Lokakuun lopun tunnelmia

Lokakuun viimeiset päivät ovat käsillä. Joka vuosi loppukesällä alan jo odottaa syksyä, lempivuodenaikaani. Edes sateet ja harmaus eivät saa minua masentumaan, vaikka olenkin melankolisuuteen taipuvainen ihminen. Ehkä syksyn haikea tunnelma vain sopii minun sielunmaisemaani. 

Eilen olin keskellä päivää liikkeellä. Minulla oli löysä aikataulu ja kameraan tallentui kaikenlaista mielenkiintoista kulkiessani ilman kiirettä puistojen ja pihojen läpi.

Nämä sienet tuntuvat rakastavan pihlajia. Ainakin niitä näkyi runsaasti juuri pihlajien tyvillä. Ilmeisesti ovat joitain helokoita. Hauskan näköisiä ainakin ovat.

Paikka paikoin tuuli on jo riipinyt lehdet puista hyvinkin tarkkaan, mutta puiston hevoskastanjat olivat vielä hienon keltaisia. Harmi vain, että hetkeä aikaisemmin paistanut aurinko peittyi pilvien taakse.

Hevoskastanja.

Välillä piti kääntää katse yläilmoihin. Punatammen syysväritys leiskui hienosti auringossa, mutta kun se pahus ehti juuri mennä piiloon.

Lehtikuuset ovat syksyllä erityisen kauniita. Tämä päätyi kuviin yhden talon pihasta.

Vaahteranlehtiä iloisena versiona tai sitten vähemmän iloisena. Minusta nuo asfalttiin liiskaantuneet lehdet ovat jotenkin liikuttavan näköisiä. Siitä me ihmiset vaan lampsimme yli sen enempää niitä miettimättä.

Yksinäinen ruusunlehti ei osaa päättää syysväritystään, vaan kokeilee vähän kaikkea. Yksi ruttuinen kiulukkakin sinnittelee vielä kiinni oksassa.

Aronia.

Tätä iloisen väristä kasvia en tunnistanut. Vai onko sekin aronia?

Vihreää, keltaista ja punaista. Olin ihan häkeltynyt näistä "liikennevaloista". Nokkoset olivat vihreitä kuin keskellä kukkeinta kesää.

Mysteerikasvi.

Pikku söpöliini nokkosten keskellä.

Hopeatäpläpeipit olivat puistossa vielä kukassa.

Myös vuorenkilpi ajatteli, että on jo kevät.

Tulikellukkakin oli tehnyt muutamia syyskukkia.

Tulipahan taas ladattua akkuja vähän näin puolivahingossa! Leppoisaa lokakuun loppua!