24 marraskuuta 2024

Pelargonipöllytys

Ihan alkuun on todettava, että en todellakaan ole mikään pelargoniekspertti, vaikka kasvien kanssa paljon touhuankin. Enkä itseasiassa edes ihmeemmin pidä pelargoneista. Mutta silti halusin kirjoittaa pelargonistani, johon olen yllättäen kovasti kiintynyt. 

Sain vuoden 2021 kesällä asiakkaaltani tulppaanipelargoni (Pelargonium zonale hybrida) 'Red Pandora'n pienen taimen. Se osoittautui varsin elinvoimaiseksi ja nopeasti kasvavaksi kasviksi, joka sitten lopulta voitti minut puolelleen kukkiessaan ensimmäistä kertaa. Sen pieniä tulppaaneita muistuttavat, oranssiin taittuvan punaiset kukat ovat kertakaikkiaan suloisia. Väri oli ehkä se isoin ihastukseni, suurin osa pelargoneista kun omaa kylmän sävyiset kukat. 


'Red Pandora' on kasvanut todella hurjiin mittoihin. Ruukkuineen sen ylimmät lehdet huitelevat 85 cm:n korkeudessa! Onhan se komea, mutta olen alkanut miettiä sen pystyssä pysymistä. Olen leikellyt sitä näinä vuosina hyvinkin reippaalla kädellä, ja se on kiittänyt jatkamalla kasvuaan. Se on ollut minulla koko ajan sisäkasvatuksessa, ja kasvilamput ovat auttaneet sen talviajan yli. Se on kasvanut pienessä saviruukussa ja tuntunut viihtyvät siinä ihan hyvin.



Marras-joulukuun vaihde ei todellakaan ole paras aika pistokkaiden ottamiseen, mutta koska minä muutenkin kiipeän sinne kuuluisaan puuhun aina ahteri edellä, täytyyhän tämäkin toimenpide tehdä väärään aikaan. Puolustuksena käytän aina kasvilamppujani, jotka suovat minulle tällaisenkin mahdollisuuden. Ilman niitä tällainen pistokasrumba tuntuisi sulalta hulluudelta.


Siispä tuumasta toimeen. Nips ja naps! Vähän tuollaisia isohkoja pistokkaitahan noista sitten väkisinkin tuli, joten pientä trimmausta piti vielä suorittaa.


Saatuani pistokkaat säällisemmän kokoisiksi ja karsittuani lehtiä, tökkäsin pistokkaat multaan. Ennen sitä jouduin vielä hieman lyhentämään noita kuvassa näkyviä varsia .


Sitten pistokkaat pääsivät ruukuissaan kasteluun eli imemään kunnolla vettä alakautta.


Pistokkaat ovat kyllä suloisia. Lehtiä olisi voinut karsia kovemmallakin kädellä, mutta en raskinut.




Emokasvistakin tuli huomattavasti kompaktimpi ja tasapainoisempi. Sille en tehnyt alasleikkauksen jälkeen muuta kuin palautin sen paikalleen keittiön ikkunalle. Vieressä kasvaa nimetön vaaleanpunainen pelargoni, joka sekin on hauska vinkura.




Kesäisiä kuvia emokasvin kukinnasta. Se on kukkinut pitkin vuotta kasvilampun ansiosta.

Kukan väriä on äärettömän vaikea vangita kuviin, mutta se on oikeasti lämpöisen oranssinpunainen. Kukat ovat tosiaan kuin pieniä tulppaaneja!



Kukkakuvaa hieman eri valaistuksessa.


Tämän kevään Helsingin kevätmessuilta ostin itselleni tulppaanipelargoni 'Pink Pandora'n pikkuruisen taimen. Se kasvaa hyvin samaan tyyliin kuin punainen versio eli pitkää hujoppia pukkaa.

'Pink Pandora' posliinikukkien seurassa.


'Pink Pandora'n vaaleanpunaiset kukat ovat nekin kyllä ihan kauniita.

 
Laitetaan nyt tähän vielä neljäs minulla oleva pelargoni
'Sel Ludwigsburger Flair' niin sitten on kaikki pelargonini esitelty.
Tämän alun sain puutarhaystävältäni Sirpalta, jolta sain myös sen 
nimettömän vaaleanpunaisen, joka oli aiemmin kuvissa.


1 kommentti:

  1. Kylläpä ne ovat kauniita. Aivan ihana tuo punainen tulppaanikimppu! Pelargoneissa on niin monia erilaisia kasvutapoja. Hujopit ovat vähän hankalia ja sen vuoksi luovuin omasta Dr. Westerlundistani. Saahan niitä leikattua, mutta kun ne kasvavat takaisin samaan hujoppiuteen aika äkkiä. Sitten on niitä, jotka tekevät vain yhden vänkyrävarren johonkin sivulle eivätkä millään suostu haarautumaan ja tuuheutumaan. Joitakin niistä kyllä katselen yllättävän pitkään, jos niillä on söpöt kukat. Leikkuu on hyvä ennen talvetusta, omani leikkasin sisälle tuotaessa syksyllä, niin mahtuvat ikkunalaudoille paremmin.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!