Palataan vielä hetkeksi ritarinkukkien pariin. Niiden edesottamuksia on ollut jännittävä seurata. Ei niillä tunnu olevan kasvussaan ja kukkimisessaan mitään logiikkaa. Suurin pettymykseni ovat olleet 'Lady Jane't. Laitoin ne ensimmäisenä syksyllä kasvamaan, ne kukkivat ensimmäiset kukkansa hyvin väkinäisesti minivanoilla ja toisia kukkavanojaan ne ovat jumittaneet ikuisuuden. Pakkasjakso viilensi meilläkin sisätiloja, ja matalampi lämpö on varmasti hidastuttanut kasvua vielä lisää. Mutta hitaastihan nuo kasvoivat syksylläkin, ja silloin sisällä oli vielä hyvinkin lämmintä.
 |
| Hippeastrum 'Lady Jane'n sipulit olivat tunnin liotuksessa pienessä vesimäärässä ennen istutusta. Samoin tein kaikille muillekin ritarinkukkien sipuleille. |
 |
| 2.12.25 ritarit lattiakasvatuksessa tilanpuutteen takia. 'Lady Jane'n sipulit ruukutin 29.10.25, kaikki muut 5.11.25. |
 |
| Ensimmäiset kukkavanansa 'Lady Jane't kasvattivat juuri ja juuri kymmensenttisiksi. |
 |
| Toiset kukkavanat 'Lady Jane't jättivät sitten pilkistämään sipulin sisältä tai nuppu aukesi heti tultuaan sipulista ulos. |
Tässä vaiheessa alkoi jo hermo olla koetuksella mokomien ladyjen kanssa. Aloin tutkia niitä tarkemmin. Sipulit tuntuivat heiluvan ruukuissaan kovin helpon oloisesti ja ne saikin nostettua ylös ilman minkäänlaista vastarintaa. Eikä ihme. Eihän niillä ollut nimeksikään juuria jäljellä! Ja kaikki kolme ihan samanlaisia. Sipulit olivat kuitenkin kiinteitä, eikä minkäänlaista mädän tuoksahdusta tuntunut. Kuorin sipuleista kuivat, ulommaiset kerrokset ja pesin ne puhtaiksi. Tyvilevyt näyttivät hieman kummallisilta ja juuret olivat tosiaan melkein kaikki kadonneet. Rapsuttelin ruskeaa pois sen verran kuin uskalsin ja ripottelin tyvilevyjen pintaan kanelia. Sen pitäisi olla luonnon oma antiseptinen aine mädäntymistä ja sienitauteja vastaan. Olen käyttänyt sitä leikkauspinnoilla myös kaktuksia ja mehikasveja katkaistessa ja uudelleen istuttaessa. Lopuksi istutin sipulit uudestaan. Katsotaan kuinka käy!
Mitäpä sitten muille ritareille kuuluu?
'Red Pearl'ien ja viimevuotisten 'Mandela'n ja 'Red Victory'n kanssa ollaan jo näin pitkällä. Ensin kukkinut 'Red Pearl' on kasvattanut melkoiset lehdet. Perässä tullut teki paljon maltillisemmat kukkavanat jääden normaaliin puoleen metriin. Myös sen kukat olivat paljon pienemmät kuin tuon ensin kukkineen.
Itselleni tuli näitä ritarinkukkia kasvatellessani sellainen tunne, että ne ovat kaikki yksilöitä ja käyttäytyvät sen mukaan. Jopa saman lajikkeen edustajat. Kaikki kasvoivat samoissa olosuhteissa. Niillä oli sama kasvivalo, samanlainen kastelu ja lannoitus, ja kaikilla oli silti oma aikataulunsa. Kaikki viime syksynä hankitut kuitenkin kukkivat, edes jollain lailla. 'Lady Jane't oli hankittu eri paikasta kuin muut. Onko jo kasvattajalla tai toimittajalla tapahtunut jotain kasvatuksen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana vai pitääkö tässä vain katsoa peiliin?!
 |
| 'Wild Amazone' ja H. papilio kukkivat kumpikin kahdella kukkavanalla. |
 |
| 'Red Pearl' ja H. papilio olivat viimeisinä kukassa. |
Sen verran vielä näistä ritarinkukista, että niitä kutsutaan usein hieman harhaanjohtavalla nimellä amaryllis, vaikka ne ovat todellisuudessa Etelä-Amerikasta kotoisin olevia Hippeastrum-hybridejä. Oikeita Amaryllis-suvun edustajia on vain yksi eli Amaryllis belladonna (aitoamaryllis), joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Silti nimi amaryllis on hyvin laajasti vakiintunut käyttöön Hippeastrum-lajien kaupassa ja ihmisten puheissa. Olen itsekin yrittänyt opetella tuota Hippeastrum eli ritarinkukka nimeä, mutta kyllä se amaryllis monesti väkisinkin vahingossa esiin pulpahtelee.
