Kompostilaatikot saivat uudet katot

Kuten aiemmissa postauksissani olen jo kertonut, kompostointi on yksi lempipuuhistani puutarhassa. Mieheni, joka on maalta kotoisin, ei aina ihan ymmärrä valtavaa innostustani kyseistä puuhaa kohtaan. Mutta on hän sen verran kyllä aina kotkotuksissani mukana, että hän rakentelee minulle kompostikehikoita ja auttaa niiden pyörittelyssä tyhjennysvaiheessa. 

Viime kesänä hän nikkaroi minulle tuon uusimman kompostikehikon, josta tehtiinkin yhtenäinen, mutta kaksilokeroinen. Vanhat kehikot ovat olleet metri kertaa metri yksittäisiä laatikoita, jotka on ollut kohtuu helppo kahdestaan nostaa vajonneen kompostikasan ympäriltä ylös. Etureunasta on jätetty muutama lauta pois, jotta täyttäminen olisi helpompaa reunan ollessa matalampi. Tämä systeemi on toiminut mielestäni todella hyvin. 

Tänä kesänä oli toiveissa saada kaikille kompostilaatikoille myös katot pään päälle, jottei sade huuhtoisi kaikkia arvokkaita ravinteita massasta. Mieheni käydessä mökillä puita tekemässä, hän löysi sieltä pari vanhaa aaltopellinpalasta, jotka sattuivatkin olemaan ihan juurikin oikean kokoisia kompostilaatikoiden katoksi. Koska ne yksinään olivat aika lötköjä, mies ruuvaili niihin muutamasta purkulaudasta puiset kehykset. Nämä ovat siis täysin kierrätysaineksista tehdyt!

Uudet katot pään päällä. Kuinka onnelliseksi ihminen voikaan tulla tällaisesta näystä!

Tällaiset pellinpalaset onneksi löytyivät mökiltä. Nyt ne olivat tarpeen.

Timpuri työssään. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun katot olivat kasassa.

Olin antanut vanhoille kompostikehikoille purkutuomion, kun ajattelin niiden olevan jo aivan lahonneita. Mutta kun ne kaivettiin tuolta vajan takaa esiin ja tyhjennettiin,
totesin niiden pysyvän vielä ihan tomerasti pystyssä ja ne saivat vielä luvan 
pysyä palveluksessa. Nyt ne ovat vielä tyhjillään ja niiden päälle on kerätty katkottuja
kesäkukkien ja perennojen varsia. Siksi tällainen sekamelska.

Vanhat kannetkin ovat kierrätyskamaa. Niiden pellit on aikanaan purettu talomme
sokkelin ympäriltä salaojaremontin aikana. Nämä kannet ovat vielä ihan kunnossa.

Tässä vielä uusin kompostilaatikko tekeillä viime vuoden elokuun alussa.

Halusin tähän irrotettavat etuseinät tyhjennystä silmällä pitäen, koska tämän nostelu ei
varmasti ole ihan helppoa. Käytäntö sitten osoittaa kuinka tämä ratkaisu toimii. 
Minusta nuo "lukkosalvat" ovat aika hauskat. 

Juuri tervattuna se oli aika hurja näky. 

Saatuaan kompostien katot valmiiksi mieheni joutui vielä kaivuuhommiin. Viimeinen daalia
oli vielä maassa ja sen hän joutui kaivamaan ylös, kun itse olen vielä toipilaana.
Ja melkoisen juurakon vanha rouva olikin kasvattanut kanankakan voimalla.
Hyvä kun banaanilaatikkoon mahtui!