08 kesäkuuta 2025

Taimipäivillä

Tekemistä senkun piisaa, huh! Mutta on se vaan ihanaa, kun on ikioma puutarha, missä saa puuhastella. Välillä koko kroppa huutaa iltaisin hoosiannaa, ja töissä aina toivoo, ettei kauheasti mitään putoaisi lattialle, kun tavaroiden nostelu on aika kankeahkoa toimintaa kireiden pakara- ja reisilihasten kanssa. Perjantaina alkoi kroppa sitten jo sanoa kokonaan sopimusta irti. Ensin töissä oli rankka päivä, ja kotiin tullessa piti vielä alkaa pakkaushommiin, kun lauantaina olin menossa taimipäiville myymään omia taimiani. Päästyäni vihdoin nukkumaan, heräsin yöllä ihaniin jalkojen suonenvetoihin. Paras oli sisäreiteen tullut suonenveto, joka sai minut ulvomaan tuskasta. Mieskin heräsi siihen älämölöön ja pelästyi kamalasti. Suonenveto on aina ihan järkkyä, mutta sisäreidessä se on suorastaan kidutusta!

Peräkärry pakattuna.

Lauantain sääennuste vaihteli pitkin viikkoa melkoisesti ja jännitystä riitti ihan aamuun asti millaiseksi keli lopulta sitten muodostuu. Ensin luvattiin kaatosadetta, mutta onneksi ennuste siitä sitten parani pikku hiljaa loppuviikkoa kohti mentäessä. Aamu valkeni pilvisenä, mutta sade pysyi poissa. Poikani ajoi minut myyntipaikalle, joka on meiltä mukavasti vajaan parin kilometrin päässä, hän auttoi purkamaan lastin myyntipaikalle ja vei auton peräkärryineen pois. Peräkärrystä on erittäin epämiellyttävä myydä taimia, enkä siksi halunnut sitä paikalle jättää.

Tampereen Puutarhaseuran taimipäivä järjestettiin nyt jo viidennen kerran Tampereen Linnainmaan Citymarketin parkkipaikalla. Itse olen olen ollut mukana myymässä neljänä vuonna. Viime vuosi jäi väliin. Tosin kävinhän minä tietysti paikan päällä ihmettelemässä ja rahaa meni tuhottomasti. Päätin, että parempi olla itse myymässä, niin säästyy todella paljon rahaa. Vaikka ei sekään ole monena vuonna onnistunut. Aiempina vuosina olen ollut myymässä yksin, nyt sain ihanan ystäväni Hennan aputytökseni.

Päivä oli varsin onnistunut. Sade pysytteli poissa ihan muutamaa pisaraa lukuunottamatta. Välillä paistoi aurinkokin oikein mukavasti, mutta tuuli oli melkoinen. Viereisellä paikalla puuntaimiaan myyneen taimiston puut retkottivat tämän tästä nurin tuulen niitä riepotellessa. Onneksi tuuli äityi kovemmaksi vasta myyntiajan loppupuolella, ja isommilta vahingoilta vältyttiin.


Omalla myyntipisteellä.

Otin myyntiin omasta pihasta myös raparperia. Se on mennyt hyvin kaupaksi, kun hinta on kohdillaan. Meidän raparperi on ihan hullu. En tiedä minkä vesisuonen päällä se kasvaa, mutta se on valtava. Kuvista sen kokoa ei oikein hahmota, mutta laitoin tuon 160 cm korkean haravan mittatikuksi. Kukinnot ovat hieman painuneet omasta painostaan alaspäin, mutta silti ne huitelevat korkeuksissa. Minä annan raparperin yleensä kukkia vapaasti, koska minusta se on kaunis kukkiessaan. Eikä kukinta todellakaan vaikuta sen varsien kasvuun. 

Raparperin varret ovat ranteen paksuisia ja pitkiä kuin mitkä. Noita isoimpia en kehdannut viedä edes myyntiin. Ajattelin, että jos ovat vaikka jonkun mielestä jo puisevia. Itse olen niitä kyllä käyttänyt. Tuossa oikealla tuollainen normaali raparperin varsi lehtineen antamassa vertailukohtaa. Samoin kastelukannu.

