16 helmikuuta 2026

Talvehtijoiden rankat ajat

Sisällä lämpimässä talvehtivilla viime kesän kasvateilla on jäljellä vielä viimeinen puristus ennen kevättä. Tämä on usein kasveille se vuodenkierron vaikein hetki. Talvi on pian päättymässä, ja kevätaurinko alkaa helliä kaikkia meitä, sekä ihmisiä että kasveja. Silloin moni kasvi heittää sisällä henkensä. En tiedä mikä moisen ilmiön aiheuttaa, mutta se on ihan totta. Tosiasia taitaa olla myös se, että keväällä me ihmisetkin teemme eniten itsemurhia. Tai voiko kasvin kohdalla puhua itsemurhasta, en tiedä...

Tarkoitus ei ollut mennä ihan näin syviin vesiin talvehtijoiden kanssa. Palataanpa ruotuun. Pensasbasilikat ovat talvehtineet hyvin vaihtelevasti. Viileällä kuistilla kasvaneet kaksi vasemmanpuoleista ruukullista ovat kärsineet hirmuisesti ripsiäisten tuhoista. Olen napsinut niistä alalehtiä sitä mukaa, kun ripsut ovat niitä vallanneet. Nämä kaksi ovat olleet myös kauempana kasvilampusta kuin tuo oikeanpuoleinen, joka on ollut myös paljon lämpöisemmässä tilassa. Tosin siitäkin ruukusta on kuollut pari pistokasta.

Leikkasin noiden pahiten kärsineiden basilikoiden latvat 4.2. ja laitoin veteen hupun alle juurtumaan. Pensasbasilika tekee nopeasti juuria, ja sainkin pistokkaat jo istutettua kasvupohjaan, joka on suurimmaksi osaksi ihan multaa. Suojaruukun pohjalle laitoin kasteltua lecasoraa, jotta pistokkailla säilyisi hyvin kosteus. Minä kun tunnetusti olen hyvin hajamielinen kastelija. 



Pistokkaat pääsivät lämpimämpään paikkaan kasvamaan pelargonien seuraan. Meillä pelakuut ovat ihan sisäkasveja ympäri vuoden. Joskus kesällä saattavat käväistä ulkona, mutta ei mitenkään säännönmukaisesti. Tulppaanipelargoni 'Pink Pandora'n pistokas yrittää kukkia.



 

Pensasbasilikaa tulee aina nuuskittua ohikulkeissaan. Se on myös hyvin kaunis lehdiltään. Saati sitten kukkiessaan.

Chililandiassa on ollut ongelmia läpi talven. Koristechili 'Bolivian Rainbow'n talvehtijat ovat olleet myös ripsiäisten ruokalistalla, ja se valitettavasti näkyy. Olen isommasta karsinut myös rankalla kädellä ripsujen tuhoamia lehtiä. Nyt tosin tilanne tuntuu hieman rauhoittuneen, ja isompi on alkanut pukata uutta kasvua tervein lehdin. Saa nähdä kauanko tämä välirauha kestää?!

'Bolivian Rainbow'lla on kauniin violetinlilat kukat.

Pienempi bolivialaisista on ollut koko talven lehdet enemmän tai vähemmän kippuralla. Siinä en ole edes kauhean montaa tuholaista tavannut. Onkohan sillä muuten vain paha mieli talvesta tai mistä lie?


Minähän en siis ole minkään sortin chiliasiantuntija. Olen vain yrittänyt tutustua niiden sielunelämään ja opetella niiden metkuja. Olen lukenut paljon eri lähteistä tietoutta niiden kasvattamisesta, kun olen ihmetellyt tätä lehtien kipristelyä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen vain se, että chilit ovat hyvin nättinokkaisia kasveja, jotka ottavat hyvin äkkiä itseensä väärästä kastelusta, lannoituksesta ja valosta. Elä sitten tällaisten kanssa!

Saa nähdä kuinka nämä talvetettavani selviävät vielä yli tämän viimeisen ponnistuksen. Sormet ja varpaat ristiin!



2 kommenttia:

  1. "Nättinokkaisia", hauska, en ollut ennen kuullut. Sama vai melkein sama kuin nirppanokkainen? Mistäs sitä tietää kasvien sielunelämästä; jospa ne tosiaan tekevät itsemurhan, kun alkaa olla kauhean sietämätön olo. Ja Sinä ehkä harjoitat eutanasiaa; vaikka kasvi ei olisi sataprosenttisesti eloton saatat heittää sen menemään. Ehkä, ehkä et 🤣.

    VastaaPoista
  2. Talvetus haastaa aina ainakin minulla, kaikki kasvien toiveet on hankala täyttää ja sitten on vielä nuo ripsut! Aina tulee menetyksiä ja siksi mulla on tärkeimmistä pelakuista varataimi kummitytöllä ja itselläkin muutamasta. Tuo basilika on ostoslistalla ja haluaisin verenpisaran ja aion uhmata ensi talvena talven voimia ja talvettaa sen, saa nähdä löydänkö sopivaa ja onko talvetus mielessä ensi syksynä. Paprika on kyllä öttiäisimuri!

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!