Lehtien lumoissa

Hoitorutiineihini posliinikukkien kanssa kuuluu muutaman viikon välein kasvien systemaattinen läpikäyminen. Se tarkoittaa kasvien nostelemista paikoiltaan hyvään valoon syynättäväksi ja pienemmät kasvit myös suihkuteltavaksi. Tällä kertaa tuli samalla siivoiltua lipaston päällystää, jossa osa kasveista asustaa kasvilamppujen alla. Kesällä oli tullut kiireessä roiskittua vettä kasveille vähän miten sattuu ja multaa oli lennellyt pitkin ja poikin. 

Siinä kun hoidin kasvejani, ajattelin että olisi hyvä hetki napata niistä myös kuvia. Varsinkin niistä, jotka tällä hetkellä miellyttävät silmääni. Olen kovasti ihastunut posliinikukkien lehtiin, ja ne ovatkin olleet pääasiallisin syy niitä yleensä hankkia. Kukat ovat sitten aina lisäbonus, mutta ilman niitäkin pärjää hyvin.

Hoya sp. bahoi on ollut suuri suosikkini koko ajan meillä ollessaan. Sillä on isot, paksut lehdet, ja niissä on huikea kuviointi. Valitettavasti kuvani eivät tee sille oikeutta, mutta saa niistä nyt jonkinlaisen käsityksen. Olen siitä jo yhden pistokkaankin leikannut, ja emo on alkanut kasvattaa uutta piiskaa. Piiskoihin kasvavat aikanaan ne uudet lehdet.

Myös Hoya 'Larisa'lla on hengästyttävän kauniit lehdet. Se on kasvanut ihan kohtuullista vauhtia. Myös sillä on paksuhkot lehdet. Tykkään näistä paksulehtisistä posliinikukista, kun olen niin satunnainen kastelija. Ne eivät pienestä kuivahtamisesta heti hermostu.

Hoya sigillatis on tällainen pienempilehtinen posliinikukka. Lehdet ovat silläkin kovat ja niiden väritys on hyvin hienostunut. Päältä lehdet ovat vihreäkuvioiset, mutta alapuolet ovat hieman violettiin vivahtavat. Tämä tekee värityksestä todella mielenkiintoisen.

Hoya nicholsoniae 'New Guinea Ghost' on hopealehtinen poslari, jonka lehdet ovat myös taustapuolelta hienosti kuvioidut. Sen lehdet saavat voimakkaassa valossa kivan vaaleanpunaisen hohteen. Tämä oma pikku pistokkaani on ollut vähän kauempana valosta, eikä ole saanut suojaväriä. 

Toinen hopealehtinen posliinikukkani Hoya carnosa 'Nova Ghost' on sekin kaunis, vaikka en niin erityisesti näistä hopealehtisistä poslareista niin välitäkään. Mutta tässä kasvissa on jotain tosi kiehtovaa.

Ikisuosikkini Hoya heuschkeliana (inner variegated) omistaa mielestäni yhdet kauneimmista lehdistä, joita posliinikukilla voi olla. Tätä minulla oli iso kasvi, jonka jouduin pilkkomaan pistokkaiksi sen päästyä kuivahtamaan pahasti. Onneksi minulla oli muutama varapätkä juurtumassa, enkä siis menettänyt sitä ihan kokonaan. Valitettavasti myös ripsiäiset rakastavat tätä hoyaa, ja nytkin alakuvan lehdessä näkyy hieman jotain epämääräistä jälkeä. Tämä on onneksi pienenä kasvina helppo huuhtoa hana alla. Sillä saa ainakin aikuiset ripsiäisyksilöt huuhdottua viemäriin.

Hoya deykeae on jotenkin kadonnut kokonaan kartalta. Siihen ei törmää oikein enää missään. En tiedä miksi. Minusta sillä on upeat lehdet. Se on ollut ainakin minulla todella hidaskasvuinen, mutta onpahan sentään pysynyt hengissä. Sen lehdissä on hieno suonitus ja kuvioinnit, ja lehden kärjen lovi saa lehdet näyttämään hieman sydämiltä.

Hoya villosa (globulosa) on oikea rikkaruoho, ihan kaikella rakkaudella todettuna. Se kasvaa hulluna ja sitä saa olla koko ajan pätkimässä. Mutta haitanneeko tuo mitään, kun on noin kaunislehtinen kasvi?!

Hoya callistophyllan lehdet ovat ihan omaa luokkaansa. Se myös kukkii aika usein. Tosin kukintaa ei aina edes huomaa, kun ainakin tämä yksilö tykkää tehdä kukkansa kasvin tyvelle piiloon.

Hoya 'Alyona' on miettinyt aika pitkään uusien lehtien tekoa. Sitten se synnytti tällaisen jättilehden. Pienestä pistokkaasta ei aina osaa sanoa millainen kasvi niistä lopulta kasvaa, kun lehtien muoto ja väritys vakiintuu vasta kasvin ikäännyttyä ja juurruttua kunnolla. Tästäkin huomaa kuinka uudet lehdet ovat isompia ja värityskin on paljon intensiivisempi. H. 'Alyona' on myös näitä paksulehtisiä poslareita.

Hoya finlaysonii 'Naeva'lla on erittäin isot ja kovat lehdet, joissa on suloinen nukkapinta. Lehtien reunat ovat hienon röpelöiset ja niissä on sama tumma väritys kuin suonituksessa. Ison kasvin kuvaaminen on tosi hankalaa. Ja varsinkin, kun monet hoyat eivät kasva ihan kauhean säntillisesti, vaan ne ovat enemmänkin tällaisia kummallisia jäykkiä liaanikasoja.

Hoya AH-779 tuli minulle aikanaan kylkiäisenä jonkin hoyaostoksen yhteydessä. Se on olla möllötellyt pitkän aikaa omassa rauhassaan ja on vasta ihan äskettäin innostunut kasvamaan ja tekemään komeita lehtiä. Lehdet ovat vähän tuollaiset kuhmuiset ja hienon kirjavat.

Uusia hoyia on nimetty paljon näillä kirjain- ja numeroyhdistelmillä. Niissä nuo kirjaimet ovat lyhenne kasvattajan tai puutarhan nimestä ja numero identifioi kyseisen kasvin tarkemmin. Joskus ne saavat myöhemmin "kunnollisen" nimen.

On kyllä ihanaa, kun sisältä löytyy tätä vihreyttä, kun ulkona sää on muuttunut lokakuisen harmaaksi ja sateiseksi!