Kierroksella Avoimissa Puutarhoissa 2026

Sunnuntaina 5.7. oli taas koko maan laajuinen puutarhaihmisten kesän kohokohta Avoimet Puutarhat -tapahtuma, joka antaa mahdollisuuden päästä kurkistelemaan myös yksityisten ihmisten puutarhoihin. Idea on aivan mahtava, ja itsekin kyseiseen päivään useammankin kerran oman pihan avanneena, voin suositella sitä lämpimästi. Ihmisten kohtaamiset ovat olleet vallan ihania. Ovathan puutarhaihmiset ihan oma heimonsa, jolla löytyy aina yhteinen kieli puutarha-asioissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana oli "Puutarha ei ole koskaan valmis, mutta se on aina kokemisen arvoinen". Se onkin mielestäni ihan osuva valinta, sillä se pitää hyvinkin paikkansa. Ainakin oma puutarha on koko ajan elävä ja muuttuva tapaus, joka ei koskaan tule täysin valmiiksi. Eikä sen kai kuulukaan tulla. Se on sula mahdottomuus!

Koska tänä vuonna emme itse osallistuneet tapahtumaan, avautui minullekin mahdollisuus päästä itse kiertämään toisten puutarhoja. Aina yhtä ihanan innostuneen puutarhaystäväni kanssa pohdimme mihin suuntaan lähtisimme. Mietimme Hämeenlinnan-Riihimäen suuntaa, sitten Lahden suuntaa, johon lopulta päädyimme.

ARVILA

Ensimmäinen kohteemme oli Ruuhijärvellä sijaitseva Arvila, joka oli minulle tuttu jo täältä blogimaailmasta. Katjan upean blogin herättämän mielenkiinnon takia paikka oli ihan pakko nähdä. Eikä pelkästään puutarhan takia, sillä onhan tällaiset vanhat 1800-luvun pihapiirit muutenkin näkemisen arvoisia. Ja olihan tietysti tosi mukava tavata Katjakin ihan livenä.

Vaikka taivas oli pilvessä, ei sade meitä onneksi kiusannut. Saimme ihastella Katjan kätten jälkiä mukavassa kelissä. Hänen puutarhansa oli tällaiselle perennaihmiselle oikea paratiisi. Toinen toistaan upeampia ja hyvällä maulla rakennettuja kukkapenkkejä, jotka olivat täynnä isoja perennakasvustoja. Työtunteja on puutarhaan varmasti uhrattu runsaasti ja se kyllä näkyi siellä. Kuten myös todella kauniiksi remontoidussa päärakennuksessa, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Kuvani eivät varmasti tee oikeutta puutarhan istutuksille, mutta yritin kuvata itseäni miellyttäneitä kohteita. Kuvia olikin sitten melkoinen määrä, kun aloin tähän postaukseen niitä valita. Ja vaikeaa olikin niitä valintoja tehdä. Paljon jäi kauniita asioita poiskin. Oli pakko laittaa myös paljon kollaaseja, muuten tästä jutusta olisi tullut vieläkin pidempi.

Perennapenkit olivat todella runsaita ja monimuotoisia. Se sopi hyvin laajan pihapiirin tunnelmaan.

Puutarhan tiiliseinäinen kasvihuone oli kuin karamelli, ja sinne olisi tehnyt mieli jäädä istumaan ja haaveilemaan. Nuo vanhat silitysraudat ja saviruukut tuolla hyllyllä olivat kuin piste ii:n päälle!

Mahtavaa väri-ilottelua.

Söpöjä pieniä yksityiskohtia.

Nämä väriyhdistelmät, nam!

Pieni japaninpihta purppuraheisiangervojen seurassa.

Tähän lopuksi täytyy laittaa meidän kahviseuranamme päärakennuksessa ollut hyvin arvonsa tunteva Jalo-herra. Hän pötkötteli nojatuolissa isännän elkein autuaan tietämättömänä ympärillään pyörivistä ihmisistä. Minulle hän ei suostunut silmiään edes räpäyttämään, mutta ystäväni sai napattua tämän aivan huikean kuvan. Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: "Kuka kehtaa häiritä minun päivänokosiani?" Myös punaturkkinen Eino nähtiin puutarhassa.

