Puutarha alkaa näyttää jo syksyiseltä

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, mutta viileänä. Yöllä lämpötila oli käynyt vain parissa plusasteessa, eikä lämpö näin keskellä päivääkään näytä paljon yli +10°C kipuavan. Vähän yritin puutarhassa ihmetellä, jotta josko jotakin pientä voisi puuhata, mutta kylmähän siellä tuli, kun tahti täytyy vielä pitää maltillisena. Sairauslomani sappileikkauksen jälkeen loppuu tänään ja huomenna alkaa sitten työt. Onkin ollut melkoista kidutusta olla kotosalla, kun ei ole voinut tehdä puutarhatöitä ja upeita kelejä on kuitenkin näihin kahteen viikkoon mahtunut runsaasti.

Jotain kuitenkin sain tehtyä valokuvaamisen ja ihmettelyn lisäksi. Sain nostettua osan purjoista ja persiljat. Viimeiset perunat nostin lavasta viime tiistaina. Ne olivat säilyneet siellä mullan alla hienosti, vaikka jouduin ruton takia katkaisemaan niiden varret jo aikaa sitten. 

Iltapäivän puolella taivaalle hiipi yllättäen pilviä ja satoi vettä. Naapurissa kuulemma satoi rakeitakin. Itse olin siinä kohtaa jo sisällä, joten en tiedä satoiko niitä meidänkin kohdalla. Sitten oli hetken pilvisempää. Sitten taas paistoi aurinko. Kuinka monenlaista säätä tässä yhden päivän aikana voikaan olla? 

Valkoinen punahattukin antoi viimein periksi. Pitkään se jaksoikin kukkia.
Aurinko osui kivasti sen mykeröön, josta kohta pääsen ottamaan
siemeniä talteen kunhan tuosta tuleentuvat.

Aamupäivän valo leikki ison kukkapenkin kasveilla.
Syysasteri 'Patricia Ballard' ja lilakonnanyrtti vielä kukkivat.

Rusopäivänlilja kaaripenkin päädyssä.

Pihamme kuningatar, omenapuu 'Keltakaneli', siellä venyttelee
taustalla, kun perennat kylpevät syysauringossa.

Tammi on kova roskaamaan. Lehtiä ja oksanpätkää putoilee runsaasti. Niistä ihanista kukkapenkkiin ilmestyvistä pikkutaimista nyt puhumattakaan. Onneksi meidän tammemme tiputtaa lehtensä syksyllä,
eikä talvella lumen päälle niinkuin monella muulla naapurustossamme.

Pisarapenkistä löytyy ainoa kiva jänöjussi meidän pihassa. Tämä ei tee tuhoja, ja on minusta
 muutenkin tosi symppis kaveri. Päivänliljat ja kuunliljat ovat jo kovasti syysasussa.
Ja rikkaruohoja riittää. Olen jo antanut periksi tuon juolavehnän kanssa päivänliljojen seassa.
Isoja juurakoita on aivan mahdotonta putsata juolavehnän juurista,
kun ne ovat kerran sinne sekaan asettuneet. Olen koettanut nostaa kaikki ylös ja liotellakin,
mutta se on ollut turhaa touhua. Päivänliljan juurakot olisi pitänyt pilkkoa ihan pieniksi, 
jotta olisi saanut kaikki rikkaruohot väleistä pois.

 

Aamupäivällä oli todella kosteaa. Laiskan puutarhurin laahustusjäljet jäivät kivasti nurmikon
pintaan. Tässä olivat meidän viime talvena paleltuneet luumupuut. Aluksi mietin, että saavat 
kasvaa uudelleen vesoista, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Mies veti ne moottorisahalla
ihan matalaksi ja koetti rikkoa kantojakin. Toivottavasti juurivesat eivät muodostu ongelmaksi. 
Toiveissa olisi istuttaa tilalle tuohon väliin joku pikkupuu. Mietinnässä on vielä mikä se olisi. Luumupuita en enää halua. Taustalla näkyvässä pyöreässä pikkupenkissä kasvaa kirsikkapuu.  

