Mökillä puuhommissa

Jotta elämä ei kävisi omakotiasujalle näin syksyn tullen liian helpoksi, täytyy sitä tietenkin välillä käydä mökilläkin puuhastelemassa. Eilisen retki piti sisällään puuhommia. Teemme polttopuut mökillä ja tuomme ne peräkärryllä kaupunkiin, kun ne ovat kuivuneet. Talvisin lämmitämme puilla ahkerasti, kun meillä on muuten suora sähkölämmitys vanhassa rintamamiestalossamme. Näillä nykyisillä sähkön hinnoilla mieluusti käyttää apukeinoja, kun kerran "ilmaista" omaa puuta on saatavilla.

Paras aika polttopuiden tekemiselle olisi tieteysti kevät, mutta meillä vain tuntuu aina silloin olevan niin kiire muiden hommien kanssa, ettei vaan yksinkertaisesti ehditä puuhommiin. Mihinkähän kaikki se aika vaan katoaa?!

Mökillä riittää polttopuuta pihan ympäristössä pilvin pimein. Entisillä pelloilla kasvaa suurimmaksi osaksi koivua ja leppää, joita hyödynnämme. Ja on ihan mukavaa, ettei puita tarvitse raahata kovin kaukaa pihaan pilkottavaksi.

Meillä on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta klapikone Palax, joka toimii voimavirralla. Se on ollut erittäin hyvä ostos ja helpottanut puutalkoita todella paljon. Mies heiluu moottorisahan kanssa, siihen minä en koske. Mutta klapikoneella minäkin uskallan puita sirkkelöidä ja halkoa. Eilen teimme koneella yhteistyötä, ettei toisen tarvinnut tehdä samaa vaihetta koko aikaa. Puiden teko on mukavaa hommaa, kun tehdessään näkee työnsä jäljen konkreettisesti koko ajan. Miehen kanssa totesimmekin, että mikäs siinä komeana syyspäivänä oli puita tehdessä!

Viiden tunnin ahkeroinnin jälkeen saimme liiterin täyteen. Mies oli käynyt jo useampaan otteeseen aikaisemmin tekemässä puita, joten meillä ei eilen onneksi ollut enää ihan valtavaa urakkaa. Liiteri on vähän päässyt kallistumaan savimaan eläessä, ja ensi keväänä sitä täytyy varmaan yrittää nostaa ja suoristaa. Taas yksi homma lisää. 

Mökillä oli jo aika aution näköistä kasvillisuuden puolella. Koivut olivat jo melkein kaikki lehtensä pudottaneet. Tuohituomet loistivat vielä auringossa, mutta kovin vähän niissäkin oli enää lehtiä. Mökille on tuotu yksi tuohituomi joskus yhdeksänkymmentäluvun puolivälin paikkeilla ja se on levinnyt runsaasti. Ja hyvä että onkin, koska tänä syksynä mies juuri sen alkuperäisen yksilön kaatoi, kun se alkoi olla niin ruma. Välillä olen miettinyt yhden alun siirtämistä myös kaupunkipihaan, mutta se on jäänyt vielä ajatuksen asteelle, kun tilaa ei kauheasti uusille puille ole. Todella kaunis puuhan se kyllä on.

Rannan terijoensalavan latvus katkesi muutama talvi takaperin lumen painosta ja mies typisti puun puolesta välistä poikki. Nyt se on kasvattanut uuden pallon. Ilman lehtiä se kyllä näyttää aika hassulta. Kesäisin sen juurella kasvaa kotkansiipisaniaista ja tämä kohta onkin komea, kun saniaiset alkavat availla lehtisykeröitään terijokelaisen alla. Nyt saniaisista on jäljellä vain ruskeat kasat.

Mökille tullessamme sää oli vielä pilvinen, mutta töitä tehdessämme aurinko alkoi pikku hiljaa pilkahdella pilvien lomasta. Ja kaunis päivähän eilisestä sitten lopulta muodostui. Tuulikin oli hyvin leppoisa. Yleensä järveltä tuulee aika tavalla ja avoimessa pihassa se tuntuu ikävästi. Se hyvä puoli avoimessa pihassa on, ettei siellä tarvitse koskaan haravoida. Lehdet lentävät tuulen mukana pois.

Otin vielä kuvan lähtiessämme. Maisema näytti jotenkin niin surulliselta, kun puissa ei ollut lehtiä. Kesällä kun täällä on niin vihreää, että silmiin sattuu. Voi olla, että tämä oli tämän vuoden viimeinen käynti mökillä.