KALLIORINNE

Toinen kohteemme muuttui lennossa, kun Arvilassa paikalle pölähtivät tutut puutarhaseuralaiset Tampereelta. Heidän suosituksestaan seuraava kohteemme vaihtuikin Vesivehmaalla sijaitsevaan Kalliorinteeseen. Ja kyllä se olikin hyvä suositus. Kalliorinne oli iso tontti, jossa 5000 m²:stä oli puutarhaksi muokattu noin 3000 m². Puutarha oli rakennettu nimensä mukaisesti ison kallion juurelle rinteeseen. Ylempänä oli metsäpuutarhaa, joka alempana muuttui hienoksi lehtiperennojen, puiden ja nurmialueiden keitaaksi. Kovin paljon eri värein kukkivia kasveja ei ollut, ja minä värikkäiden perennojen ystävänä olin ihan ihmeissäni siitä, kuinka suuren vaikutuksen paikka silti teki. Erilaisten lehtien muodot ja värit olivat ihan huikean hienosti soviteltu yhteen!

Metsäpuutarha kallion kainalossa.

Metsäpuutarhassa oli hauskoja pikku polkuja, joita pitkin pääsi tutkimaan kasveja lähempää. Kasvien runsaus oli hämmentävän suuri. Erilaisia lehtimuotoja ja värejä oli paljon. Ei oikein tiennyt mihin olisi katseensa suunnannut, kun joka puolella oli jotain kiinnostavaa.

Erilaisia puita ja pensaita erivärisine lehtineen oli kivoina pikku saarekkeina. Varsinaista silmäkarkkia!

Myös isoissa ruukuissa oli paljon erilaisia kasveja, japaninvaahteroita ja hortensioita ynnä muita sisällä talvetettavia kasveja.

Puutarhaa kiertäessä on vaikea uskoa sitä yhden ihmisen tekemäksi, mutta näin tarina kertoo. Kaksikymmentä vuotta siihen on mennyt eli ei ihan mikään pikku projekti. Nostan kyllä hattua!

Kasvihuone oli aika kutsuvan näköinen. Sen sohvalle olisi voinut hetkeksi köllähtää pitkälleen ihmettelemään maailman menoa ympärillä.

Kuunliljoja Kalliorinteessä oli runsaasti ja sateen jäljiltä ne olivat tosi nättejä veden helmeillessä niiden lehdillä. Tähän 'Great Escape'n väritykseen ihastuin kovin.

KAKSI PUUTARHAA

Viimeinen kohteemme oli Lahdessa sijainnut Kaksi puutarhaa, joka oli kahden eri aikakauden tontin yhdistelmä. Toinen puutarha oli kahdeksankymmentäluvun omakotitalon piha ja toinen vanhan rintamamiestalon umpeenkasvaneesta pihasta kunnostettu. Yhdistelmä oli hauska ja joka puolelta löytyi pieniä kivoja yksityiskohtia.

80-luvun talon puolen puutarhaa. Huomaa vanha Singer kivireunuksella.

Rintamiestalon puoleinen puutarha oli vanhoine omenapuineen aika suloinen. Siellä oli erilaisia kukkapenkkejä ja monenlaisia pikku juttuja, joita saattoi bongailla kukkapenkkien reunoilta tai kasvien joukosta. Kiviä oli kiinnitetty toisiinsa niihin ensin reikiä poraamalla ja laittamalla niihin pätkät harjaterästä. Näin rakennetut kivipaasit olivat vekkulin näköisiä. 

Erilaisia kierrätystavaroita oli käytetty myös koristeina ja niissä oli monenlaisia kivoja ideoita. Nuo sydänlapiot olivat ihania.

Kukkapenkkejä oli muutamia ja niissä oli paljon aikakauden talon pihaan sopivia perinneperennoja. Puutarhan perällä oli komea, pitkä kukkapenkki runsaine perennaistutuksineen.

Vaikka kuvissani paistaa aurinko, täällä viimeisessä kohteessa alkoi sade juuri, kun pääsimme paikalle. Oli aika eksoottista, kun aurinko paistoi ja isot pisarat putoilivat samaan aikaan taivaalta. Siksi osa kuvistakin voi olla hieman epätarkkoja, kun sateensuojan kanssa oli vähän vaikea kuvata. Eli aika hyvällä tuurilla pääsimme sateiden välillä kohteemme melkein kuivin nahoin kiertämään. 

