Aidanvieruspenkin uusimista (jatkoa)

Neljäs päivä tätä kuluvaa kuuta aloittamani aidanvieruspenkin uusiminen jatkui eilen, kun sää oli mitä mainioin lapiohommiin. Puolipilvistä ja viileää. Minun lempikelini tehdä puutarhahommia. Runsaat sateet olivat myös pehmittäneet meidän savisen maan, joten lapiointi oli suorastaan miellyttävää. Toisaalta märkä multa tarttui joka paikkaan, joten suo siellä ja vetelä täällä. Mutta mieluummin tämä keli kuin kauhea kuumuus ja auringonpaiste, vaikka silloin multaa olisikin mukavampi käsitellä.

Tein kuvapareja, joista näkee tapahtuneen muutoksen. 

Tähän kohtaan Pirja-omenapuun alle viimeksi jäin ja siitä homma taas jatkui. Pirjan ympärillä tässä päädyssä kasvaa tuoksumataraa, piikkiputkia, idänunikkoa, unelmatädykettä ja loistotädykettä. Varsinkin tuoksumatara oli hautautunut vuohenputken ja juolavehnän alle tosi pahasti. En silti halunnut kaivaa sitä kokonaan ylös, koska sen väliin oli kasvanut sinipiikkiputken siementaimia ja ne halusin ehdottomasti jättää. Yritin siis vain parhaani mukaan kitkeä rikkaruohot pois. Kanttasin myös reunat uudestaan.

Kanttaukseni eivät varmaan täytä kaikkein tiukimpia kriteereitä, mutta tässä kohtaa ne kelpaavat minulle. Mieheni ei halua kovin syviä kanttausreunoja, koska se vaikeuttaa ruohonleikkuuta, ja se on hänen vastuualuettaan. Olemme siis päätyneet kompromissiin. Kanttaan kevyesti!

Penkin takaosaan en sen isommin kajonnut, kun ei ollut mitään tarvetta. Kanttasin reunan ja poistin rikkaruohot. Takaosassa kasvaa sinipallo-ohdake ja tänä kesänä todella matalaksi jäänyt isotöyhtöangervo. Liekö sitten paleltunut talvella. Onneksi ei sentään kokonaan.

Huvitus-omenapuun päädyssä kasvaa hohtopiikkiputkia, alppipiikkiputkia, valkopallo-ohdaketta, jalokallioista ja nyppykurjenpolvea. Tässäkin päädyssä tein vain kanttauksen ja poistin rikkaruohot.

Tässä näkyy yksi sille syy miksi halusin maanpeiteperennat pois tästä penkistä. Omenapuut tiputtelevat omenoita penkkiin ja niiden kerääminen sieltä on todella ikävää puuhaa. Varsinkin niiden maanpeiteperennojen keskeltä. Samoin penkissä on monta runsaasti siementävää perennaa, joiden siementaimet valloittivat maanpeiteperennat nopeasti. Keskellä penkkiä marhanliljojen kanssa kasvaa isotähtiputkea, joka on myös kova siementäjä. Samoin valkoinen ukonkello on tällainen. Myös sormustinkukan siementaimia löytyy aina runsaasti tästä penkistä, koska niitä kasvaa naapuripenkissä. Piikkiputket saavat vapaasti siementää. Niitä saakin tulla lisää.

Huvitusta onkin tänä kesänä huvittanut tehdä omenoita oikein urakalla. Oksat roikkuvat melkein maassa, ja olenkin jännittänyt kuinka se taakkansa kestää. Onneksi se on nyt vähän pudotellut omenoitaan ja saanut hieman helpotusta. 

 

Toissapäiväisestä kesäkukkakatsauksesta jäi uupumaan nämä kaksi ihanuutta. Eräältä puutarhaseuralaiselta saatu vanha daalia (vai pitäisikö sanoa joriini), joka kasvaa joka kesä mahtaviin mittoihin ja ehtii hädin tuskin kukkia ennen syksyä. Nyt näyttää aika hyvältä kukinnan suhteen. Muutama kukka on jo auki ja paljon nuppuja on tulossa. Laitoin juurakon ilman esikasvatuksia suoraan maahan 12.5. 

Komeita nuppuja.

Tämä on ihan käsittämättömän hienon värinen.

Ja sitten tämä minun "Mörköni" eli auringonkukka 'Black Magic', joka on kyllä myös aivan huikea ilmestys. Auringossa se ei ole ihan niin hurjan värinen, mutta hämärämmässä se näyttää melkein mustalta. Sen pitäisi kasvaa 120 cm korkeaksi, mutta nämä huitelevat kyllä jo lähellä paria metriä!