Sitten ilouutisia saksankurjenmiekkojen suunnalta. Yhdessä on jo yksi kukka auki, ja millainen väri. Nuput ovat niin tummansinisiä, että tämä väri oli suorastaan yllätys. Olen hankkinut 'Black Knight'ia ja 'Royal Satin'ia. Kumpihan tämä nyt sitten mahtaa olla vai onko kumpikaan? Kirjanpitoni mukaan tuota ensimmäistä.

Ihaillaan tätä yhtä nyt sitten joka valossa ja joka suunnasta. Kyllä sitä nyt pitää hehkuttaa!

Nämä ovat kyllä uskomattoman hienoja luomuksia!


Tänään kävimme miehen kanssa pyörähtämässä mökillä. Miehen ajaessa nurmikkoa, minä hiippailin hänen vanhan kotitalonsa pihassa ja kävin ihailemassa hänen mummunsa vanhoja kirjoukonhattukasvustoja. Asumattoman talon heinittyneessä pihassa rikkaruohojen keskellä vanha kirjoukonhattu kukoistaa uskomattoman elinvoimaisena. Olen siirtänyt sitä meille kotipihaan useampaankin kertaan, mutta meillä se tuntuu vaan kituvan. Pihamme on niin kuuma ja kuiva, ettei se tahdo viihtyä siellä. Täytyisi keksiä sille joku hyvä paikka talon taakse hieman varjoisempaan kohtaan.

Pörriäiset viihtyivät ojakellukan kukissa.

Ojakellukkaa kasvaa mökillä tienvieret täynnä. Ihailin niitä, ja sitten vähän naurattikin. Juuri kuvasin omassa pihassa ojakellukkaani, jonka olin ostanut valkoisena, mutta joka ei sitä sitten ollutkaan. Se näyttää melkeinpä juurikin tämän luonnonvaraisen ojakellukan väriseltä. Olen siis tainnut maksaa turhaan ojakellukasta, jota olisin voinut kaivaa mökiltä monta kuutiota ihan ilmaiseksi!


14 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset peräkärry ja myyntipöytä! Olet sinä ennättävä. Erilaisten seurojen taimipäivät ovat kivoja tapoja nähdä tuttuja ja löytää mielenkiintoisia taimia.
    Olet tainnut hieman ylirasittaa lihaksiasi viimeaikoina. Muistahan juoda päivän mittaan tarpeeksi. Suonenveto on kyllä viheliäinen.
    Miten hieno kurjenmiekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimipäivät ovat kivoja tapahtumia, joissa on mukava höpistä ihmiseten kanssa "puutarhaa".
      Vähän on ollut liian tiukkaa vääntöä viime aikoina, kun työ haittaa pahasti harrastusta ja siellä seisominen tuo turhaa lisäkivistystä lihaksiin😅Onneksi kroppa on viisas ja varoittelee!
      Olen jokaisesta kukkivasta kurjenmiekasta ylionnellinen😄

      Poista
  2. Juu, tekeminen ei lopu millään, mutta onneksi se on itselle mieleistä. Sinulla olikin mahtava määrä taimia peräkärryssä myytävänä ja toivottavasti sait ne kaupattua uusille iloisille omistajille. Meilläkin oli lauantaina ihan mahdoton tuuli, vaikka aurinko paistoi koko päivän. Odotin puutarhatöitä tehdessäni, että joku puu kaatuu, sillä niin rajusti tuuli riepotti latauksia.
    Terveisiä sinun raparperillesi, täällä on sen kaveri. Edesmennyt anoppi sanoi, että raparperi oli suuri puska jo 1952 hänen tullessa emännäksi ja siinä samassa paikassa se on jatkanut kasvua tähän päivään asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekeminen ei lopu ei. En ymmärrä millä sinä ehdit valtavat tiluksesi hoitaa ja pitää niin kauniina?! Taimipäivä on kiva tapahtuma ja taimia onneksi saa aina kivasti myytyä. Tuuli oli kyllä iltapäivästä jo melkoinen, mutta onneksi ei satanut!
      Raparperimme kiittää terveisistä😄Teillä onkin sitten oikein vuosikertarapskua!

