21 helmikuuta 2026

Katastrofin ainekset taas kasassa

Viimevuotisen paprika- ja chilikatastrofin jälkeen suhtauduin hieman arastellen ajatukseen yrittää kasvattaa niitä uudelleen tänä keväänä. Viime keväänä onnistuin saamaan melkein kaikki paprikani ja chilini hengiltä lannoite- ja kasteluövereillä. Ja ripsiäiset viimeistelivät tuhon. Mutta koska haluan näköjään hakata päätäni seinään uudemmankin kerran, päätin sitten kuitenkin tarttua haasteeseen.

 Paprikoista valikoituivat kasvatukseen lajikkeet 'Estilo' ja 'Chocobell' (taisivat olla silloin syksyllä tarjouksessa), ja chileistä viime vuonnakin kokeilussa olleet 'Aji Mango', 'Bishop's Crown' ja 'Cherry Bomb'. Ne olivat asiakkaaltani saatuja siemeniä, joita oli vielä jäljellä. Myös muutaman 'Bolivian Rainbow'n siemenen pistin multiin. Ne olivat omista kasveistani kerättyjä.


3.1.26 kylvetyt ja 8.-9.1.26 itäneet 'Estilo't ja 'Chocobell'it olivat 30.1.26
 kasvilampuista huolimatta venähtäneet jo aika pitkiksi, ja koulinkin ne sitten parin päivän päästä. 


1.2.26 taimet pääsivät uusiin "ruukkuihin" eli kahvipusseihin ja maitotölkkeihin. Upotin venähtäneet varret hieman syvempään. Kastelun kanssa olen yrittänyt olla kieli keskellä suuta, enkä ole edes uskaltanut uneksia lannoituksesta. 

'Chocobell'it 9.2.26

'Estilo't 9.2.26




18.2. muutamaan 'Estilo'on on ilmestynyt tällaista ryppyä pariin lehteen. Se näyttää ihan ödeemalta, tosin minkäänlaista kidettä ei lehdissä ole näkyvissä. Eipä tässä muu auta taas kuin seurata tilannetta ja toivoa, että tämä olisi vain kosmeettinen haitta. Onneksi kummassakin kasvissa uudet lehdet näyttävät ihan hyviltä. Ainakin toistaiseksi.



Chilipienokaiset 18.2. kuvattuina. 'Aji Mango' ja 'Bishop's Crown' ovat venähtäneet hujopeiksi. 'Cherry Bomb' on kasvanut maltillisemmin ja 'Bolivian Rainbow' on juuri ja juuri saanut kolme kitukasvuista tainta pinnalle. 

Yritän pitää paprikan- ja chilintaimet mahdollisimman kaukana muista kasveista, jottei ripsiäiset löytäisi niitä. Mutta koska meillä ei tilaa niin ruhtinaallisen paljon ole, taimipöytä on kuitenkin melko lähellä huonekasveja. Auringonvalo olisi taimille varmasti hyvin tervetullutta, mutta ikkunan edusta on niin täynnä huonekasveja, että sinne pääsystä voivat taimet vain haaveilla!


 

8 kommenttia:

  1. Taimesi ovat reippaassa kasvussa. Toivottavasti ripsiäiset pysyvät poissa.
    Luin hetki sitten Leena Luodon juttua taimien kastelusta ja lannoituksesta. Jälkimmäisestä jäi mieleen, että yleensä taimet laitetaan kouliessa kevyesti esilannoitettuun multaan. Näin ollen taimia ei kovin pian tarvitse lannoittaa. Kastelussa saakin olla varovainen. Taon jatkuvasti omaan päähäni, että yleisin syy kasvien tappamiseen on liikakastelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin, mutta pelonsekaisin tuntein odotan tulevaa näiden hienohelmojen kanssa. Yritän olla taimien kastelussa hyvin maltillinen ja lannoitan hyvin varovasti, jos ollenkaan. Paprikoiden ja chilien kanssa minulla ei ole ollenkaan minkäänlaista hajua kuinka niiden kanssa pitäisi elää ja olla. Olen tuskin uskaltanut kastella ollenkaan😅

      Poista
  2. Minäkin toivon, että ripsiäiset pysyvät erossa vihanneksista ja saat tämän vuoden sadon kasvatettua mallikkaasti. Minun paprikat eivät ole kasvattaneet vartta juuri lainkaan, lehtiä kylläkin. Ne ovat olleet sirkkalehtivaiheesta asti samassa perennapurkissa. Kastelen aamuisin pienen lorauksen purkin kulmaa pitkin. Välillä tuntuu, että saavatko ne vettä riittävästi, mutta näin on menty monta vuotta ilman ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat toiveet täälläkin😅En tiedä miksi näiden kanssa on niin vaikea löytää yhteistä säveltä, kun muu taimikasvatus yleensä sujuu kohtuu helposti. Valon ja lämmön suhde on meillä ihan väärä, mutta parempaa ei ole tarjota. Liian vähän on veden kanssa aina parempi kuin liian paljon!

      Poista
  3. Taimien kastelun kanssa saa tosiaan olla kieli keskellä suuta, että ne eivät saa liikaa, eikä liian vähän vettä. Jälkimmäisestä ei useinkaan kohdallani ole ollut vaaraa, vaan juurikin liikakastelun suhteen kylläkin.
    Viime keväänä laitoin kostutetun kastelumatonvettä pitävään, laakeaan astiaan ja taimipurkit maton päälle. Näin taimet saivat alakautta ottaa tarvitsemansa määrän vettä. Pitää vain muistaa lisätä aika ajoin vettä astian pohjalle, jotta kastelumatto pysyy sopivan kosteana.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, todellakin saa olla kieli keskellä suuta😅Kastelumattoa olen joskus kokeillut isompien kasvien kanssa. Täytyisi varmaan kokeilla taimienkin kanssa. Se on ihan hyvä keksintö!

      Poista
  4. Jälleen on mielenkiintoiset ajat! Esikasvatus vaatii pitkäjänteisyyttä ja hieman uhkarohkeuttakin ja molempia meillä riittää. Kasvit haastaa, mutta auliisti otamme haasteen joka kevät innolla vastaan unohtaen monta ihanaa vuoden vanhaa ajatusta ja päätöstä - näin käy ainakin omalla kohdallani. Komeat ovat taimesi jälleen ja toivon niille kaikkea hyvää ja ripsiäisvapaata elämää! Omat paprikat, chilit ja munakoisot kylvin, sekä keijunmekkoja, kun siemeniä olin kerännyt viime kesänä.
    Eikös ollut mukava se Leenan luento!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevät on aina pakko tähän samaan rumbaan ryhtyä. Itseään pitää haastaa, vaikka kuinka tietää, että epäonnistumisiakin tulee. Mutta mitäs siitä, kun suurin osa kuitenkin onnistuu!
      Leena Luodon luennot ovat aina mielenkiintoisia, niin nytkin😊Olen niin onnellinen siitä, että sinäkin lähdit Puutarhaseuran touhuun mukaan!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!