Viime syksynä hankkimani ritarinkukat:
Hippeastrum 'Lady Jane'
Hippeastrum 'Chico'
Hippeastrum 'Red Amazone'
Hippeastrum 'Wild Amazone'
Hippeastrum 'Red Pearl'
Hippeastrum papilio
Lisäksi sain kaksi:
H. 'Rozetta' (kerrottu v.pun.)
H. 'Danu' (tavallinen pun.)
Joululta -24 hengissä ovat:
H. 'Mandela' (ei kukkinut)
H. 'Red Victory' (kukki)
Yhteenvedosta voisi päätellä, että 'Lady Jane't' ovat kohdanneet jonkun ogelman jo ennen sinulle saapumista. Toimithan kuitenkin kaikkien kanssa samalla tavoin.
VastaaPoistaMinusta kasvit ovat jokainen oma persoonansa. Usein toivon, että ne osaisivat puhua tai muulla tavoin ihmiselle ymmärrettävästi viestiä. Silloin niiden hoitaminen sujuisi paremmin ja omat virheensä olisi mahdollista korjata.
Aina se ritari kääntyy suussa amarylliseksi. Onneksi useimmat ymmärtävät, mistä kasvista on kyse. Tuo H.papilio on kerrassaan hurmaava.
Nämä ritaripostaukset ovat olleet kiinnostavia ja opettavaisia. Ehkä saamme kuulla, mitä ritareillesi kuuluu ennen seuraavaa kukintakautta?
Juu, vähän kummalliselta tuntuu, että kaikki kolme ladya käyttäytyivät näin, ja muut porskuttivat samalla hoidolla ihan hyvin. Hassu juttu!
PoistaKasveilla on ihan oma tahtonsa, eivät ne toimi meidän mielihalujemme mukaan. Turha toivo!
Amaryllis lipsahtaa kielenpäältä niin soljuvasti😄Ja sehän on ihan yleisesti käytössä ammattilaistenkin toimesta. Eli ei kai sen käytöstä pahempia sanktioita seuraa.
Tuo papilio on upea. Se pitäisi saada pysymään hengissä viherkasvina. Sen ei pitäisi tarvita mitään lepokausia. Jaa-a, taas lisää haasteita😅
En ole mikään ritariasiantuntija, mutta haluan jakaa omia kokemuksiani ja huomioitani niistä. Jospa joku saisi jotain höpinöistäni irti. Katsotaan nyt kuinka ritarit selviävät talvesta sisällä ripsiäisten seurassa kevääseen asti. Sitten ne olisi tarkoitus viedä pihalle. Viime kesänä nuo vuoden -24 ritarit olivat kylmälavassa. Siellä ne olivat vähän paremmin sateensuojassa ja pärjäsivät aika hyvin. Yritän muistaa raportoida!
Kyllä ritarit osaavat olla oikullisia, kuten aiemmin ollaankin jo jutusteltu! Ja se ei voi olla kasvattamisesta kiinni ollenkaan. Joltain sivuiltakin luin, että ritarit ovat kiukutelleet enemmänkin ja arvaahan sen, kun ne on tuotu lämpimän auringon alta tänne pohjoiseen. Omat punaiset (nimen hukkasin tarkoituksella, koska ajattelin, että keräyshommaksi tänä ei tule menemään) kukkivat kunnolla joulun jälkeen. Lavakauluksen ritareista kaksi kukki, muut kasvattivat sipuliaan ja kaksi erikoisempaa uutta sipulia kasvattaa vain lehtiä, vaikka mielestäni osaan niiden kanssa toimia. On sangen arveluttavaa nojautua pelkkiin sipulista nouseviin ritareihin joulukukkana, kun ne tekevät mitä huvittaa, vaikka ihania ovatkin sitten kukkiessaan. Tähtääminen jouluun vain ei aina onnistu! Kesäksi laitan sipulit taas kasvulavaan lomailemaan.
