13 tammikuuta 2026

Pistokkaita ja ripsiäisiä


Huonekasvien leikkaukset jatkuvat. Kohteeksi joutui nyt posliinikukista sydämellisin eli Hoya kerrii. Se on todella paksu- ja jäykkävartinen hoya. Vaihdoin sen toiseen tukeen ja katkoin sitä samalla vähän pienemmäksi. Sitä kun ei helposti väännellä eri asentoon siitä, mihin se on itse kasvanut. Ja taas tuli uusia pistokkaita, jotka pääsivät lisäyslaatikkooni kosteaan lecasoraan juurtumaan. 
Hoya kerrii on posliinikukka, jota näkee ystävänpäivän aikoihin myynnissä ruukkuun tökättynä yksilehtisenä versiona. Jos lehden mukana ei ole yhtään vartta, pelkkä lehti ei yksinään koskaan kasva isoksi kasviksi. Juuret lehti voi kasvattaa ja pysyä hengissä pitkänkin aikaa. Mielestäni on ihan järjetöntä toimintaa ruukuttaa eläviä kasveja tällä tavalla. Mutta valtavia määriä näitä Valentinus-kasveja pian taas kaupoissa näkyy.

Hoya kerriin pistokkaat.

Lisäyslaatikkoni oli pullollaan juurtuneita pistokkaita. Niitä piti jo kiiruusti ruukutella. Juurisotkussa olikin selvittelemistä. Osa pistokkaista oli kasvattanut lecaan niin pitkät juuret, että niitä oli tosissaan kiskottava siitä irti.

Lisäyslaatikosta irroteltuja pistokkaita suloisessa sekamelskassa.

Yläkuvissa Hoya macrophylla 'Snow Queen' ja Hoya retusa.
Alakuvissa Hoya endauensis ja Hoya curtisii.

Pistokkaat ruukutettuina. Ruukkuun pääsivät myös Hoya deykeae ja Hoya dickasoniana.

Kasvupohjaksi sekoittelin taas puutarhamultaa, biohiiltä, karkeaa kookosta ja lecasoraa.
Vähän Seramis-savirouhettakin taisi sekoitukseen mennä.
Posliinikukat tykkäävät hyvin läpisevästä kasvupohjasta.


Ja sitten kyllästymisen uhallakin vähän ripsiäisasiaa. Moni jo varmaan miettii, että eikö tuo hullu heitä jo kaikkia kasvejaan kompostiin. En heitä, en ainakaan ihan vielä!

Kahdessa ylimmässä kuvassa ripsiäisen imujälkiä ja toukkien jättämiä kakkakasoja. Alakuvissa näkyy vaalea ripsiäisen toukka lehden keskiruodin vieressä (vasen kuva) ja itse pääperkele eli aikuinen ripsiäinen oikeanpuoleisessa kuvassa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nimittelen niitä kyllä paljon pahemmillakin nimillä!

Otin koristechili 'Bolivian Rainbow'n talvetukseen sisälle, vaikka tiesin sen olevan varsinainen ötökkämagneetti. Olen seuraillut jo hetken ripsiäisten valloitusretkeä sen lehtien alapinnoilla. Tietysti on kovin kätevää, kun on tällainen herkkukasvi. Jäävät muut kasvit aika hyvin rauhaan. Myös syksyllä sisälle tuomani aasiankriinumi tuntuu olevan ripsujen mielestä hyvin puoleensavetävä ja maukas.

Talvi on ripsiäisille otollista aikaa, kun lämmitys paahtaa ja sisäilma on kuivaa. Kasveille talviaika taasen on hankala valon vähyyden ja samaisen kuivan sisäilman takia, ja silloin ne ovat herkimmillään tuholaisten hyökkäyksille. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy paremmin taistelemaan tuholaisia vastaan. Talviaikaan kasveja voi auttaa suihkuttelemalla niitä ihan suihkussa, sumutus suihkupullolla ei auta kuin hetken. Tosin talvella kasvien liikaa kastelua esimerkiksi juuri suihkussa on varottava, jos käytössä ei ole kunnon kasvivaloja, koska silloin vaarana on kasvupohjan pysyminen liian pitkään märkänä. Pimeys ja liikakastelu on huono yhdistelmä. Tällöin ilmankostutin voi olla hyvä apu. Itselläni on kasvivalot käytössä ja kasvit kasvavat talvellakin, siksi uskallan talvellakin käyttää kasveja kunnon suihkussa.


