Pimeydestä valoon

Jotenkin aina välillä tuntuu, että onkohan sitä aivan pöhkö, kun kerää itselleen kaiken maailman työläitä kasvatettavia. Varsinkin näitä talvetettavia, kun ei niille oikein ole kunnollista paikkaa, missä niitä säilytellä talven yli. Muutamat niistä ovat aiheuttaneet minulle kovin paljon harmaita hiuksia. 

Viime keväänä tilasin lukinliljan sipulin hetken päähänpistona (ihan kuin minä jotenkin muuten kasvihankintojani tekisin). Tavallinen valkoinen versio minua tuskin olisi niin puhutellutkaan, mutta tämä vaaleankeltainen 'Suphur Queen' näytti kuvissa kovin houkuttelevalta. Se kukki viime kesänä kauniisti, ja jätin sen talvehtimaan omaan ruukkuunsa talveksi. Nyt kaivoin sen kellarista ja ajattelin vaihtaa uuteen multaan. Yllätys olikin suuri, kun pienehkö sipuli oli kasvattanut neljä pienokaista kylkeensä. Irrottelin ne varovasti ja sain kaikkiin neljään jäämään pienet juuret. Niinpä purkitin nekin kaikki. Emosipuli näyttää aika pieneltä. Lapsukaiset ovat varmaan vieneet sen voimia. Saa nähdä jaksaako se kukkia tänä kesänä.

Huomasin vasta tätä juttua kirjoittaessani, että viime vuonna olen ruukuttanut sipulin 19.3. ja se kukki jo toukokuun loppupuolella. Hupsis! Jos kukintaa tänä vuonna tulee, se voi olla kovin aikaista.

19.3.26 multaan laitettu lukinlilja kukki näin kauniisti jo 26.5.26 ja tuoksu oli huumaava.

Vuonna 2022 hankkimani keijunliljan mukulat ovat pyörineet minulla vuodesta toiseen kukkimattomina ja ovat kasvaneet kovin vähän ikävuosiinsa verrattuna. Uskollisesti olen niitä kuitenkin talvettanut ja ottanut toivorikkaana keväisin aina uudelleen kasvatukseen. Ne ovat keväällä sisällä kasvattaneet hienot vihreät versot. Sitten ovat iskeneet ripsiäiset tai kasvihuoneessa myöhemmin kesällä muurahaiset ovat pesiytyneet sen ruukkuun. Kukintaan asti keijunlilja ei ole siis vielä kertaakaan päässyt, vaikka isoksi olisi kasvanutkin. Olen monta kertaa ollut heittämässä mukuloita roskiin, mutta aina jokin on estänyt. Jospa vielä kerran...

Tarhakriinumitkin ovat alkaneet kellarissa jo vihertyä, joten ajattelin nostaa nekin valoon. Nyt en häiritse niitä mullan vaihdolla vaan annan niiden kasvaa rauhassa vanhassa kasvupohjassaan. Tähän asti olen joka kevät mennyt niitä sorkkimaan ja siitä ne eivät lukemani perusteella kovasti tykkää. Jospa vaikka sitten tulevana kesänä näkisi näidenkin kukintaa ensimmäisen kerran. Nämäkin ovat olleet minulla vuodesta 2022 eli olisi jo aika!

 

Kellarissa viime kesänä ostamani loistokärhö 'Nubia' on päässyt lattialta lähemmäs katonrajassa olevaa ikkunaa. Ei sieltä paljon valoa sille tule, mutta eipähän joudu olemaan ihan säkkipimeässä. Sillä on tosi tyylikäs kukkapöytä. Mietin jo, että pitääkö minun kohta nostaa se sisälle oikeasti parempaan valoon, kun se on jo läpi talven kasvatellut noita lonkeroitaan. Ja nuppuja!

'Nubia' viime kesänä.

Tänään ovat ensimmäiset piipat nousseet kukkapenkistä talon edessä. Siinä on takana lämmin eteläinen seinusta, ja lumet lähtevät talon puoleiselta reunalta nopeasti auringon paistaessa. Talvi on ollut niin vähäluminen, ettei katoltakaan ole lunta penkin päälle suojaksi pudonnut. Ihan vielä en toivoisi piippoja missään näkeväni, koska takatalven uhka on tähän aikaan vuodesta todellinen. Kyllä me luntakin vielä saadaan...