Avoimien Puutarhojen aukioloaika oli kello 12.00 - 17.00. Tuntui ihan hullulta, ettei viidessä tunnissa ehtinyt kuin kolme kohdetta, mutta siirtymisiin kului yllättävän paljon aikaa. Emme käyneet edes syömässä vaan kiersimme eväiden voimalla. Viimeisen kohteen jälkeen alkoi kyllä olla energiat jo niin vähissä, että alkoi juttelu hiljentyä. Mutta kävimme syömässä ennen kotiin lähtöä, ja taas alkoi autossa iloinen puheen pälpätys. On kyllä aivan ihana olla liikkeellä toisen yhtä puutarhahullun ihmisen kanssa❤️

Lisää näistä (ja muistakin) kohteista voit lukea Avoimet Puutarhat -sivustolta eli TÄÄLTÄ.

Sateen jälkeen puutarhassa tanssittiin

Eilen illalla kaupasta kotiin tullessani katselin taivaalle kerääntyviä pilvimassoja toiveikkaana. Kunnon sadetta on odoteltu jo ties kuinka pitkään, ja nyt alkoi näyttää sen suhteen jo aika hyvältä. Yöllä ei mielestäni kuitenkaan ollut satanut.

Aamu valkeni pilvisenä, ja lopulta päivällä taivaalliset hanat sitten aukesivat. Ja totta vie aukesivatkin! Vettä tuli vähän aikaa ihan mahdottomasti. Pelkäsin talonkin kohta alkavan kellua. Ja mietin millaista tuhoa piiskaava sade puutarhan kasveille tekisi.

Kurkistelin etuoven ja sivuoven raoista kamerani kanssa ja nappasin nopeasti muutaman kuvan. Vettä tuli niin paljon, että putoavat pisaratkin taltioituivat kuviin. Kasteluletkukin tuli ikuistettua. Sille onkin ollut kovasti käyttöä viime aikoina, kun en ole jaksanut kantaa kastelukannuilla vettä kasveille niiden tarvitsemaa määrää. Mutta nyt ne on kasteltu perusteellisesti. Nurmikko suorastaan litisi, kun kävelin pihassa sateen jälkeen tutkimassa tuhoja.

Sadekuuron mentyä ohi aurinko alkoi pian paistaa ja kuivatti kiveyksen. Meidän kiveyksessä on sekaisin uusia ja vanhoja kiviä ja ne kuivuvat eri tahtiin muodostaen hauskoja kuvioita. Kiveys on meillä ollut huonolla hoidolla. Varsinkin nuo rapunpielen kivet kasvavat sammalta, kun kastelen siinä kukkasia. Toisaalta myös jotenkin tykkään tuosta sammaleesta. Noista kivien välissä kasvavista rikkaruohoista en niinkään ole innostunut. 

Minun hienot kesäkukkaistutukseni tynnyrin puolikkaissa saivat vähän osumaa. Varsinkin jänönhäntä retkautti selkänsä ihan totaalisesti. Ajattelin tänä vuonna tehdä tällaiset heinäpitoiset istutukset. Olen kasvattanut siemenestä italianpantaheinää, purppurarevonhäntää, samettikukkia, lobeliaa ja tuota selkävaivaista jänönhäntää. Mielenkiinnolla odotan millaiset näistä loppukesästä tuleekaan. Rappusilla minulla on samettikukkia, kuten tuolta aiemmasta kuvasta saattoi huomatakin.

Parhaillaan kukkivat marhanliljat kestivät sateen hienosti, mutta takapihan meikäläisen mittainen jättivarjolilja katkesi. Se oli jo valmiiksi vinossa, eikä kestänyt sateen tuomaa lisätaakkaa. Onneksi olin ehtinyt ihailla sitä jo hyvän aikaa ennen tätä tapahtumaa. Napsaisin kukinnon maljakkoon.

Toin myös muutaman onneksi jo parhaan kukintansa ohittaneen 'Sarah Bernhardt' -pionin sivunupuista auenneen kukan sisälle maljakkoon. Sarahin kukkavarret isoine pompuloinen kestävät tunnetusti melko huonosti sadetta. 

