Hyytävää tuulta

Ajattelin tänään vapaapäivän kunniaksi mennä vähän puuhastelemaan puutarhaan, kun aurinkokin aamulla vielä paistoi. Varustauduin villaisella välikerrastolla ja kuvittelin, että kyllä sitä lämpöisenä touhutessaan pysyy. No joo, eihän minulle muuten kylmä tullut, mutta sormet meinasivat jäätyä, kun hetken tongin kukkapenkkejä. Talvityöhanskat ovat niin paksut ja kömpelöt, etten voinut sellaisia laittaa ja tavalliset puutarhahanskat olivat kyllä todella kylmät. Päätinpä sitten antaa penkkien edelleen olla rauhassa ja keskityin muihin hommiin.

Puutarhassa on monta perennaa pyrkimässä pinnalle. Samoin sipulikukkia. Ensimmäiset keisarinpikarililjat ovat työntäneet piippojaan maasta, ja myös toiset hätähousut eli marhanliljat ovat jo pinnalla. Miksi ihmeessä niillä pitää olla niin kauhea hoppu tänne kylmyyteen?

Siirryin ulkoa kasvihuoneen lempeään lämpöön. Siellä oli mukava työskennellä suojassa hyytävältä tuulelta. Otin työn alle komeasti talvikylvölaatikossa kasvunsa aloittaneen pak-choin, jonka olin itämisen jälkeen nostanut kasvihuoneeseen kasvua jouduttaakseni. Yleensä annan talvikylvöjeni kasvaa laatikoissa koulintavaiheeseen asti. 

Vanha kunnon sorsakoskelainen haarukka pääsi tositoimiin, kun koulin pak-choista parisenkymmentä tainta tuollaiseen dynoon. Loput taimet vein sisälle kasvattaakseni ja syödäkseni ne versoina. Ne ovat todella herkullisia, eivätkä mene hyvät taimet hukkaan! 

Koulin pari päivää sitten myös jo osan samettikukkiani, jotka olivat kasvattaneet melkoisen viidakon. Nekin ovat suoraan koulinnasta joutuneet kylmään kasvihuoneeseen ja hengissä ovat, vaikka edellisenä yönä ulkona oli - 6,9°C pakkasta. Kasvihuoneessakin lämpö laski lattianrajassa - 2,8°C: een. 

Kokeiluna kylvölautalla itäneet kivikkotörmäkukan pikkutaimetkin ovat olleet kasvihuoneessa jo yli viikon. Yöllä lisäsuojana on tuo muovikasvihuone, ja kynttilät lämmittämässä kasvarin lattialla. Olen huomannut, että monet kasvit, jopa monet kesäkukat, kestävät yllättävän hyvin kylmää, kunhan niillä on edes jonkinlaista suojaa ympärillään.

Myös Farmer Gracylta tulleet perennoiden juurakot ja liljojen sipulit ovat pärjänneet kasvihuoneessa hienosti. Päivänsilmät, päivänliljat, kellukat, ukonhatut ja imikkä, joka jopa yrittää kukkia muovilaatikossa! Ensimmäiset liljatkin pyrkivät jo ruukuissa pintaan.

Myös sisällä on koko ajan jotain tapahtumaa. Pikkutaimet kasvavat vauhdilla ja niitä pitää koulia. Etelänmunkki 'Blaulicht'in minisiemenet olivat varmaan kastellessa hulahtaneet kaikki ruukun keskelle ja niitä olikin mielenkiintoista lähteä koulimaan. Päätin, että koulin ne tuppaina. En tiedä onnistunko niiden kanssa näin, mutta aika näyttää.

Sisällä siemenetanassa hirvittävän pitkäksi venähtaneet tuoksuherneet latvoin. Ne pitäisi latvoa kai toisen lehtiparin jälkeen, mutta mitäs kun ensimmäinenkin lehtipari on viidentoista sentin päässä tyveltä😂Katkaisin tylysti niin, että jäi edes ne yhdet lehdet. Toive olisi, että alkaisivat vielä alempaa versoa uutta. Osassa olikin jo siitä toivoa ilmassa!

Näitä minun juttujani ei kannata ottaa minään ohjeina. Haluan vain kertoa mitä kaikkea itse kasvien kanssa touhuan. Välillä näissä touhuissani ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää. Kaikenlaista on vaan kiva kokeilla ja kaikesta aina oppii jotain. 

Latvotut tuoksuherneet pääsivät juurtumaan vesilasiin pensasbasilikan pistokkaiden kanssa. Niistä tulikin aika kiva pikku asetelma. Jos tuoksuherneet vaan tuossa juurtuvat, niistä saa taas kivasti uusia kasveja.

Keijunlilja on kasvanut kovasti. Sille piti jo rakentaa aitaus, ettei se pääse ihan rehottamaan ja katkeilemaan. Minulla on sen kanssa nyt kova pohdinta, uskallanko viedä sitä ollenkaan ulos tai kasvihuoneeseen, kun viime kesänä kasvarissa sen ruukun valloittivat muurahaiset. Sen mukulat ovat myös vielä niin pieniä, että en tiedä jaksaako se muutenkaan edes kukkia. Mutta komeaa vartta ja lehdistöä pikkuisista mukuloista kyllä puskee.

Aasiankriinumi 'Purpureum'in pötkyläkin alkaa näyttää elonmerkkejä. Pötkylän päästä ovat keskimmäiset "renkaat" alkaneet nousta. Onpa jännittävää!