Kevät tuntuu nyt harppovan eteenpäin jättiaskelin, mutta kylmää on luvassa jo loppuviikkoon ja ensi viikolle. Meillä on pihassa tosi vähän näin aikaisin keväällä kukkivia kasveja. Totean tämän joka kevät. Tai sitten aikaisetkin sipulikukat olen istuttanut ihan vääriin paikkoihin. Mutta minulle kevät ei olekaan niin kovin mieluisa vuodenaika, vaikka kasvun ihmettä on tietysti mukava aina seurailla. Olen enemmänkin syyskesän ja syksyn ihminen. Oikeastaan minulle kevätkukkijoita tärkeämpää on huomata perennojen selvinneen taas yhdestä talvesta.
Koska niitä kevätkukkijoita on pihassa vasta niin vähän näkyvillä, ostin itselleni Pirilän kukkatalosta kesälevisian (Lewisia cotyledon var. howellii), kun en vaan yksinkertaisesti päässyt tuon värin ohi! Ostin myös pikkunarsisseja, helmililjoja ja hyasintteja. Tein niistä pieniin peltiämpäreihin muutaman asetelman (kovin suureellisesti ilmaistu😉). Yritän muistaa laittaa kuvia, kunhan kukkivat. Ovat vielä kovin vihreitä.
Toinen jouluruusuistani on näköjään kuolla kupsahtanut, mutta toinen on kasvanut jo melko isoksi ja kukkii kauniisti. Sain ensimmäisen pörrikuvankin!
Tänään aikesivat ensimmäiset bonuskrookukseni. Ne tulivat viime syksyn sipulikukkatilauksen kylkiäisenä. Niissä pitäisi olla voimakas ruskeanpunainen juovitus ulommisissa terälehdissä, mutta kovin haaleilta näyttävät.
Odotettuja punaisia piippoja bongailin tänään. Kultatyräkki 'Purpurea' (yläkuva) ja metsätyräkki 'Chameleon' (alakuva) ovat hengissä. Metsätyräkillä on omat lannoitusrakeetkin vieressä.
Kovasti kaikenlaista vihreää tupsua maasta nousee. Ylärivi: jättilaukka ja posliinihyasintti. Keskirivi: joku raitatulppaani ja ukkolaukka ja alarivi: etukukkapenkin tulppaanit.
Tässä risukasassa on aarre piilossa. Kasvuun lähteneet tarhakylmänkukat kurkistelevat viime vuotisten roippeiden seasta. Annan vanhojen varsien olla vielä kasvuston suojana, kun on luvattu pakkasöitä. Vaikka kylmänkukilla onkin söpöt pörröiset villatakit jo maasta noustessaan yllään.
Kevätesikoiden päältä olen hieman rapsutellut lehtiä pois. Nämä ovat kaikki nimetöntä vaaleanlilaa esikkoa.
Paljon on vihreinä talvehtivia perennoja. Yllä olevassa kuvassa nukkapähkämöä ja sormustinkukkaa. Niitä löytyy pitkin pihaa, mutta kumpikin on onneksi helppoja kitkettäviä. Alla olevassa kuvassa edessä harmaakäenkukkaa, taustalla täpläpipoa ja nukkapähkämöä. Minä annan nukkapähkämön kukkia, koska sen kukat keräävät hurjan määrän pörriäisiä. Tosin sitten saan myös palkinnoksi miljoona siementaimea, kun en jaksa kukkavarsia katkoa. Ja minusta nukkapähkämön vaatimaton kukinto on hyvin kaunis.
Mustepipojen siementaimet ovat talvehtineet hyvin. Seurana niilläkin sormustinkukan ruusuke.
Täpläpipo 'Mystica'a kasvatin viime kesänä siemenestä ja senkin siementaimet ovat hienosti selvinneet talvesta. Yläkuvassa taitaa olla talvikylvötaimi ja alakuvassa näkyy olevan kesän siemenkasvatuksista tullut taimi. Minulla on myös tavallista täpläpipoa, jolla on valkoiset kukat ja vihreät lehdet. Nämä menevät pikkutaimina välillä sekaisin.