Sateen tauottua puutarhassa alkoivat ilmeisesti tanssiaiset, kun näitä hörhelöisiin rimpsumekkoihin pukeutuneita neitokaisia alkoi tulla vastaan. Kovin tuntuivat täpinöissään olevan, ja siinä helmat vain hulmusivat, kun tytöt kiiruhtivat valssaamaan.

Yksi vakavahenkisempikin neitokainen seisoi hiljaa yksinään tumman burgundinpunaisessa mekossaan. Mekko itsessään oli hyvin maltillinen malliltaan, mutta koko juju olikin kauluksessa, joka olikin sitten kaikkea muuta kuin hillitty. Neitokainen oli panostanut myös näyttävään kaulakoruun. Näitä tyttösiä katsellessa pyrki väkisinkin hymyilyttämään.

Eilen oltiin vielä ihan pörheänä auringon paistaessa. Nämä pioniunikot ovat hauskoja, kun ne kylväytyvät itsekseen vuodesta toiseen. Annan niiden rauhassa siementää, koska niiden taimet on todella helppo nyppiä pois vääristä paikoista.

Muutamia mukavia marhanliljayllätyksiäkin on vielä ilmaantunut viimeisimmän martagonpostaukseni jälkeen. Luulin jo, etten tänä kesänä näe 'Guinea Gold'in kukintaa, mutta vajan edestä pompsahtikin yllättäen yksi komea varsi kukkimaan. Laitoin samasta kasvista sekä ilta- että päiväkuvan. Niissä näkyy taas hyvin valon vaikutus väreihin. Tuo nuppujen vaaleanpunainen korostuu iltakuvassa todella hienosti.

Olen haikaillut jo vuosia saadakseni Lilium martagon var. albiflorumin, joka on valkoinen ja sillä on punertavat pilkut. Tämä minulla oleva marha on aika lähellä sitä, mutta selvästi kaikin puolin tummempi. Tämän olen hankkinut nimellä "vit gespikkeld" eli pilkullinen valkoinen.

'Arabian Night'in pikkuruisia kukkia on auennut pitkin puutarhaa. Onneksi, sillä tämän vahvat värit ovat satumaisen upeat. 

Viimeksi valittelin, ettei 'Pink Morning' noussut talon edustan penkistä ollenkaan kukkimaan. Mutta kun tarkemmin muiden perennojen välistä tutkin, niin löytyihän sieltä muutama kukka. Tämä on mielestäni se oikea 'Pink Morning', joka ei käperrä noita terälehtiään kovin kippuraan, ja on väritykseltään aika vaalea. Joskus sen terälehdet jäävät vieläkin suoremmaksi.

Vauvalassa avasi nuppunsa hartaasti odottamani kevään -25 marhanliljatulokas, joka ei viime kesänä suostunut kasvamaan kunnolla. Niin käy usein keväällä tulleille marhanliljan sipuleille. Kevät ei ole niille ollenkaan otollista istutusaikaa. Se tuli nimellä Lily 'Martagon' (tämä oli tosiaan kirjoitusasu) ja sen piti olla kuvan perusteella jotakuinkin juuri tämän värinen. Se on siis vain nimetön vaaleanpunainen. Jään mielenkiinnolla odottelemaan kuinka nuo terälehdet käyttäytyvät eli kuinka kippuralle se ne lopulta vääntää. 

Vanhat 'Marhan'it ovat nyt parhaassa kukassa, ja ai että minä olen niitä monta kertaa päivässä ihaillut. Niitä ei sade ole hetkauttanut, vaikka ne heiluvat korkeuksissa. On ne vaan niin ihania!

Näin helposti minä humpsahdin taas marhanliljojen lumoihin, vaikka ihan muista aiheista aluksi kirjoitinkin😄

Kesäkuun viimeisen päivän juttuja

Kesäkuu mennä hujahti vauhdilla ohi. Jotenkin tuntuu, ettei millään tahdo pysyä tässä menossa mukana. Samaa sanovat kaikki. Pyöriikö tämä meidän pallomme jotenkin ylinopeudella?