      Poista
  3. Sisäreiden suonenveto on aivan hirveä, on muutaman kerran ollut. Kun siihen ei auta oikein mikään venyttelykään. Sinulla on ollut kiva päivä taimitapahtumassa, niin sievästi kauniin pöytäliinan päälle olit myytäväsi asetellut. Minä olin vastaavassa tapahtumassa Ruissalossa, siis ostamassa, ihanaa kierrellä myyntipisteitä ja tehdä löytöjä. Oli kivempaa kuin mennä puutarhamyymälään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäreisi on todella inhokki paikka saada suonenveto. Minulla se tulee usein näin kesäisin johtuen puutarhahommista ja "linkkuveitsi"- asennosta, jossa työskentelen.
      Pöytäliina pitää olla aiheeseen sopiva, eikös vain! Tällaiset taimipäivät ovat todella iloisia tapahtumia. On mukava tavata hengenheimolaisia!

      Poista
  4. kiitos jälleen kivasta postauksesta!

    VastaaPoista
  5. Olipa sinulla oikein kunnon satsi taimia myytäväksi ja kiva, että päivä oli onnistunut.
    Kyllä tuota kaunista iiristä kannattaakin hehkuttaa ja kuvata joka suunnasta. Hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä taimia kertyy yllin kyllin johtuen siemenkasvatusinnostani. Iiris oli todella iloinen yllätys, kun jo ehdin manata niiden kukkimattomuutta!

      Poista
  6. Tuo suonenveto on ihan karmeaa, hyvin tuttua minullekin ja mulla on yöpöydällä aina merisuolapurkki varoiksi, se uskoakseni toimii (onkohan pelkkä uskomus?).
    Arvaa, että harmittaa, kun ei törmäilty! Varmasti kävin myyntipisteelläsi, mutta mitä ihmettä - en vain tajunnut, täytyy ottaa vaari seuraavaa kertaa varten ja laita lappu että Liisan taimet, niin varmasti huomaan! Ja varmaan seurueenikin hiukan ajatuksiani sinne tänne ohjailivat - voi harmitus! Taimia sinulla olikin aika paljon! Muistan ne puut siinä naapurimyyjälläsi, kummityttö osti siitä jonkun pihlajan.
    Onpa hienoa että kurjenmiekkasi kukkii, se on aina juhlan paikka! Tuo ukonhattupelto on todella upea ja aika jännää etteivät ne teillä oikein viihdy, vaikka niin uskoisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä "uskon" magnesiumsuihkeen voimaan, vaikka nyt sillä kesti vaikuttaa aika pitkään, ennen kuin kipu alkoi helpottaa!
      Taimipäivillä oli jossain kohtaa aikamoinen hulina (yleensä ensimmäiset pari tuntia), että ei ihmekään, jos lipsahdettiin toisiltamme ohi. Ja vaikeahan se on toista tunnistaa, kun ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt😂Mutta ehkäpä joskus vielä kohtaamme!
      Tuo kurjenmiekka oli oikea lottovoitto, ja näköjään lisää nuppuja on näkyvissä eli edes jotain kukintaa on tulossa!
      Miehen mummun ukonhatut haluaisin saada viihtymään, mutta ne eivät selvästi halua muuttaa maalta kaupunkiin😉

      Poista
  7. Minulla ei taimia riitä myyntiin. Toin juuri kaupungista paikkauskurkuntaimia ja hiukan krassia kun vanhat siemenet eivät lähteneet kasvuun. Kurjenmiekat ovat suosikkejani. Ja ihme kyllä tänä vuonna toinen vanhoista hienoista kukkii. Sen lajia en tiedä, mutta se nayttää samanlaiselta kuin sinun kurjenmiekkasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taimista on aina vähän ylitarjontaa, kun olen niin innokas siemenkasvattaja😊
      Pelkäsin jääväni tänäkin kesänä ilman kurjenmiekkojen kukintaa, mutta onneksi sieltä näkyy nousevan edes muutamia kukkia!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!