Sitten loppuun vielä pieni kertomus siitä kuinka keväinen puutarha saa ihmisen pään sekaisin. Pyöräytin aamulla pullataikinan, laitoin sen lämpöiseen veteen tiskialtaaseen kohoamaan ja lähdin sitten haahuilemaan pihalle. No, olisihan se pitänyt arvata kuinka siinä käy. Enhän minä enää muistanut koko taikinaa, ja kun tulin sisälle, minua odotti osittain jo veteen kiivennyt taikina. Osa taikinasta meni sitten bioskaan, mutta lopusta leivoin makoisat pullat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Voihan taikina! Ymmärrän ihan hyvin ettei kohta enää muista mitään, kun pihalla vähän aikaa kuljeksii :) On se niin ihana huomata, miten kasvit ovat taas selvinneet talvesta ja varsinkin uusia ostoksia pitää kytätä tarkasti.
VastaaPoistaSe on juurikin näin😊
PoistaIhan hymyillytti tuo taikinan unohtuminen, mutta se oli hyväntahtoista hymyillyttämistä. Sillä onhan se niin, että kun puutarhaihminen pääsee lempipuuhiensa pariin, niin johan siinä kaikki muu unohtuu.
VastaaPoistaKyllä itseänikin hieman hymyilytti (kauhistumisen jälkeen), kun näin uimaan pyrkivän taikinani. Oma syyhän se oli, kun niin hullaannuin keväisestä puutarhasta😄
PoistaOho, syyskesän ja syksyn ihminen! No tiedän kyllä, että sellaisia on (olen kuullut), mutta silti ihmettelen niin kovasti, kuinka joku voi olla niin ankean ajan ihminen :-D Onneksi meitä on monia erilaisia!
VastaaPoistaHerkkuvärisen lewisian löysitkin, eihän tuollaisen ohi voi kävellä.
Heh, hieno pullataikina ainakin osoitti hiivan olleen elinvoimaista! Tuo on toisaalta vähemmän vaarallinen kuin se, että laitan aika usein kahvipannun hellalle ja sitten lähden ulos... keväällä sen tosiaan tietää, miten käy. Hirveä käry sisään tullessa.
Nyt näyttää siltä, että siellä ja täällä ollaan ihan samassa kevättilanteessa! Niin se Manner-Suomi aina kirii kiinni ja kohta saattaa jo mennä edelle. Teillä oli luultavasti tänään lämpimämpää kuin täällä hyytävän meren keskellä.
Niinpä niin, olen tässä asiassa aika lailla sinun vastapuolellasi sinä kevään ihminen😉Onneksi meitä riittää moneen lähtöön!
PoistaEikös olekin herkun värinen levisia!
Taikina otti niin sanotusti jalat alleen, vaikkei sillä sellaisia olekaan. Hiivasta saa näköjään hyvät pöhinät! Onneksi tuosta ei tosiaan sen isompaa vaaraa ollut. Toisin kuin hellalle unohtuneesta kahvipannusta voi olla. Mutta ajattele, että minäkin niin hullaannuin keväästä😄
Kevättilanne on varmaan tosiaan vähän tasaantunut, vaikka meillä ei niitä kevätkukkijoita niin olekaan!
Sinulla on siellä vaikka mitä. Mielenkiintoista nähdä pipojen pientä kasvustoa . Nousseet on minullakin.
VastaaPoistaTähän tarkoitukseen minäkin tuon pienen kasvihuoneen ostin.
Unohduksia sattuu taikinankin kanssa.....näköjään .😃.
Paljon on vihreitä plänttejä puutarhassa, kukkivaa vähemmän. Pipotkin ovat jänniä, kun lehtiruusukkeet talvehtivat vihreinä. Ja näkyvät olevan hyvin talvea sietäviä. Kiva, että sinullakin ovat nousseet!
PoistaTuo muovikasvihuone on tosi kätevä lisäsuoja tuolla kasvihuoneen sisällä.
Ehkä seuraavalla kerralla leivon ensin loppuun ja menen sitten pihalle touhuamaan😂
En minäkään olisi päässyt tuon kesälevisian ohi; aivan upea väri! Sormustinkukka - helposti kitkettävä?! Poisko kitkettävä? Jo toinen blogi näinä päivinä, jossa törmään siihen, että sormustinkukan alut kitketään pois? Miksi, sitä ihmettelen. Ihan selvästi en ymmärrä nyt jotain?!