Myös pionien kukinta humpsahti ohi ihan hetkessä. Viimeisinä kukkijoina ovat vielä hetken kukassa olevat kermakakkuhörselö 'Sarah Bernhardt' ja 'Nippon Beauty' -oletettu. Kuvasin niitä kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti auringonpaisteessa. Mutta halusin ikuistaa nuo Sarahin ihastuttavat pinkit viirut sen kukan sisältä. Ne näkyvät nyt selvemmin, kun kukka vanhetessaan vaaalenee ja aukeaa lisää. Minä näköjään tykkään Sarahista eniten juuri nuppujen auetessa ja sitten täällä kukkien taipaleen loppupäässä. Parhaan kukinnan isot kerrotut pallot eivät minua niinkään sykähdytä. Tänä vuonna Sarah kukki muuten todella hyvin. 

'Nippon Beauty' -oletetun hienoa syvää punaa ei pysty edes illan valossa vangitsemaan, joten tässä nyt tällainen aika raju otos sen kukista. Se kukki tosi vaatimattomasti. Se ei ole mikään ihme, kun se on puristuksissa 'Sunny Girl' -pionin ja kärhötuen välissä. Kauhistuttaa lähteä kaivamaan niitä syksyllä ylös, mutta kaipa se olisi tehtävä.

Loistokurjenmiekkojen kukinta on alkanut. Viime kesänä ostamani hempeä 'Pink Parfait' nousi vain yhdellä tupsulla maasta ja teki vain yhden kukankin. Onneksi ei sentään kokonaan kadonnut talvella. Sen väri on eri valossa nimensä mukaisesti enemmän pinkkiin päin kallellaan. Loistokurjenmiekoille talvi on ollut ilmeisen vaikea, koska toisetkin tämän vierellä kasvavat lajikkeet ovat lähteneet kasvuun tänä vuonna jotenkin vaisusti. Tai sitten kuiva kevät on vaikuttanut. Kurjenmiekat haluaisivat varmasti kosteamman kasvupaikan, mitä minulla on niille tarjota. Onneksi ne sentään saavat hieman varjostusta 'Åkerö'-omenapuulta.

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' on iskussa talven jälkeen ja tekee paljon kukkia. Se on mielestäni hienostuneen värinen.

Loistokurjenmiekka 'Miss Apple' on väritykseltään vallattomampi, mutta pidän siitäkin kyllä kovasti. Isona kasvustona se onkin varsinainen katseenvangitsija.

Loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' on henkäyksenkeveä valkoinen kaunotar. Taas valkoinen perenna, josta oikeasti tykkään. Niitähän nyt alkaa kertyä huolestuttavan paljon. Vihreää vasten se tuntuu lentävän ilmassa kuin lokki konsanaan. Se on eri penkissä kuin kolme aikaisempaa lajitoveriaan, ja se onkin kasvanut melkoisen korkeaksi. Kuivassa kohopenkissä sekin kasvaa eli ei mitenkään ihanteellinen paikka silläkään.

Tämä huikaisevan sininen kaunotar ei taida sekään olla ihan tavallinen siperiankurjenmiekka, vaikka sellaisena olen sitä pihassamme vuosia pyöritellyt. Se ei ole koskaan oikein kukkinut kunnolla, vaikka olen yrittänyt vaihtaa sen paikkaakin. Nytkin se on tehnyt vain muutaman kukan.

Sitten vähän lisää näitä hassunkurisia siemenkasvatuksiani, joita jo kävinkin aikaisemmassa postauksessani läpi. Viime kesänä kasvatin valkoisen lehtosinilatvan siemenistä taimia, joista kaikista tuli oikeasti valkoisia tänä vuonna kukkiessaan. Salaisuutena olivat siemenet, jotka puutarhaystäväni oli kerännyt omasta puutarhastaan, jossa ei ollut yhtään sinistä lehtosinilatvaa. 