Ripsiäiset hengailevat lehdillä mielellään keskiruodin vieressä, jolloin ne maastoutuvat taustaan hyvin tehokkaasti. Kuvassa aikuinen ripsiäinen näkyy mustana puikulana lehden yläosassa. Ripsiäiset ovat huonoja lentäjiä ja häirittäessä ne lähinnä hypähtelevät karkuun. Mutta kovaa kyytiä ne juosta kipittävät lehtien pinnalla. 


Koska ripsiäiset ja muutkin tuholaiset ovat yleensä tosi pieniä ja huonosti paljain silmin havaittavissa, minäkin olen hankkinut luupin. Kymmenkertainen suurennos riittää mainiosti tuholaisten tarkkailuun.


Toinen isoista vanhoista kliivioistani on päättänyt taas kukkia. Ja eikös senkin ensimmäisessä avautuneessa kukkasessa könynnyt jo yksi musta pirulainen. Huomasin myös, että ritarinkukkien kukissa ripsiäiset viihtyivät kovin hyvin. Ripsiäiset käyttävät ravinnokseen myös siitepölyä, joten se voi olla yksi niitä juuri kukintoihin houkutteleva tekijä.

Talvea on vielä hyvä tovi jäljellä. Mielenkiinnolla odotan kuinka monta kasvia meillä kokee alasleikkauksen tai roudauksen pihan perälle kompostiin. 

Kuinkas teillä muilla huonekasvit pärjäävät näin sydäntalvella?


20 kommenttia:

  1. Juuri katselin pelakuita. Täytyisi perata niitä, kuivia lehtiä on melkein kaikissa. Kliivioita on kaksi, eikä kumpikaan vielä ole kukassa. Ensimmäisen kliivian ostin vuosia sitten kirpputorilta Kokemäeltä (olin matkalla Turkuun, mutta kirpparit vetävät aina puoleensa). Toisen sain läksiäislahjaksi, kun jäin töistä vuosilomille ja sitten lomien jälkeen eläkkeelle. Kumpikin kliivia on kukkinut, ja niin salakavalasti, etten ole edes huomannut nuppuvaihetta lainkaan. Pirkilän kukkatalossa Lahdesjärven ABC:n vieressä poikkesin maanantaina, ja haalin täpötäysille ikkunapaikoilleni vielä vaaleanpunaisen joulutähden ja sinisen hyasintin - koska sain halvalla. Sisäinen Sulo Vilen heräsi heti, kun hintaa oli joulutähdellä enää reilu euro, ja hyasintti oli lähes ilmainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelakuut meilläkin ruskistaa lehtiään, vaikka on kasvivalot. Kuuluu kai talveen ja kuivan sisäilman tekosiin. Kliiviat ovat aika ovelia pukatessaan noita nuppujaan lehtien välistä. Joskus ehtivät kasvattaa kukkavartta pitkällekin ennen kuin nuput huomaa. Jaahas, täytyisi varmaan käydä kurkkaamassa Kukkatalon tarjonta, kun ovat saaneet joulukukat pois. Joskus sieltä tekee löytöjä. Sulo Vilen iskee välillä itse kuhunkin, kun "halvalla saa"😂