Lobelia cardinalis porskuttaa. Tämä se ei lannistu.
Aivan uskomaton perenna. Se aloitti kukintansa
heinäkuun lopulla ja edelleen se vaan jatkaa.

Myös Lobelia siphilitica 'Alba' jaksaa kukkia,
vaikka lehtiin on ilmestynyt jo hiukan syysväriä.
Tämä on ihan pikkuruisessa ruukussa kasvava tämän
kesän siementaimi.

Muut kasvit ympärillä kuihtuvat ja Lobeliat vaan kukkivat.

Kasvien kasvupaikalla on näköjään paljonkin väliä.
Talon itä/pohjoispuolella olevassa penkissä kasvavat Lobelia 
siphilitica 'Alba't ovat kukkineet jo aikaa sitten.

Samassa penkissä rotkolemmikki nauttii auringosta.

Myös tämä ihanuus löytyy samasta penkistä talon takaa. Tarhatyräkki 'Fen's Ruby'.
Se näyttää neulasilta, mutta on suloisen pehmeä.

Syysasteri 'Patricia Ballard'.

Kultahelokin syysväriä.

Komeamaksaruoho on takuuvarma syyskukkija.

Purjoja olisi voinut alkaa nostaa jo aikaisemmin. Nyt meinaavat jo hukkua
rikkaruohoihin, ja joku on käynyt niitä jo hieman nakertamassakin.
En vaan koskaan pidä purjojen kanssa kiirettä niiden noston kanssa,
kun ne kestävät hyvin jopa pikkupakkastakin. Ja kun tänä vuonna
näiden kasvatus oli kyllä yhtä tuskien taivalta.

Persiljatkin alkoivat jo kellastua, joten keräsin niitäkin talteen.

Purjot ja persiljat matkalla pakastimeen.

Bokashikin sai runsaasti täytettä. Vähän pelottava määrä tuli tuota sipulirompetta, joka on
bokashissa vähän varottava aines. Se saattaa aiheuttaa aika epämiellyttävää hajua. 
Ratkaisin asian sillä, että laitoin tavaran kahteen bokashiämpäriin, kun toinen on jo aika lailla 
täyttymässä ja muutenkin olisi siis otettava toinen ämpäri käyttöön. Ja laitoin bokashirouheen lisäksi
Black Bokashi-mikrobiohiiltä, joka sitoo hajuja tehokkaasti.

Tungin täyttymässä olevan bokashiämpärin niin täyteen kuin sinne
vaan mahtui, lisäsin bokashirouhetta ja biohiiltä ja painelin massan alas.
Ihan mielettömästi tuohon ämpäriin mahtuu biojätettä, kun massa
vajoaa fermentoitumisen myötä ja jätteistä irtoaa nestettä.
Kuvittelin, että voin jo jättää tämän fermentoitumaan
rauhassa, mutta vielähän tuonne tavaraa mahtuu.

Mansikkalavani ovat menestyneet mainiosti. Nämä siis kaivoin kesällä ylös, kun multa oli vajonnut
 niin alas, että mansikat olivat ihan pimennossa. Lisäsin uutta multaa ja istutin mansikat uudestaan. 
Mullan pinnalle lisäsin katteeksi hakettamiani edellisvuotisia perennan varsia.
Mansikat ovat kesän aikana kasvaneet kovasti ja rönsyt roikkuvat laatikoiden ulkopuolella. 
Kukkivat nyt edelleen ihan hulluna ja kypsiä mansikoitakin saa napsia aina välillä suuhunsa.
Vähän seassa kasvaa maahumalaa, voikukkaa, palavaarakkautta ja väriminttua😉

Ihan voisi kuvitella, että on keskikesä. Nam!