Keväinen opintoretki Viroon

Tulipa tehtyä tässä mielenvirkistykseksi pieni kolmen päivän kevätreissu. Lähdimme mieheni kanssa Metsäkeskuksen metsäluonnonhoidon opintomatkalle Viroon. Sähköposti siitä tuli juuri sopivasti, kun olimme miettineet minne voisimme lähteä pieneen reissuun. Tosin kolmen päivän bussiretki autossa istumisineen kuulosti hiukan pelottavalta, kun vasemman jalkani hermokipu ei ota laantuakseen, ja istuminen on sille pahinta myrkkyä. Mutta onneksi ajomatkat olivat pysähdyksineen ihan kohtuullisia, ja selvisin reissusta melko siedettävillä kivuilla. 

Paitsi että henkisiä kipuja sitten olikin alkumatkasta aika tavalla. Lähdimme nimittäin reissuaamuna torstaina bussilla aamulla kaupunkiin ja vaihdoimme ratikkaan TAYSilla. Ratikan pysäkillä tajusin yhtäkkiä, että minulla roikkuu pikkulaukku olkapäällä, mutta reppua ei ole missään. Se oli jäänyt viereiselle penkille bussiin. Sen tajuaminen siinä hetkessä tuntui aika kamalalta. Ja mies katseli minua hetken ihan epäuskoisen näköisenä. 

Saatuani paniikin laskemaan aloimme miettiä mitä repussa oli ja totesimme, ettei reissumme siihen tyssää. Rahat ja passi olivat olkalaukussani. Olin ottanut repun mukaan vain päivärepuksi, ja se oli onneksi melkeinpä tyhjä. Harmittavin tavara oli puhelimen laturi, joka oli repussa, eikä miehelläkään ollut omaansa mukana, koska ajattelimme selviävämme yhdellä pikalaturilla. No, onneksi Sokoksen alakerran Prisma oli jo auki ja saimme sieltä ostettua laturin. Ja onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen. Mutta kyllä minä voihkin reppua moneen kertaan. Toivottavasti joku rehellinen on vienyt sen kuskille ja se olisi jo löytötavaratoimistossa sisältöineen. Syytän tapahtuneesta hermokipuun syömiäni kolmiolääkkeitä, jotka ovat selkeästi tehneet minusta normaaliakin pehmeäpäisemmän!

Aegviidun komeita mäntyjä.

Nousimme Tampereelta Maa- ja metsätalon parkkipaikalta bussiin. Se oli kerännyt porukkaa kyytiin jo Parkanosta ja Hämeenkyröstä, ja poimimme matkalla vielä lisää ihmisiä mukaan. Meitä oli lopulta viitisenkymmentä retkeläistä. Länsisatamasta nousimme Ekerölinen laivaan. Laivalla alkoi heti sen lähdettyä metsäluonnonhoidon seminaari, ja saimme samalla vähän syötävääkin. 

Puoli kuuden aikaan laiva oli Tallinnassa, ja bussi vei meidät matkalaiset hotellille eli Park Inn by Radisson Central Tallinnalle. Sen seinässä oli vallan komea muraali, joka minun oli pakko ikuistaa. Bussi kuvassa ei ole meidän kulkupelimme. Meitä kuljetti Linja-autoliikenne Lehtonen Oy. Kuskimme Lehtosen Jussi olikin mukavan leppoisa kaveri ja hän puhui ihanaa pohojammaata.

Torstai-ilta meillä oli vapaata ohjelmaa Tallinnassa, ja perjantaiaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen kohti Türin kukkamarkkinoita. Se oli tietysti kohde, joka minua eniten ohjelmassa kiinnosti, koska en ole siellä koskaan aikaisemmin päässyt käymään. Tosin olin kuvitellut niiden olevan vain kukka- ja käsityömarkkinat, mutta siellähän oli vaikka mitä tarjolla. Mieskin innostui, kun hän näki kaiken maailman koneita ja härpäkkeitä, ja lähdimmekin omiin suuntiimme tutkimaan omia mielenkiinnon kohteitamme. Alue oli laaja, enkä ehtinyt suorittaa kuin pienen pintaraapaisun taimipuolella, kun aika alkoi loppua. Mutta ehkä se oli vain hyvä, sillä kaksi kestokassillista kasveja sain silti haalittua. Hintataso oli mielestäni aika lailla Suomen hinnoissa, ainakin perennoissa. Kesäkukkien tai puiden hintoja en edes huomannut katsoa.

