Pitkän harmaan ja sateisen jakson jälkeen tuntui ihan kummalliselta, kun aurinko paistoi lauantaiaamuna todella kirkkaasti. Sisäkasvit näyttivät oikein pörhistelevän itseään valossa. Kai nekin olivat ihmeissään moisesta valoilmiöstä. Vaikka niillä onkin kasvivalot antamassa ensiapua pimeyttä vastaan, eivät lamput millään muotoa vastaa auringonsäteiden tuomaa huikeaa valon määrää.
Pikkuruinen puukaktuksen pistokas suorastaan hehkuu ikkunalla auringossa. Se on hauska kasvi, johon ei edes osaa kaivata kukkia, kun sen uudet lehdet ovat niin hienon värisiä. Lehdet ovat myös alapuolelta upean violettinlilat. Ison puukaktukseni jouduin leikkaamaan alas, kun ripsiäiset olivat taas löytäneet sen kesän ulkoilun jälkeen. Ja muutenkin se oli kasvanut niin isoksi rohjakkeeksi, että se vei ihan liikaa tilaa. Tätä pikkuistakin on käyty närppimässä, mutta yritän olla valppaana ja suihkuttaa sitä säännöllisesti ja poistaa vikuuntuneita lehtiä. Pehmeät lehdet tuntuvat olevan kovasti ripsiäisten mieleen.
Myös kertaalleen alasleikatun brasilianopuntian katkaisin poikki. Meillä alkaa olla aika paljon tällaisia kasvintynkiä pitkin huushollia, kun emännän uudistusvimma tai ripsiäiset iskevät. Ikuinen tilanpuute on myös yksi iso syy moiselle toiminnalle. En vaan millään tahdo heittää mitään kasvia pois, vaan yritän viimeiseen asti niitä paapoa ja elvytellä.
 |
Etummaisena alasleikattu iso puukaktus, jossa pinkkiä uutta kasvua jo näkyvissä. Sen takana piikkinen brasilianopuntia. Niiden seurana lattialla myös yksi tämän syksyn amaryllis. |
Alakerran ikkunalla myös hoyat nauttivat mahtavasta valoisuudesta. Ikkuna on itään ja aamun/aamupäivän aurinko osuu siihen kivasti. Harvennushakkuita pitäisi täälläkin suorittaa.
Soihtuköynnös 'Mona Lisa' puskee karvaisia nuppujaan hieman kauempana ikkunasta.
Myös yläkerrassa kasvit ovat itäikkunan edessä. Eniten tilaa vievät kolme isoa kliiviaa. Amppeleissa roikkuvia Hoya parasiticaa (verticillataa) ja marmorisoihtuköynnöstä pitäisi myös hieman trimmailla, kun alkavat jo roikkua alapuolen kasveissa kiinni.
Isojen kasvien takia on ikkunalle vaikea päästä, joten sälekaihtimet jäävät nostamatta ylös. Juuri ja juuri yletyn ne kasvien välistä sentään tarvittaessa sulkemaan. Olisi tietysti kiva nostaa kaihtimet ihan ylös silloin, kun aurinkoa on tarjolla. Mutta nyt on saatavilla vain raitavaloa kaihtimien raoista!
Toin kasvihuoneesta kesän lopulla pienessä sinkkiämpärissä kasvaneet 'Bolivian Rainbow' -chilit sisälle talvehtimaan. Odotukset niiden selviämisestä talven yli eivät ole kovin korkealla, kun ne alkoivat melkein heti sisälle päästyään taas kipristellä lehtiään. Kovasti ne silti podejaan yrittävät kasvattaa.
Yhden 'Bolivian Rainbow'n leikkasin alas. Se on alkanut sisällä kasvattaa uusia lehtiä ja jopa kukkia. Sillä on todella herkän lilat kukat. Mutta kuten toinenkin lajitoverinsa, sekin kipristelee lehtiään. Näiden chilien sielunelämä ei kyllä aukene minulle sitten millään!
Pinkki marraskuunkaktus kukki alakerrassa jo kuukausi sitten. Yläkerran marraskuut aloittelevat pikku hiljaa kukintaa. Mitään hirveää kukkatykitystä ei ole näkyvissä, mutta jokainen kukka otetaan kiitollisena vastaan. Marraskuut olivat kesän ulkona ja jotenkin ne menivät siellä aika hurjaan kuntoon, vaikka yleensä ne viihtyvät ulkona hyvin. Kesän epätasaiset säätilat taisivat vaikuttaa niihinkin. Oma näppituntumani on, että viime kesä oli vähän kaikille ulkona viettäneille huonekasveille jotenkin vaikea.
Punakukkainen marraskuunkaktus alkaa värillään hivuttaa ajatuksia jo joulun suuntaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!