      Poista
  2. Hoya kerriin lehti on nätti ja sydämen muotoisena houkutteleva ystävänpäiväostos. Jos viherkasvin ostaisin - itselle tai toiselle - toivoisin tietenkin sen kasvavan. Hyvä, että kerroit lehden jäävän yksinäiseksi töröttäjäksi. En edes harkitse sellaisen hankkimista, jos kaupoissa näen. Mieluummin vaikka leikkokukka ystävänpäivätuliaiseksi.
    Harmi noita ripsiäisiä. Sinulla riittää jaksamista niiden vahtimisessa ja torjumisessa. Ilman muuta sitä tekee kaikkensa kasviensa hyvinvoinnin eteen. Ne ovat omanlaisiaan lemmikkejä, karvaisiakin joskus.
    Minulla on vuosi vuodelta vähemmän viherkasveja. Sopivat valoisat paikat ovat vähissä tällaisessa sähköpatteritalossa. Sunnuntaina siirsin keltakukkaisen kliiviani takaisin saviruukkuun, josta sen pari vuotta sitten laitoin altakasteluruukkuun. Multa tuppasi olemaan muovisessa ruukussa liian märkää ja kliivia kärsi. Jospa se nyt virkistyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se kerriin lehti saattaa alkaa kasvaa, jos tosiaan on vartta edes pieni pala mukana. Harvoin näin kuitenkin on. Jotenkin harmittaa tällainen elävien kasvien kertakäyttö. Mutta niinhän joulukukatkin ovat valitettavan usein kertakäyttökamaa. Nykymeininkiä😕
      Ripsiäissaaga jatkuu. Toivottavasti kaikki lukijani eivät ole jo ihan kyllästyneitä!
      Meilläkin on sähkölämmitys. Tosin patterit ovat niin pienellä, että napsahtavat harvoin päälle. Ilmalämpöpumput ja takka hoitavat pääosan lämmityksestä. Tämä on monien kasvien pelastus, kun ikkunalla ei se patteri hönkäile kuumaa alapuolella. Meillä taitaa ennemminkin olla ikkunalaudoilla liiankin viileää osalle kasveista.
      Minulla kliiviat ovat saviruukuissa ja niiden multa kuivuu kasteluiden välissä aina ihan korpuksi. Eivät ole huonoa tykänneet. Luulenpa, että liika märkyys on pahempi ainakin talvella pimeän aikaan kuin kuivuus.
      Keltainen kliivia pitäisi hankkia. Olen haaveillut siitä jo pitkän aikaa. Toivotaan, että omasi siitä vielä piristyy!

      Poista
  3. Nuo ripsiäiset ovat kamalia. Kannattaa aina kun ostaa uuden kasvin, laittaa se karanteeniin erilleen muista. Yksi minun muorinkukka meni kurjaksi ja sumuttelin talvella Substraalin tuholaismyrkyllä. Taisi olla oikea aine koska virkosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ripsiäiset ovat yksiä p...keleitä!!! Mutta olen hyväksynyt tuholaiset osaksi tätä kasviharrastusta. Karanteenausta uusille kasveille olen yrittänyt harrastaa, mutta se on vaikeaa, kun kasveja on joka huone pullollaan😄Ja kun niitä tuholaisia kuitenkin väistämättä joskus kuitenkin tulee, kun kasveja on paljon. En ole innostunut käyttämään kovia myrkkyjä. Biologista torjuntaa kokeilen aina välillä. Sillä saa jonkin verran ripsiäisiäkin kuriin.

      Poista
  4. Upea tämä huonekasvikokoelmasi! Ihana lukea tuskastasi ystävänpäivän "sydänlehtien" suhteen. Samaa turhautumista ja tuskaa koen esim. vahatuissa amarylliksissä, niillä ei ole mitään elinmahdollisuuksia, ne on amputoitu. Ihan sydäntä särkee, tai sydämenmuotoista lehteä.
    Voi ripsiäinen sentään. Ihan hirveää tuo. Omissa kasveissani en ole havainnut ripsiäisiä, mutta talossani onkin talvella välillä tosi viileää, jopa lähes nolla. En tiedä, tuhoaako se ne sitten. Kaupunkiasunnossa on toki lämmin, mutta koska olen poissa sieltä pitkiä aikoja, siellä asuu vain kaktuksia. Toivon, että saat ongelman kuriin eikä kasveja tarvitse heittää kompostiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila😊En ymmärrä kasvien värjäämistä, näitä Valentinus-lehdyköitä tai vaha-amarylliksia. Samoin kaktuksiin tökityt muovisilmät saavat minut melkein voimaan pahoin!
      Ripsiäiset kuuluvat meillä jo kalustoon. Yritän vain pitää kannan siedettävällä tasolla. En tiedä tuhoaako kylmyys ripsiäisiä, mutta epäilen ettei. Onhan Suomen luonnossakin yli sataa erilaista ja kyllä ne talvesta selviävät, koska niitä kuitenkin joka kesä ilmaantuu. Kasveista valikoituvat meille vain parhaiten tuholaisia sietävät tapaukset.Muita odottaa komposti!