Mutta kuinkas kävikään valkoisesta maariankellosta kerätyistä siemenistä kasvatetuille taimille? Niiden vieressä kasvoi myös sinisiä. Ja kappas, suurin osa taimistahan on sitten sinikukkaisia. Eipä sillä, nuo siniset ovat mielestäni nätimpiä. Kaikkein mieluiten olisin ottanut vaaleanpunaisia. Tai ehkä sekoituksen kaikkia. Mutta tulihan joukkoon sentään yksi valkoinen (tai vaalea lila), siniraitainen versio. Tosin voihan niitä olla kyllä enemmänkin, sillä myin taimia Puutarhaseuran Taimipäivässä. Yritin kyllä kaikkia taimiani ostaneita informoida, että ne on kasvatettu valkoisen kasvin siemenistä, eikä väriä voi millään taata.  

Etelänmunkin nuppuja.

Sain viime vuonna Hiidenkiven Puutarhassa -blogin Minnalta etelänmunkin siemeniä, jotka itivätkin hyvin, selvisivät talvesta hienosti, ja nyt minulla on kukintaa tuloillaan. Kuvasin etelänmunkkeja jo näin nuppuisena, koska mielestäni ne ovat niin hauskan näköisiä. Täytyy muistaa laittaa niistä kuvia myös kunnolla kukkivina.

Sain Minnalta myös nätin valkoisen, rimpsureunaisen luhtaesikon siemeniä. Laitoin ne talvikylvöön ja sain niistä ihan kivasti taimia. Vaaleanpunakukkaista luhtaesikkoa minulla onkin jo itselläni.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard'.

Mustapäivänhattu 'Green Wizard'it ovat omia viime vuotisia siemenkasvattejani. Ne ovat aika humoristisia ihan jo muutenkin, mutta nämä haluavat olla vielä astetta hauskempia. Mistähän tuo yksi on saanut päähänsä kääntää mykerönsä vaakatasoon? Ihmissilmään kukinto on aika vaatimaton, mutta hyönteisten mielestä se on vastustamaton, eli mustapäivänhattu on ihan mahtava pörriäiskasvi.

Tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'.

Kasvatin viime vuonna myös tarhasalkoruusu 'Arabian Nights'ia siemenestä, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että tänä kesänä näen kukintaa. On sillä mahtava nuppu!

Reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder'.

Jotkut yksivuotiset kesäkukat ovat sellaisia, että niistä muodostuu melkein perennoja eli monivuotisia. Yksi tällainen on meillä reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder', jota joskus siemenestä kasvatin ja annoin sen vapaasti siementää. Nyt sitä nousee vähän joka puolelta pihaa, ja sitä on helppo siirtää haluamaansa kohtaan kasvamaan. Todella kaunis ja kestävä kasvi. 

Koreakärsämö.

Vähän samannäköinen nätti pieni mykerökukka on koreakärsämöllä, joka taasen on perenna. Viime talvi oli sillekin aika ankara, ja ne kaksi tupasta mitä minulla pihassa on, ovat nyt hiukan kärsineitä.

Jättiverbena.

Sitten muutama minua hymyilyttänyt tapaus kukkamaakierrokselta. Yllä tämän vuoden kesäkukkakylvöistä tullut jättiverbena, jonka kukinto näytti hassunkuriselta. Aivan kuin se olisi innoissaan huitonut minulle kaksin käsin, että "hei, täällä mä olen, huomaa mut". Toinen hihittelyä aiheuttanut kaveri oli Viron tuliainen komealuppio 'Lilac Squirrel', joka oli alkanut myös availemaan lilaa oravanhäntäänsä.

Komealuppio 'Lilac Squirrel'.

Alppipiikkiputki.

Piikkiputkien kukintaa odotan innolla joka kesä, ja nyt näyttäisivät sekä alppipiikkiputki että komeapiikkiputki kukkivan kunnolla. Minusta nämä isot piikkiputket ovat erityisen hienoja tässä vihreässä vaiheessa ennen kuin ne muuttuvat, alppipiikkiputki metallinsiniseksi ja komeapiikkiputki hieman hopeaisemman siniseksi. Mahtavia kasveja kumpikin. Sinipiikkiputket eivät ole näköjään kovin hyvin talvesta selvinneet. Toivottavasti edes muutama niistäkin kukkisi. Kaikki piikkiputket ovat pörriäisten suursuosikkeja!

Komeapiikkiputki.

Tällainen kattaus oli tarjolla kesäkuun viimeisenä päivänä. Heinäkuu tuo toivottavasti mukanaan paljon uusia kasveja ihmeteltäväksi!