20 maaliskuuta 2026

Tuoksuherneiden kasvatuskokeiluja

Havahduin tässä muistiinpanojani tutkaillessani, että olin viime keväänä näihin aikoihin kylvänyt tuoksuherneet. Ajattelinpa sitten ryhtyä tuumasta toimeen tänäkin keväänä ihan hyvissä ajoin. Olen aikaisemmin kasvattanut vain 'Royal' -sekoitusta, koska siinä on mielestäni varsin kauniit värit. Tosin ihan kaikkia pussin kuvan värejä en ole koskaan kasvateissani nähnyt, mutta riittävästi kuitenkin.
Tänä keväänä ajattelin repäistä ja kylvää jo viime vuoden keväällä hankkimani hempeät 'Cupid Pink'in ja 'Prima Ballerina'n. Minulla on varmaan ollut joku höperö romanttinen hetki ajatuksissani, kun olen moisiin väreihin haksahtanut. Kulttuuriperintölajike 'Old Spice Henry Eckford' oli ihan pakko ostaa, kun sen kukkien sanottiin olevan lämpöisen oranssinpunaiset. Saapa nähdä!

Monet kasvattavat tuoksuherneitä ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeen mukaan. Siinä tuoksuherneet kylvetään normaalisti ruukkuun, taimiruukku sujautetaan muovipussiin ja annetaan siemenien lähteä kasvuun sisällä. Taimien ollessa muutaman sentin mittaisia, pussi taimineen viedään ulos suojaisaan paikkaan ja siellä ne saavat jatkaa kasvuaan. 

Viime keväänä pyörittelin tätä metodia mielessäni. Ajattelin ensin, että voisiko kylvetyt tuoksuhernepurkit laittaa talvikylvölaatikoihin eli läpinäkyviin, reijitettyihin muovilaatikoihin. Sekin varmasti toimisi ihan hyvin. Mutta sitten muistin, että onhan minulla kasvihuone! Niinpä minä kylvin tuoksuherneeni siemenetanaan ja vein kylmään kasvihuoneeseen ihan samoin tein. Ajattelin kokeilla, kuinka nopeasti tuoksuherneet itäisivät kylmässä. Ja tulos oli hämmästyttävä, vaikka ulkona oli silloin vielä monia pakkasöitäkin. Lasikasvihuoneessa päivälämpötilat kuitenkin huitelivat aika korkeina jo maaliskuun loppupuolella varsinkin aurinkoisina päivinä. Tässä oli hyvänä puolena sekin, ettei pikkutaimille tullut sitä siirtoshokkia, mikä on väistämättä edessä, kun kasveja siirretään sisältä ulos.


Kylvin tuoksuherneen siemenet valmiiksi pyörittelemiini etanoihin. Olen käyttänyt niissä solumuovia, joka on uudelleen käytettävissä, koska se kestää hyvin. Se on myös mukavan karheaa, joten multa pysyy sen sisällä paremmin kuin esimerkiksi tavallisen muovin. Sitäkin on kokeiltu. Kuvassa siemenet ovat mullan pinnalla, mutta painelin ne kyllä tikulla syvemmälle ja lisäsin etanan pinnalle lopuksi hienoa hiekkaa. Tein näistä etanoista hieman tavallista korkeampia, koska suunnittelin laittavani niihin juurikin tuoksuhernettä, joka kaipaa syvää multatilaa juurilleen. Kuvan etanassa käyttämäni solumuovi oli tavallista ohuempaa, joten laitoin sen kaksinkerroin.

Rullaati rullaa, tuoksuherne-etanat ovat valmiita. Sitten jäämme odottelemaan kasvun ihmettä. Laitoin nämäkin rullat kasvihuoneessa olevaan muovikasvihuoneeseen. Kasvuunlähtöön kylmässä kasvihuoneessa vaikuttaa tietenkin kevään lämpötilat, joista kukaan ei vielä tiedä. Kylmässä kasvuun lähteneet taimet ovat kuitenkin huomattavasti tukevampia ja sitkeämpiä kuin sisällä esikasvatetut. 

Lämpötilat lasisessa kasvihuoneessa vaihtelevat hurjasti päivän aikana. Alkuillasta oli vielä aika mukava lämpö puuhastella kasvihuoneessa. Kuvan mittari on silmän korkeudella. Lattianrajassa lämpöä oli reilut kymmenen astetta vähemmän.

