Hoya crassipetiolata kukkii

Hoya crassipetiolata ilahdutti taas yhdellä kukinnolla. Se on kukkinut samasta kukkatapista jo monta kertaa putkeen, mutta yhtä kukkaa enempää se ei ole suostunut tekemään. Ihaillaan tätä yhtä sitten senkin edestä. Auringonpaisteessa sen kauneus pääseen hienosti oikeuksiinsa.

Tämä posliinikukka on tullut minulle vuoden 2022 huhtikuussa, ja nyt minulla on jo kaksi isoa kasvia, joista toisen hetki sitten leikkasin alas, kun tila alkaa loppua kesken. Tämä on kyllä kivan helppo hoya. Nopeakasvuinen, kaunis ja ei niin nättinokkainen kastelun suhteen kuin moni muu hoya.

Tämä nyt kukkiva yksilö kasvaa itäikkunalla, jossa on apuna myös kasvilamput. Olen huomannut, että moni hoya vaatii kukkiakseen runsaasti valoa eli lisävalot ovat kyllä tarpeen. Ainakin talvella. Meillä on talossa niin pienet ikkunat, että sisällä on aika hämärää huonekasveille kesäaikaankin.

Kasvupohjana crassipetiolatalla on muiden hoyieni tapaan multa, perliitti, kaarna ja biohiili -sekoitus. Joskus käytän seassa myös karkeaa kookoshaketta ja lecasoraa. Sekoittelen kasvupohjia vähän saatavilla olevan materiaalin mukaan. Multana käytän kaikille huonekasveilleni ihan tavallista pussitettua puutarhamultaa, kun sitä näin puutarhaihmisenä on aina kätevästi saatavilla.

Hoyat ovat varsinaisia liaanien kasvattajia. Crassipetiolata on yksi pahimmista. Se takertuu piiskoillaan joka paikkaan, kun hetken annat sen kasvaa rauhassa yhtään liikuttelematta. Ja sitten kun yrität liikuttaa, mukana tulee pari vieruskaveria, joihin tämä on tarrautunut piiskoillaan. Luonnossahan monet hoyat kasvavat epifyytteinä eli päällyskasveina. Yleensä ne elävät puiden oksilla ja rungoilla, ja kietoutuvat näillä piiskoillaan aluskasviin. Piiskoja ei kannata leikellä pois, sillä niihin kasvaa aikanaan uusia lehtiä ja usein myös kukkatappeja.

Hoyilla on aika pienet juuret, ja siksi tämäkin kohtuu iso crassipetiolata kasvaa vain reilun kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevassa saviruukussa. Saviruukku ja läpäisevä kasvupohja aiheuttavat kyllä sen, että kastella täytyy selvästi useammin.

Crassipetiolatalla on mielestäni todella kauniit lehdet. Suonet erottuvat selvästi kirkkaan vihreää pohjaa vasten. Näissä kuvissa alasleikattu toinen crassipetiolatani. Sen pistokkaat juurtuvat helposti ja kasvavat nopeasti isoksi.

 

Posliinikukkien tyypilliseen tapaan myös crassipetiolatan kukka tiputtelee tahmeaa mettä kukistaan. Se on melkoisen paksua tavaraa ja tarttuu tiukasti mihin vain osuu. Itselläni ei ole tullut siitä vahinkoja huonekalujen pinnoille, mutta olen kuullut että niinkin voi tapahtua. Eli kannattaa hieman miettiä missä pitää kukkivia posliinikukkiaan. Varsinkin, jos kukkia on paljon.