai jopa suoranaisessa auringossa, kunhan kastelusta huolehditaan. Se pitää tasaisesta kosteudesta kasvukaudella, mutta ei kuitenkaan seisovasta vedestä. Kasvualusta saa olla läpäisevä ja ilmava.
Oma pikkuinen kohtalonköynnökseni on näköjään sitten sitä mieltä, että nyt on kevät ja nyt kukitaan. Se on tosin kasvanut meillä koko ajan kasvilampun alla, joten keinovalo on ehkä sekoittanut raukan rytmin. Mutta enhän minä tästä tietenkään pahoillani ole, kun meinasin jo kesällä tappaa sen kuivuuteen. Ehkä se kuivahtaminen selittääkin tämänhetkisen kukkimisen. Ehkä se luuli, että nyt tuli lepokausi, ja kun taas tuli kunnolla vettä, se päätti kiireesti kukkia. Kuka tietää.
|
Kohtalonköynnöksen kukinto on todella kaunis. Ensin muodostuvat valkoiset verholehdet, joiden sisältä varsinainen kirkkaanpunainen kukka putkahtaa esille.
|
|
Kukat ovat auringonvalossa kauneimmillaan. Puhtaan valkoisen ja kirkkaan punaisen yhdistelmä on aika säpäkkä. |
|
Varsinaisten kukkien avautumista oli hauska seurata. |
|
Ensin putkahtivat pienet punaiset pallot verholehtien suojista. |
|
Koko kasvi ei ole vielä mitenkään koolla pilattu. |
|
Vielä yksi pallerokuva. |
|
Nuput ehtivät aika isoiksi ennen kuin edes huomasin niitä. Kuva on otettu 2.9.
|
|
Tästä lähdettiin maaliskuun lopulla liikkeelle. Pistokkaat juuri istutettuina. |
Voi miten kaunis! Olen nähnyt kohtalonköynnöstä vain joissakin kasvitieteellisissä puutarhoissa. Se on kyllä todella kaunis kukkiessaan! Ihana tarinakin sinun kasvillasi.
VastaaPoistaSe on kyllä todella kaunis kukkiessaan.
PoistaMinulla on monta huonekasvia ja perennaa, joilla on taustalla juuri tällaisia tarinoita, ja ne tekevät kasveista aina itsellenikin paljon merkityksellisempiä.
Ihanasti kukkiva kohtalonköynnös. Toi niin ihanat muistot edesmenneestä äidistäni ja hänen kohtalonköynnöksestään, joka kukki hänellä myös tosi kauniisti.
VastaaPoistaOlipa mukava kuulla, että herätti ihania muistoja. Kohtalonköynnös on yksi näitä hyvin perinteisiä huonekasveja, joita on ollut jo pitkään ihmisillä kasvatuksessa. Enkä yhtään ihmettele, kun nyt näin itsekin nuo kukat!
VastaaPoistaUpea kasvi, väriyhdistelmä on kyllä järisyttävän kaunis!
VastaaPoistaMinustakin tuo väriyhdistelmä on aika huikea!
PoistaUskomattoman kaunis ja persoonallinen kukka. Kasvit, joihin liittyy jokin tarina, ovat tärkeitä. Niitä vaalii erityisen tarkasti.
VastaaPoistaSe on kyllä ihan totta, että kasvin antajaa muistaa lämmöllä aina tiettyä kasvia katsellessaan ja hoitaessaan. Tuntuu ihan erilaiselta vaalia jotain sellaista kasvia, joka on saattanut kulkea jonkun ihmisen suvussa jo vuosikymmeniä!
VastaaPoista