6.4.

Viime keväänä laitoin tuoksuherneet 24.3. tällä samalla tavalla siis kasvamaan kylmään kasvihuoneeseen. Ensimmäiset taimet nousivat pintaan 4.4. Yläpuolen kuvassa on tilanne 6.4. Siemenet oli kerätty omista vuoden 2024 tuoksuherneistä.

Samoihin aikoihin sisälle kylvetyt tuoksuherneet kasvoivat kasvilampun alla pitkiksi ja honteloiksi hujopeiksi. Niiden latvomista mietin pitkään, kun sirkkalehdetkin huitelivat korkeuksissa ja latvoa olisi pitänyt ensimmäisten varsinaisten lehtien yläpuolelta. No, tulipahan kokeiltua sekin, että vaikka latvoi heti sirkkalehtien jälkeen, kasvu jatkui ihan hyvin.



13.4.25 siirsin myös sisällä kasvaneet tuoksuherneet kasvihuoneeseen. Kuvassa näkyy selvästi kuinka paljon tanakampia taimia kasvihuoneessa koko ajan kasvaneet ovat. Ne kirivät nopeasti sisällä kasvaneiden etumatkan kiinni. Tämän kokemuksen siivittämänä uskalsin toimia samalla tavoin tänä vuonnakin! 


Toukokuun -25 puolenvälin paikkeilla olen laittanut kaikki tuoksuherneet lopullisille kasvupaikoilleen. Tässä kuvassa sisällä kasvaneet roikaleet. Vaikka ne olivat kasvaneet pitkiksi, ne oli silti helppo irrotella avatusta etanasta. Siinä niiden juuretkaan eivät pääse pahasti sotkeentumaan toisiinsa.


Tuoksuherne 'Royal'in kukintaa viime heinäkuulta. Tykkään kovasti näiden vahvasta värimaailmasta.


Jokos sinulla ovat tuoksuherneet kasvamassa? Olisi mukava kuulla kuinka sinä niitä kasvatat😊


3 kommenttia:

  1. Sinun kuvalliset kertomuksesi kokeiluista toimivat erinomaisina ohjeina ja vinkkeinä. Solumuovimatto on kätevän monikäyttöinen. Kukkivien tuoksuherneiden värimaailma on kaunis.
    Olen nyt muutamana keväänä käyttänyt Wingårdin ohjetta, jolla olen onnistunut tuoksuherneiden kasvatuksessa oikein hyvin. Kellarikasvattamossani on sisätiloja viileämpää, jonka vuoksi kasvu on siellä vähän hitaampaa. Taimista tulee kuitenkin vankkoja. Tuoksuherneet olen vienyt lämmittämättömään kennokasvariini aika pian taimien ilmestymisen jälkeen. Laitan ruukut isoon muovilaatikkoon. Yöksi laitan kannen laatikon päälle siten, että ilma pääsee kiertämään. Aion kylvää tuoksuherneet tänä viikonloppuna.

    VastaaPoista
  2. Hyvänen aika miten upeita taimia olet saanut kasvatettua. Hyvä postaus ja hyvät opettavaiset kuvat.

    VastaaPoista
  3. Totta, viime vuonna minäkin esikasvatin (yleensä vain kylvän ne suoraan ulos), kun monessa paikassa sanottiin, että hajuherne sietää viileää. Ajattelin pihavajaani, joka on musta ja kylvin sinne. Hyvin meni ja sain varmaan kukkia vähän tavallista aikaisemmin. Tosin tuollaisiin kukkamääriin en ikinä pääse, ehkä pitäisi lannoittaa tai jotain :-D
    En kyllä tajunnut latvoa, ehkä sekin vaikuttaa, kun taimi haarautuisi enemmän.
    Ja pihavajassa on sama ongelma kuin muuallakin sisätiloissa: pitää olla kotona kastelemassa. Nyt en muista, mitä tein niiksi päiviksi tai viikoiksi kun olin kaupungissa; pistinkö taimiastiat ulos sitten, jos sataa, niin saavat siitä kastelua. Vai mitä. Toisaalta viileässä kastelua ei niin paljoa tarvitse, onneksi.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!