VastaaPoistaRitareilla on kyllä ihan omat aikataulunsa😄Joulun alla oli kovasti joka puolella juttua siitä, että ritarinkukkien kasvu oli tosi hidasta ja kukkavanat eivät millään nousseet. Onkohan nyt ollut kasvukaudella/lepokaudella/varastoinnissa jotain ongelmaa niiden kanssa ihan yleisesti?
PoistaTuo joulukukaksi ajoittaminen tuntuu olevan ihan arpapeliä, ainakin tosiaan noilla ihan sipulista aloitetuilla. Mutta itselleni oli oikeastaan ihan sama koska kukkivat, kunhan vaan kukkivat😂Jo valmiiksi kasvuun lähtenyttä sipulia voi ehkä vähän pystyä ajoittamaan lämpötiloilla ja kastelulla, tai sitten ei.
Minä pidin viime kesänä omia ritareitani kylmälavassa. Siinä kun on kansi suojaamassa, jos on kovin sateista. Konstit on monet😉
Minulla on melko vähäiset kokemukset ritareiden kasvatuksesta, mutta muutaman kerran olen jouluksi ostamani amarylliksen sipulin kaivanut kesäksi kukkapenkkiin ja yrittänyt kukittaa jouluksi, heikoin menestyksin.
VastaaPoistaEi minullakaan ole paljon ritarien kasvatuksesta kokemusta, kunhan tässä opettelen ja kerron havainnoistani. Yleisesti ottaen pidän sipulikasveista, mutta niillä on kaikilla omat kommervenkkinsä, jotka selviävät valitettavan usein sen kantapään kautta😅Kasvien kasvatushan on ikuista opintoretkeä!
PoistaMinä en tiedä niiden sielun elämästä mitään muutakuin kauniita on . Sinulla on monta kaunista erilaista.
VastaaPoistaMinäkin tässä vasta opettelen näiden sielunmaisemaa😄Opittavaa tuntuu olevan!
PoistaKauniita, mutta oikukkaita leidejä. Mutta sopivat varmaan ritareille. Minulla oli ihmeellinen onni ainoan ritarinkukkani suhteen. Se teki ensin valtavan monihaaraisen kukan ja sitten vielä toisen samanlaisen. Nyt lehtiä on paljon.
VastaaPoistaSinähän sen sanoit, ritarit ja leidit! Enpä ollut moista ajatellutkaan😄
PoistaSinulla onkin ollut sitten kauniisti kukkiva ritari! Tuollainen elinvoimainen kukintahirmu kannattaa jo yrittää säilyttää ensi jouluun.
Yksilöitä ovat todellakin, minulla suurin osa kukkinut, mutta yksi syksyllä istutettu alkaa vasta nyt tehdä kukkavartta! Hauskahan se on, että riittää kukintaa pitkäksi aikaa:)
VastaaPoistaNiillä on kyllä ihan omat aikataulut😉Minä olin myös onnellinen, että kukintaa oli pitkälle aikaa!
PoistaLuulen, että 'Lady Janet' eivät olleet sinulle tullessaankaan priimatavaraa. Miten muuten voisi pelkästään yhden eri paikasta ostetun lajin sipuleissa olla keskenään sama ongelma, kun kaikki muut voivat samalla hoidolla hyvin? Kiva, että olet raportoinut ritarinkukkiesi "sielunelämästä". Niitä on ollut mielenkiintoista lukea ja samalla oppiakin jotain. Erityisesti nyt, kun olen huomannut itsessäni jonkinasteista hurahdustaipumusta kyseiseen lajiin, niin kaikki oppi on laitettu talteen.
VastaaPoistaTuo papilio on kyllä upea, ei mahda mitään.
Näin luulen kyllä minäkin. Jokin ongelma niissä on täytynyt olla. Mutta haasteethan on tehty sitä varten, että ne otetaan vastaan, ja näin olen tehnyt. Asiaa täytyy ainakin tutkia ja ihmetellä, jos vaikka oppisi jotakin. Kiva kuulla, että sinuakin on asia jaksanut kiinnostaa! Täytyy jatkaa ensi joulun alla tutkimusmatkaa😉
PoistaPapilio on todella hieno. Sen toivoisin saavani säilymään.