Heikinlilja ja muut loppukesän liljat

Elokuu alkaa lähestyä puoliväliä ja melkein kaikki liljat ovat jo kukkineet. Yhden liljan kukintaa odotan aina innolla näin loppukesällä, ja se on heikinlilja (Lilium henryi). Se on yksi lemppareistani, eikä vähiten hienon värinsä vuoksi. Sillä on myös hieno pinta noissa taaksepäin kaartuvissa terälehdissään. Niissä on hassun näköisiä "hetuloita" ja koholla olevia burgundinpunaisia pilkkuja. Tätä tulee aina ihailtua lähietäisyydeltä. Se ei kyllä ole aina kauhean helppoa, kun heikinliljan kukat roikkuvat alaspäin, ja välillä täytyy melkein vääntyä kaksinkerroin kukan edestäpäin nähdäkseen.

Heikinlilja kasvaa korkeaksi, jopa puolitoistametriseksi, ja se on varsin hontelo tapaus. Olenkin ristinyt sen "Rento-Reinoksi", koska se ei tahdo oikein omin voimin pysyä pystyssä vaan turvautuu naapuriapuun eli nojautuu vieruskavereihinsa. Olenkin yleensä koettanut tukea sen jo ajoissa, mutta taas tänäkin vuonna olin auttamattomasti myöhässä. Sen nuput lepäilivät jo aiemmin kukkineiden liljakavereiden päällä. Yritin varovasti nostella niitä pystyyn ja sitoa sievästi, ettei niistä tulisi saunavihtaa, niinkuin usein tuppaa käymään. 

Heikinlilja kasvaa meillä 'Åkerö'-omenapuun katveessa ja tuntuu viihtyvän siinä oikein hyvin. Aurinko alkaa paistella sille puolen taloa iltapäivästä ja paistaakin sitten iltaan asti. Omenapuun alas kaartuvat oksat luovat mukavan puolivarjon heikinliljan kasvupaikkaan.

Heikinliljalla on itseasiassa melko pitkät terälehdet, mutta niiden käpertyessä taakse,
 kukka näyttää huomattavasti pienemmältä. 

Terälehdet ovat kipertyneet tosi tiukalle pallolle.

"Hetulat" sivusta päin katsottuna. En tiedä mikä niiden virallinen nimi mahtaa olla.

Siinä sitä ollaan vähän vinksin vonksin.

Heikinliljat kaverinaan päivänlilja 'Sammy Russell'.

Toinen myöhäinen kukkija meidän pihan liljoista on Lilium superbum 'Black Beauty', joka on raukka jäänyt puristuksiin tuonne takapihan viidakkoon. Se etsii vielä paikkaansa meillä ja on siksi jäänyt tuonne vähän heitteille. Se kasvaa normaalisti yli metriseksi, mutta huonolla hoidolla viime kesän ruukussa kasvettuaan se on puolta matalampi. Mutta kaunishan se on kuin  mikä.

Lilium superbum 'Black Beauty'.

'Black Beauty' haluaa myös kipertää terälehtensä tiukasti taakse.

 Ryteikössä yritetään kovasti kukkia.

'Black Beauty'lla on hauskat vihreät viirut terälehtiensä keskellä.

Muutama vanha 'Stargazer'kin on noussut penkistä, mihin olen kerännyt sekaisin näitä idänliljoja.
Valitettavasti sade mokoma pilaa terälehdet todella nopeasti.

Tästä tykkään kovasti. Viime kesän hankinta idänlilja 'Apricot Star'.

Tämmöinen yllätys on tullut puuliljojen mukana. Ilmeisesti OT-lilja 'Beverly Dreams'. OT-liljat ovat idänliljojen ja trumpettililjojen risteytyksiä. 

Sitten palataan vielä aikaisempaan liljapostaukseeni, jossa kerroin näistä ruukutetuista aasianliljoista nimeltään 'Whistler'. Kun kaikki sitten aukaisivat kukkansa, paljastuikin taas kiva pikku yllätys. Eipäs nämä ensiksi auenneet olleetkaan 'Whistler'iä vaan ilmeisesti 'Tribal Dance'- nimistä liljaa. 

Liljojen sipulit tulivat samalla nimellä eri paikoista ja näin siinä sitten voi käydä. Toiset olivat oikeita ja toiset vääriä. Ja koska väärät aukesivat ensin ja olivat riittävän saman näköisiä, ne menivät minullekin ihan täydestä. Tämän takia kasvatan yleensä keväällä ostettuja liljojen sipuleita ensin ruukussa, jotta näen ovatko ne oikeaa lajiketta. Usein ne eivät ole.

'Tribal Dance'.

'Whistler'.

Ja sitten vierekkäin.
Minulle kelpaa kyllä molemmat.

AOA-lilja 'Avalon Sunset' on suorastaan herkullinen näky.
Nämäkin aloittivat keväällä kasvunsa ruukutettuina kylmässä kasvihuoneessa edellisten aasianliljojen kanssa. Nuppuisina kippasin ruukuista ulos kokonaisine juuripaakkuineen ja lykkäsin kukkapenkkiin,
kun sain tehtyä niille tilaa. Eivät näyttäneet siitä pahastuneen.
 AOA-liljat ovat aasianliljan ja idänliljan risteytyksiä, jotka on vielä uudestaan risteytetty aasianliljan kanssa. Näin on saatu vahvistettua liljan hyviä ominaisuuksia, esim. kestävyyttä.

Nyt on sitten kaikki meidän pihan liljat kukkineet tai kukassa. Tänä kesänä en ole nähnyt meillä ainuttakaan liljakukkoa, mikä tuntuu suorastaan ihmeeltä, kun näitä liljoja tosiaan riittää. 

Toivottavasti tässä ei ole pahaa karmaa kirjoittaa tätä ylös, ettei ensi vuonna iske liljakukkoinvaasio!