Alueen kartta.

Kesäkukkia oli paljon tarjolla ja ne oli laitettu monilla myyjillä kauniisti esille väreittäin. Niitä oli kiva katsella, mutta ne eivät minua ostomielessä kiinnostaneet. Perennat houkuttelivat sitäkin enemmän. Onneksi niitäkin löytyi. Päivä oli lämmin, ja T-paitasillaankin tuntui kuumalta kierrellä. Onneksi mieheni löysi minut omat kierroksensa tehtyään ja auttoi kassien kantamisessa.

Türista matka jatkui Aegviidu-Körvemaan luontokeskukselle, jossa tutustuimme ensin luontonäyttelyyn. Sitten lähdimme oppaan mukana Sööriksoon luontopolulle tutustumaan Viron metsäluontoon. Se reitti olikin helppo tarpoa, kun sai koko matkan kävellä puisella "polulla". 

Luontokeskukselta matka jatkui Anijan kartanolle, jossa ryhmämme puolitettiin. Toisen ryhmän ruokaillessa, toinen ryhmä teki opastetun kierroksen kartanossa, ja sitten vaihdettiin. 

Kartano oli sisältä todella upea. Ihastuin ikihyviksi heti ovesta sisään astuesssani aulan tummanruskeisiin, jykeviin portaisiin. Niissä on kuljettu, koska askelmat olivat kuluneet ihan kuopille. Kartanoon oli kerätty vanhoja kalusteita, alkuperäisistä ei muistaakseni ollut mitään enää olemassa. Kartanossa voi viettää esimerkiksi häitä ja hääpari voi yöpyä yläkerran huoneissa.

Alakerran tiiliseinäinen lasiveranta oli kaunis. Houkutteli kovasti jäädä sinne istuskelemaan ja katselemaan ovesta avautuvaa maisemaa puistoon/puutarhaan.

Kartanossa oli isoja huonekasveja, enkä minä tietenkään päässyt ohi kuvaamatta niitä. Tuo oranssi kuivakukka-asetelma oli aika hauska.

Kartanon ovella oli mielenkiintoinen kukkateline. Vanha flyygeli sai toimia ovella portsarina ja sen takana oli iso "linnunpesä", jossa oli orvokkeja. Tämä kaksikko sai hymyn huulille. 

Valitettavasti aikataulu oli niin tiukka, että kartanon puutarhan pidempi kierros jäi tekemättä. Vaikka kevät Virossa ei yllättäen ollut mielestäni kovin paljon meitä pidemmällä, olisin silti halunnut kävellä hieman kauemmas kartanolta tutkimaan puutarhaa.

Anijan kartanolta lähdettyämme poikkesimme katsomaan vielä Jägalan vesiputousta. Se olikin aika jännittävän näköinen vesiseinä. Näitä kuvia katsellessa huomasin itsekin vasta kuinka paljon säätila muuttui aamusta. Aurinko vielä kyllä pilkahteli, vaikka kuvissa taivas näyttää tosi pilviseltä.

Perjantai-ilta oli taas vapaata ohjelmaa Tallinnassa. Tosin olimme kumpikin mieheni kanssa päivästä niin väsyneitä, ettemme jaksaneet lähteä hotellilta mihinkään. Ja asiaan vaikutti hiukkasen ehkä myös kipuileva jalkani, joka oli onneksi jaksanut koko päivän viedä minua eteenpäin. Mutta kun pääsimme hotellihuoneeseen, tuli täydellinen lopahdus.

Lauantaiaamuna oli huoneiden luovutus ja lähtö kohti satamaa. Ennen laivan lähtöä oli vielä hetki aikaa ostoksille. Laivalla meillä oli buffet, ja sitten meillä olikin mukava istua bussissa kotimatka täysin vatsoin. Vanhempi poikamme kävi hakemassa meidät Maa- ja metsätalolta ja kyyti meidät kotiin. Se olikin hyvä, sillä jokuhan oli ostanut niitä kuuluisia kasveja.

Türin perennaostokseni. Mielestäni olin aika maltillinen.