Arboretumissa Sloveniassa

Slovenian reissullamme kävimme pääkaupunki Ljubljanasta noin parikymmentä kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa arboretumissa, joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Sen pinta-ala on 85 hehtaaria, joten kokoa ja katsottavaa löytyi. Kuvia kertyi hurja määrä, ja minulla olikin aikamoinen homma miettiä mitä niistä valita tähän postaukseen. 

Arboretum Volcji Potok avattiin yleisölle vuonna 1952. Silloin paikalla vuodesta 1882 asti sijainnut yksityisen Souvanin perheen omistaman kartanon puistoalue siirtyi Ljubljanan yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan hallintaan. Vuonna 1999 puisto julistettiin kansallisesti merkittäväksi kulttuuri- ja luonnonperintökohteeksi. Valitettavasti puiston muotopuutarhan yläpuolella sijainnut Souvanin perheen vanha kartanorakennus oli tuhoutunut toisen maailmansodan aikana vuonna 1944.

Muotopuutarha.

Portilla vastassa oli täälläkin jo aika syksyinen tunnelma, kun maassa oli paljon puista varisseita lehtiä. Pääsymaksu arboretumiin oli 10,50e/henkilö, jota pidin hyvin kohtuullisena.

Päivä oli taas melko pilvinen ja harmaa, mutta sadetta ei kuitenkaan oltu ennustettu, joten päivä oli hyvä tällaiselle puistovierailulle. Syksyn läheisyys näkyi puistossakin, mutta vielä oli runsasta kukintaakin, kiitos kesäkukkien. Jättiverbenaa tuntui olevan joka penkissä violettisena mattona. Nämä pensasaidalla rajatut kukkapenkit olivat hienoja.

Jättiverbenaa oli tosiaan paljon.

Daaliat olivat vielä kukassa, mutta niidenkin paras kukinta tuntui olevan jo ohitettu. Niitä oli jos jonkinnäköistä pompulaa. Tällaiset valtavat daaliapenkit ovat kyllä hienoja.

 

Isot kesäkukkapenkit oikein kutsuivat lähelleen tutkimaan tarkemmin lajikirjoa. Täältäkin löytyi pensasbasilikaa ja koristehirssiä, kahta suosikkikasviani. Reunan limenvihreä kasvi taitaa olla bataatti.

Kaikkein eniten olin kuitenkin tohkeissani kaikista koristeheinistä, joita kasvoi isoina mättäinä joka puolella puistoa. Ne olivat todella valtavan kokoisia ja upeita. Olen ollut jo useamman vuoden ajan kovin innostunut heinistä ja yrittänyt kasvattaa niitä lisää omaankin pihaan. Miestä minun intoiluni ja kipittelyni heinäpallerolta toiselle ilahtuneiden huudahdusten saattelemana taisi ihmetyttää ja huvittaa. Ainakin silmien pyörittelystä ja naureskelusta päätellen. No, niinhän se on, että "happy wife, happy life"! 

Heinäpalleroita.

Puistossa oli myös orkideatalo, jossa ei kyllä kovin paljoa niitä orkideoita ollut. Mutta kiinnostavia saniaisia ja muita kasveja kylläkin. Nuo keskellä amppelissa roikkuvat jäniksenkäpäläsaniaiset olivat tosi veikeitä. Niiden ilmajuuret muistuttavat karvaisia käpäliä, siitä ilmeisesti kasvin hauska nimi. Olisipa kotonakin tällainen viherhuone!

Upea neidonhiussaniainen (Adiantum raddianum) orkidean seurana.

Tämä reilusti valoa saanut lehtikaktus oli komea.

Perhostalo.

Orkideatalon vieressä oli perhostalo, jossa oli myös aika trooppinen tunnelma kosteuden ja upeiden kasvien ansiosta. Eksoottisten perhosten lepatellessa ympärillä pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa jossain sademetsässä.

Perhostalon asukkeja.

Perhostalossakin oli pensasbasilikaa ja perhoset tuntuivat kovasti viihtyvän siinä.

Kaktustalo.

Kolmas talo oli pyhitetty kaktuksille. Nämä piikikkäät kaverit ovat hyvin lähellä sydäntäni. Olisin voinut viettää talossa tuntikausia vain tutkiskellen näitä erinäköisiä palloja ja pötkylöitä.

Maailmaan mahtuu kyllä ällistyttävä määrä myös erilaisia kaktuksia!

Tämä uhkea neitokainen istui 'Nemo' -nimisen ruusun vierellä.

Kaktusten jälkeen suuntasimme ruusutarhaan. Vierailumme ajankohta tosin oli ruusujen kannalta ihan liian myöhäinen. Vain joissain ruusuissa oli vielä jonkinlaista kukintaa jäljellä. Mutta paikasta sai kyllä käsityksen kuinka upea se varmasti parhaaseen kukinta-aikaan onkaan. Puistossa on nimittäin 1300 ruusulajiketta.

'Toby Tristram' on taatusti komea näky kukkiessaan kivipergolassaan.
Nyt oli vain marjat jäljellä.

'Portoroz' -ruusu kukki vielä upeasti. Mikä väri, vau!

Puistossa on 3500 eri puu- ja pensaslajia tai lajiketta. Ihan vain puiden tutkimiseen olisi helposti saanut kulutettua useita päiviä. Puisto oli täynnä todella upeita vanhoja puita. Niiden varjoissa oli mukava kävellä ja ihailla niiden elämää täynnä olevia runkoja. Niiden tyvet ja juurakot olivat kuin menninkäisten koteja.

Puistosta löytyy myös neljä tekojärveä ja tällainen söpö pieni vesiputouskin.

Vanhan kartanon edessä vuodesta 1918 asti sijainnut muotopuutarha on edelleen olemassa, vaikka itse kartanorakennusta ei enää ole. Muotopuutarhan keskellä kukkivat nyt kannat.

Kivikkopuutarha oli minulle myös yksi puiston kohokohdista. Siellä erilaiset muodot ja vihreän eri sävyt sekoittuivat harmoniseksi kokonaisuudeksi kivien väliin. Olisipa omaankin pihaan tilaa rakentaa tällainen kivikkopenkki.

Sitten vähän lisää heiniä...

Ja vielä vähän...

Tämä raitainen heinä oli hauska.

Syysvuokot olivat hienosti kukassa ja niitä oli valtavat määrät. Muuten en puistossa paljoa perennoja nähnytkään. Se ei kyllä tarkoita sitä, ettei niitä olisi jossain muualla vielä ollut. Mutta puisto oli niin iso, että mekin hieman harhailimme yrittäessämme löytää puiston keskellä olevaa kahvilaa. Ja paljon jäi näkemättä.

Saavuttuamme takaisin portille oli taivas jo seljennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Sää oli itse asiassa koko matkamme ajan hyvin samanlaista eli varsin vaihtelevaa.

Yritin tiivistää ja karsia, mutta melkoinen maraton tästä nyt taisi silti tulla. Vaikka paikka onkin arboretum, jäivät puut nyt vähemmälle huomiolle tässä postauksessa. Paljon piti jättää pois, mutta tähän tuli nyt itseäni eniten kiinnostaneet kasvit ja jutut. Toivottavasti jaksoitte loppuun asti!