      Poista
  5. En muista nähneeni noita sydänlehtiä aiemmin, ne ovat kauniita! Voi noita pääperkeleitä! Jos joku etäloitsu auttaisi, niin haluaisin kyllä auttaa Sinua voittamaan taistelun. Mutta eipä ne loitsut auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoya kerrii on kyllä kaunis (kun lehdet ovat kiinni kasvissa😉). Ripsiäisillä on meidän huushollissa aika monta mojovaa lempinimeä tuon lisäksi! Kiitos kuitenkin ajatuksesta, vaikket loitsuilla pystykään auttamaan🙏

      Poista
  6. Huh, noita ripsiäisiä. Meillä viherkasvit ovat saaneet olla aika lailla ilman tuholaisia. Yritän pitää uusia kasveja alkuun eristyksissä, jotta näen, ovatko ne puhtaita. Varmaan meillä on Sailan tapaan aika hyvät olosuhteet kasveille, koska huoneilma ei ole vanhassa talossa kuiva ja ikkunoista tulee valoa aika mukavasti. Salissa on lisäksi pidetty lämpötila viileänä, jos ei odoteta vieraita. Välillä suihkuttelen kasveja.
    Mutta ei minulla ole noin upeaa viherkasvien valikoimaa kuin sinulla. Tsemppiä sinulle noiden pirulaisten kanssa taisteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karanteeni uusien kasvien kohdalla on ihan viisasta. Kerran kun tuholaiset pääsevät kasveihin, niistä on todella vaikea päästä eroon. Tietysti myös auttaa, etteivät kasvit ole tiiviisti vieri vieressä niin kuin meillä. Täällä on ripsujen helppo kipittää kasvista toiseen.
      Kiitos tsempeistä😊!

      Poista
  7. Se taitaa olla sisällä ja ulkona sama vitsaus: erilaiset inhottavat tuholaiset. Tarkkana saa olla, varsinkin uusien kasvien kanssa, kuten täällä useampi on maininnut.
    Omat vähäiset kasvini voivat ilmeisen hyvin, kop kop! Ötököitä ei ole näkynyt. Lisävaloa saa suurin osa, loput saa sinnitellä. Odottelen santpulioiden ja soilikkien kevättä ja kukintaa, muut ovat viherkasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, kuuluu osana harrastukseen😅Ihanaa, että kasvisi ovat säästyneet tuholaisilta! Toivottavasti jatkossakin. Sinulla onkin kaunista kukintaa odotettavissa keväällä santtujen ja soilikkien kera!

      Poista
  8. Olipa todella mielenkiintoista! Olen ihmetellyt asiaa mitenkään tuntematta noita sydämen muotoisia lehtiä (en ole koskaan niitä ostanut ) ja jaan tuskasi, en ostaisi vallankaan nyt kun tiedän, mitä sabotaasia kasville on tehty. En myöskään osta vahattua amaryllistä - ahdistaa jo sen näkeminen. Ihailen sitkeyttäsi ja se on ymmärrettävääkin noiden sabotöörien suhteen, käyt reippaasti taistoon niitä vastaan ja toivon onnea. Itselläni on niin vaatimaton määrä sisäkukkia, olen kyllä ajatellut määrän lisäämistä ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tuo sydän on niin myyvä juttu ystävänpäivän aikaan😣Vaha-amaryllikset ovat myös asia, jota en oikein käsitä!
      Sitkeyttä näiden pirulaisten kanssa tarvitaan, mutta tämä on oikeastaan samalla myös kauhean mielenkiintoista ja opettavaistakin. Kuten kaikki kasvien ja niiden hoitoon liittyvien asioiden kanssa touhuaminen!

      Poista
  9. Onpa sinulla taas pistokas poikineen. Ei ole vaikea arvata, että huonekasvitkin ovat suuri intohimosi.
    Toivottavasti saat ainakin osan ripsiäisistä nitistettyä.
    Ihanan värinen tuo alimman kuvasi kliivia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistokkaista tulee koko ajan uusia kasveja, kun en raski oikein mitään heittää pois😂Ihan kasvihöperöhän minä olen, tunnustan!
      Kliivia on ihana vanhanajan huonekasvi. Ja minä kun tuosta oranssista niin tykkään!

      Poista
  10. Voihan nenä! Minulla juurikin tuo Hoya Kerrii, yksi lehti, tökättynä purkkiin ja ei kasva, ei. Between välitti tiedon, että blogistasi löytyy vastaus kasvini jurottamiseen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan nenä tosiaan, kun tuollaisia kasveja pistävät myyntiin! Hyvä, että sait täältä vinkkiä, mikä voi olla asiassa vialla.
      Minäkin kävin vierailulla sinun blogissasi😊

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!