VastaaPoistaLevisia vain tarttui käteen ihan väkisin😄
PoistaRakastan sormustinkukkia, enkä minä niitä kaikkia todellakaan kitke pois. Mutta yksi kasvi tekee noin biljoona siementä, niin voit kuvitella kuinka paljon niitä siementaimia pihastamme löytyy. Osa on pakko kitkeä pois, kun muuten ne tukehduttavat pian kaikki muut kasvit alleen. Sormustinkukka tekee välillä todella massiivisen lehtiruusukkeen. Siirtelen niitä monesti haluamaani paikkaan. Samoin toimin tuon nukkapähkämön kanssa, joka on samanlainen supersiementäjä!
Hienoa, että löysit noin kauniin kesälevisian. Älä välitä, minäkin olen vasta ihan viime vuosien aikana ruvennut lisäämään kevään pikkusipuleita puutarhaan reilummin, töissä ollessa päivät venyivät välillä niin, ettei niitä ensimmäisiä pikkuisia oikein ehtinyt katsella riittävästi. Nyt nautin niistä ihan hurjasti, koska vietän päivät ulkona.
VastaaPoistaHyvältä siellä näyttää ja kasvua tapahtuu. Minun perennapenkissä kasvaneet täpläpipo 'Mysticat' näyttävät ihan samanlaisilta kuin sinun kuvassasi.
Minulle on käynyt ihan samoin pullataikinan kanssa joskus, niin se aika vierähtää ihan huomaamatta, kun on mielenkiintoista katseltavaa :).
Tuo levisian väri puhutteli kovasti!
PoistaJuu, ei sitä kaikkea aina ehdi eikä jaksa, eikä tarvitsekaan. Joka kevät aina tähän aikaan silti pohdin asiaa eli että voisihan niitä kevätkukkijoita olla enemmän. Ehkä tämä on vähän sitäkin, ettei kevät tosiaan ole minulle mitenkään erityisen mieleinen aika puutarhassa. Minulle se loppukesän runsaus on se juttu!
Onneksi meilläkin sentään jotain puutarhassa tapahtuu. Noita täpläpipoja olen nyt kasvattanut jo useamman vuoden ja olen niihin kovin tykästynyt. Joka vuosi pitää kasvattaa vähän lisää. Myös muitakin pipoja!
Multitaskaamisessa on omat vaaransa😂
Meitä tarhureita on niin monenlaisia ja kaikille on sijansa, itse olen kevättä odottava piippojen metsästäjä, toki perennojenkin piipot tutkin ja kauhulla katselin, kun iso särkynytsydänkin on jo herännyt, mutta minkäs teet! Voi pullataikina, minkä teit 😁
PoistaSe on ihanaa, kun me puutarhuritkin olemme varsin kirjavaa joukkoa erilaisine viehtymyksinemme. Siksi toisten juttuja onkin niin mielenkiintoista lukea.
PoistaMeilläkin särkyneetsydämet ovat jo hetken piipotelleet!
Taikinalla oli menomenot jalassa😂
Siis menomonot🙄
PoistaPullataikinan uimakoulu :D Niin siinä voi käydä, kun lähtee vain "piipahtamaan" pikaisesti ulkona.
VastaaPoistaEn itse niin välitä syksystä. Syyskesä vielä menettelee, jos on kaunis ilma, mutta muuten pidän kyllä enemmän kevään valosta ja kasvuun heräävästä puutarhasta. Pitkän talven jälkeen kevät ja lisääntyvä valo, lämpö ja vehreys tuntuvat vain niin mukavilta. On myös hauska kierrellä puutarhassa seuraamassa, mitkä kaikki kasvit heräävät talviunilta ja ovatko kaikki ylipäätään hengissä.
40 asteeseen nouseva kasvihuoneen lämpötila tuhoaa sieltä mukavasti talvehtivia vihannespunkkeja. Pitäisi vain saada myös pintamulta kuumenemaan yhtä lämpimäksi, niin sielläkin piileskelevät punkit kuolisivat. Kylmäkäsittelyssä tai muuten kasvihuoneen suojissa oleskelevat kasvit eivät vain niin välittäisi saunottamisesta.
Mukavaa päivää!
Pullataikina oli toisaan uimakoulussa!
PoistaOnhan kevät kivaa aikaa juuri kaiken uuden kasvun bongailuun, mutta kevään valo on minun sielulleni vaan liian raakaa. Olen varmaan ollut joku mörrimöykky edellisessä elämässä😂
Meillä lasikasvihuoneessa mittari huitelee monesti tuolla viidessäkympissäkin. Kuin tosiaan huonosti lämmitetty sauna. Kasvit eivät erityisesti arvosta sitä!
Mukavaa kevätaikaa!