Pipojuttuja

Otsikko saattaa johtaa ajatukset harhaan, ja ihan ymmärrettävästi. Sillä vaikka talvi kolkutteleekin jo ovella, ei tässä jutussa puhuta päähineistä, vaan edelleen ihan kasveista.

Muutamia vuosia sitten tutustuin tällaiseen mielenkiintoiseen kasvisukuun kuin Penstemon eli pipot eli kilpikukat. Niitä löytyy noin 250 lajia ja ne ovat kotoisin Keski- ja Pohjois-Amerikasta. Tuo kilpikukka nimitys on itselleni ihan vieras, joten puhun itse pipoista. Joka sekin on kyllä todella hassu nimi näille kauniille kasveille. Mistä lienee peräisin?!

En edes muista mikä oli ensimmäinen piponi, mutta epäilen vahvasti sen olleen täpläpipo 'Mystica', jonka siemeniä tilasin jostakin. Ja siitä se sitten niin sanotusti lähti. Uppoudun hyvin helposti tutkimaan kasvisukua enemmänkin, kun kohdalle sattuu jokin silmää miellyttävä tai muuten pysäyttävä kasvi. Ja innokkaana siemenkasvattajana niiden kasvatusta on usein kokeiltava ihan alusta pitäen.

Täpläpipo (Penstemon digitalis) 'Mystica' on yksi kauneimpia pipoja tunnusomaisen tumman lehdistönsä ja vartensa sekä upeiden, hennolla lilalla sävytettyjen valkoisten kellokukkiensa takia. Sen siro ja pysty kasvutapa on myös plussaa. Pipoilla on usein myös tuollaisia nystykarvoja, jotka tekevät niistä aika jännän näköisiä läheltä tarkasteltuna.

Täpläpipo 'Mystica'n tämän kesän siementaimia. Lehdissä näkyy jo hyvin tuo punertava väritys.

Täpläpipo.

Täpläpiposta on myös tämä tavallinen valkokukkainen ja vihreälehtinen muoto, joka sekin on todella kaunis. Sen kukissa saattaa myöskin vilahtaa ripaus lilaa. Täpläpipot kasvavat noin 70 cm korkeiksi ja pysyvät yleensä kohtuu hyvin pystyssä ilman tukea.

Mustepipo/arizonanpipo (Penstemon whippleanus) on minulle vielä aikamoinen mysteeri. Olen kasvattanut sitä siemenestä useampaan otteeseen, ja siitä piti tulla noin 30 cm korkea ja tummakukkainen. No, nämä nyt ovat 70 cm korkeita ja värikin on paljon vaaleampi mitä piti olla. Mutta eipä tuo haittaa. Minusta nämä ovat hienoja. Uudet taimet uusista siemenistä ovat tulossa ja katsotaan saanko niistä matalampaa mustepipoa. 

Isopipo (Penstemon grandiflorus) on ollut minulla jo hetken siemenkasvatusprojektina. Sen talvenkestävyys tuntuu vain olevan aika huono. Viime vuodesta talven yli selvisi neljä pikkutainta. Yksi isompi on muistaakseni jo edellisvuotinen. Isopipolla on hienot hopeaiset lehdet ja melko isot kukatkin verrattuna moneen muuhun pipoon. Nämä minun isopiponi ovat 'Prairie Jewel' -siemenistä.

Isopipo taustallaan mustepipoa.

Olen yrittänyt kasvattaa isopipoja tuossa kohopenkin reunassa, ettei ainakaan talvimärkyys pääsisi niitä tuhoamaan. Toivotaan talveksi hyvää lumisuojaa!

Kivikkopipo (Penstemon confertus) kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja sillä on hyvin vaaleankeltaiset kukat.

Sinipipo (Penstemon procerus) kasvaa noin 20-40 cm korkeaksi ja sillä on pienet violetinsiniset kukat.

Neulaspipo (Penstemon pinifolius) kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Sillä on hauska neulasmainen lehdistö ja hentoiset oranssinpunaiset kukat. Se on kivikko- ja sinipipon kanssa uusimpia tulokkaita meidän puutarhaan, ja ilokseni ne kaikki ovat selvinneet talvesta.

Mustepipon/arizonanpipon (Penstemon whippleanus) 'Chocolate Drop'in tämän kesäisiä siementaimia. Ne ovat kyllä kasvaneet todella hitaasti. Saa nähdä kuinka talvi niitä kohtelee. Näiden pitäisi nyt oikeasti olla matalampia eli noin 30 cm korkeita ja tummakukkaisia. Kevääseen riittää taas jännitettävää!

Penstemon x mexicali 'Sunburst Colours'in siementaimet ovat myös olleet toooooodella hitaita kasvussaan. En oikein tiedä ovatko nämä perennoja vai yksivuotisia. Ne ovat amerikkalaisten ja meksikolaisten pipojen risteytyksiä, joten voivat olla meillä aika talvenarkoja eli lyhytikäisiä perennoja, jos nyt perennoja ovat ollenkaan. Kaikkea pitää kokeilla!

Näiden lisäksi minulla on pieni vuoripipon (Penstemon serrulatus) taimi, jonka sain tänä kesänä puutarhaystävältä. 

Viime talvi vei valitettavasti punapiponi (Penstemon barbatus). Kuva on kesältä -24. Siemeniä on toivottavasti tallessa, että saan kasvatettua sitä uudelleen.

Valko-violetti pipopläjäys: mustepipo, tavallinen täpläpipo, isopipo ja täpläpipo 'Mystica'. Hienosti hukkuvat taustan harmaakäenkukan ja reunuspäivänkakkaran valkoiseen mereen. Viime kesänä tähän penkin kulmaan muodostui vähän vahingossa tällainen valkoisten kukkien ryhmittymä. Harmaakäenkukista oletin edes osan olevan punaisia, mutta ei. Suurin osa osa 'Oculata'a eli valkoista pinkkisilmää. Ei ainuttakaan punaista. Reunuspäivänkakkara ilmestyi tuohon ihan itsekseen, enkä halunnut sitä poiskaan repiä. Niinpä vaaleille pipoille tuli vähän turhan hailakkaa seuraa. Ja minä kun en tunnetusti niin kauheasti näistä valkoisista kukista välitä😂