Pakkasaamun tunnelmia

Aamu valkeni tänään kirpeässä pakkassäässä. Nouseva aurinko värjäsi pilviä hienosti. Maassa on ollut jo muutaman päivän ajan lunta ja se on kivasti tuonut valoa pimeään marraskuuhun. Ei sillä, että olisin mitenkään pimeästä kärsinyt, mutta puutarhakasvien kannalta olen toivonut suojaavaa lumipeitettä. Huomiselle on ennustettu lisää lunta, mutta myös pakkasen muuttumista nollakeliksi. Katsotaan nyt mitä sieltä sitten tulee.

Lähdin jo yhdeksän aikoihin viemään biojätteitä pihan perälle lämpökompostoriin, mutta sen kansi olikin jäätynyt kiinni. En ollut muistanut taaskaan rasvata kannen tiivistettä. No, nollakelit kannen kyllä varmasti sulattaa ja pääsen tyhjentämään ämpärini. Tämä on sisällä tapahtuvan bokashoinnin yksi varjopuoli. Lämpökompostoriin ei tule talvella tarpeeksi tavaraa ja niinpä se yleensä jäähtyy tosi nopeasti. Kesällä lisäilen lämpökompostoriin myös hieman puutarhajätettä, jolloin se toimii kovalla pöhinällä. 

Mutta kun biojätehomma jäi nyt siis tylysti kesken, hain kameran ja kiertelin pihaa. Vaikka pakkasta ei ollut kuin noin -5°C, tuntui se todella kylmältä. Varsinkin paljaisiin sormiin. Koska aurinko oli vasta kipuamassa taivaalle, tuli kuviin hauska hämyinen tunnelma.

Takapihan keltaheisiangervot eivät vieläkään ole halunneet luopua kaikista lehdistään. Niiden siementupsukat ovat koristeellisen näköisiä.

Keltaheisiangervojen katveessa kasvavista varjohiipoista pienemmät piispanvarjohiippa ja kalvevarjohiippa ovat kellastuneet tai punertuneet, kun taas isommat tarhavarjohiippa ja Epimedium x cantabrigiense ovat pysyneet huomattavan vihreinä.

Keltaheisiangervojen kanssa myöskin kasvava marhanlilja on vapauttanut siemenensä tuulen kuljetettavaksi.

Vajan vieressä kallionauhus heräilee uuteen aamuun. Sillä on ihan mahdottoman suloiset siementupsukat. Ne ovat kuin pieniä, punaisia kissanpentuja. Yksi taittunut oksa ei ollut saanut lumihuntua päälleen, joten pääsin kuvaamaan sitä. En ole koskaan ajatellut, että kallionauhuksella on näin kauniit siemenet!

Kallionauhuksen siemeniä.

Pulloharjaheinä.

Lumi paljastaa puutarhassa tapahtuvan liikennöinnin. On rusakkoa, oravaa, hiiriä, myyriä ja kauriita. Varmasti paljon muitakin.

Vauvala on saanut toivomani lumipeitteen. Toivottavasti liljapienokaiset pärjäävät sen alla mukavasti kevääseen. Kuten kuvasta näkyy minulla on paha tapa unohdella noita perennatukia kukkapenkkeihin talveksi. No, sieltähän ne keväällä helposti sitten löytyvät.

Koristekastikat 'Overdam' ja 'Avalance' seisovat vielä ryhdikkäästi pystyssä kukkapenkissä talon edustalla. Jossain vaiheessa talvea ne saavat lumet katolta niskaansa ja joutuvat taipumaan. Odotan kovasti, että penkkiin istuttamani nuokkusara 'Majken' kasvaisi isoksi. Heinät ovat todella upea lisä perennojen sekaan. Varsinkin tällaisessa paahteisessa ja kuivassa kukkapenkissä ne ovat kuin kotonaan. Heinien taustalla kurottelee mongolianvaahtera.

Mongolianvaahteralla on nätit siemenet lenninsiipineen. Ne näyttävät kivoilta, kun lehdet ovat jo pudonneet, ja kahisevat mukavasti tuulessa.

Yksi sitkeä väripilkku isosta kukkapenkistä vielä löytyy. Täpläpipo 'Mystica' on kesälläkin huomiota herättävän kaunis perenna, mutta ei sen syysvärityskään kylmäksi jätä. 

Joka syksy kuulee sanonnan "talvi yllätti autoilijan", mutta kyllä niin voi käydä puutarhurillekin!