Kirsikkapuupenkin uudistusta

Laitoin syksyllä ihan testimielessä rapunpielen tynnyriruukkuun muutaman nurkissa 
pyörineen vanhan tulppaanin sipulin. Tällainen majakka ja perävaunu sieltä nousi.

Vapaapäiväni kului taas perinteisesti lapiohommissa. Takapihan kirsikkapuupenkki on saanut ruohottua rauhassa jo hetken aikaa, ja nyt oli aika kaivaa se esiin rikkaruohojen seasta. Kirsikkapuun olen kasvattanut ihan pikkuisesta piiskataimesta ja olen saanut jopa maistaa muutamaa sen kirsikkaa. Poistin siltä jo tukipuutkin, koska oletan sen jo pysyvän omilla juurillaan pystyssä. En edes muista kauanko se on tuossa jo ollut. Aika kauan.

Penkissä kirsikan seurana on kasvanut syysvuokkoa, jouluruusua (joista toinen kuoli viime talvena), erilaisia keijunkukkia, höyhenpensas, kanadanatsalea 'Violetta', nietospensas 'Yuki Cherry Blossom' ja viime kesänä saamani pioniaarteet, joiden oletan olevan juhannuspionia. En ole suuri pionien ystävä, mutta jos juhannuspionia saan tontille, olen seitsemännessä taivaassa!

Penkissä oli joku ihmeellinen muurahaisinvaasio. Jouduin varsinkin keijunkukkien juurakot suihkuttamaan oikein kovalla paineella vesiletkulla, enkä meinannut edes sillä saada muurahaisia pois. Penkki on varmasti aika kuiva ja niin tontin laidalla, että sinne tulee harvoin kasteluvettä päästeltyä. Syysvuokot siellä ovat kyllä viihtyneet hienosti.

Juhannuspionit?

Kirsikkapuussa on kukkiakin.

Siistittyyn penkkiin pääsivät takaisin syysvuokot, jotka koetin siirtää penkin keskelle. Toivottavasti en saanut niitä hengiltä, kun niillä on niin valtavat juuret. Reunoille laitoin jouluruusun seuraksi joulukukaksi saamani toisen jouluruusun, jonka sain pidettyä hengissä tänne asti. Melkoinen saavutus. Keijunkukat 'Midnight Rose' ja 'Black Taffeta' pääsivät myös takaisin penkkiin. Oletettuihin juhannuspioneihin en uskaltanut koskea, vaan ne saivat olla paikallaan. Höyhenpensas, nietospensas ja kanadanatsalea joutuivat ruukkuihin odottamaan uutta kasvupaikkaa. Ne on syöty pupujussien toimesta niin moneen kertaan ihan rangoiksi, etten tiedä tuleeko niistä koskaan mitään. 

Toinen päivän projekteista oli pergolan toisen jalan ympärys, joka oli myös muuttunut suttupenkiksi. Ihan hirvittää laitella tänne tämmöisiä kuvia. Mutta näkeepähän työnsä tuloksen!

Pergolan jalat ovat kierrepaalujen varassa. Metalliputket olivat 80 cm pitkiä, ja perheen miesväki väänsi ne aikanaan ihan käsivoimin maahan. Onneksi ei sattunut isoja kiviä kohdalle, mutta oli se silti hikinen talkoo.

Tämän jalan ympärillä kasvaa villiviini, eikä sitten oikein muuta järkevää. Hietalaukka 'Hair'ia oli melkoisesti. Ne nostin kaikki ylös ja pistin ruukkuun, kunnes keksin niille paremman paikan. Olen istuttanut tähän vuosien varrella varmaan kolme tai neljä kärhöä. Joku on saattanut muutaman vuoden pärjätä ja kuollut sitten pois. Toiset eivät ole ensimmäisen vuoden jälkeen edes nousseet. Olen miettinyt tuota metalliputkea tuolla maan sisällä. Voisiko se johtaa niin paljon kylmää tuonne maan alle, että kasvien juurakko voisi siitä kärsiä?

Nyt on pergolan jalkojen ympäryspenkeistä siivottu puolet. Vielä on siivottavana tuo taustalta pilkistävä toinen reuna. On kyllä aikamoinen urakka, kun päästää penkit tähän kuntoon. Yksi laiska kesä välissä ja kaaos on valmis!

Lyhtykin on jo valmiina ensi joulua varten😉

Sitten vielä muutamia iloisia tai hauskoja poimintoja pihan kasveista:

Luhtaesikko on aina yhtä mukava vieras noustessaan keväällä. Sen lehdet ovat todella kauniit.

Kreikanakantti on hengissä! Voisikohan se tänä kesänä kasvaa jo hiukan isommaksi?!

Ja sitkeimmän sinnittelijän tittelin saa tänäkin vuonna...

...voikukka, jota löytyy myös kevätpikkusydämen "kaverikasvina". Melko järkky väriyhdistelmä.

Edellinen kuva toimi pienoisena aasinsiltana tähän kuvaan. Jouduin nimittäin kaivamaan 
siemenestä kasvattamani vaaleanpunaisen mooseksen palavanpensaan ylös, kun kevätpikkusydän oli valloittanut sen kokonaan tukahduttavalla juurakollaan. No, sitä saa mitä tilaa. 
Nyt voikukka oli tehnyt sille saman tempun. 

 

Lehtoängelmän nuppu.

Sulkavaleangervo on keväällä heräillessään upean värinen.

Yllätys: valkoisena ostamani sinikämmen onkin lila.