Kukkapenkin katseenvangitsija

Jos katselee keskikesäistä, kukkivaa perennapenkkiä, ei voi olla näkemättä tätä hehkuvanpunaista kaunotarta, jonka väri suorastaan kirkuu huomiota. Sehän on tietysti palavarakkaus, jonka nimi on monille mieleinen, mutta väri ei niinkään. Ja ymmärrän hyvin hempeiden värisävyjen ystävää, jonka silmää palavanrakkauden punainen suorastaan raastaa. Punainen väri on niin voimakas, että se on hieman vaikea yhdistää muiden perennojen kanssa, jos hakee kovin harmonisia kokonaisuuksia. Mutta minulle voimakkaiden värien ystävänä palavarakkaus on suorastaan hurmaavan värinen.

Palavarakkaus (Silene chalcedonica) on todellinen perinneperenna. Se on kotoisin Euraasiasta ja kotiutunut Suomeenkin jo 1700-luvun alkupuolella. Se tunnetaan myös nimillä ylioppilasneilikka, loistokäenkukka ja Maltan risti (tähän nimeen on kukan muoto vahvasti vaikuttanut). 

Palavarakkaus on näyttävä suurina kasvustoina, jolloin se pysyy myös parhaiten pystyssä. Välillä olen joutunut sitä hieman tukemaankin, kun se on joinain kesinä innostunut kasvamaan puolitoistametriseksi. Yleensä se kasvaa 70-100 cm korkeaksi. 

Maan suhteen se ei tunnu olevan kovin kranttu, mutta auringosta se pitää. Muiden vanhanajan perennojen tapaan se on hyvin sitkeä, eikä hätkähdä pienistä. Se on erittäin hyvä mesikasvi päivä- ja yöperhosille. Se tekee hämmästyttävän määrän pikkuruisia siemeniä, joiden avulla se leviää tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan riesaksi asti. 

Palavarakkaus vaatii rinnalleen joko valkoista tai toista vahvaa väriä, kovin hempeiden pastellien kanssa sitä on aika vaikea yhdistää. Itse pidän kovasti tästä kelta-punaisesta yhdistelmästä, joka monelle on varmasti kauhistus.

Palavarakkaus hieman hillitymmän punaisen värimintun ja keltaisen tarha-alpin seurassa.

Palavaarakkautta löytyy myös vaaleanpunaisena ja valkoisena. Kumpaakin on meillä ollut, mutta ne tuntuvat olevan selvästi herkempiä taantumaan. Valkoinen meiltä onkin kadonnut jo kokonaan. Vaaleanpunaiset ovat hieman sekavärisiä ja ovat voineet myös sekoittua valkoisten kanssa, kun ne ovat kasvaneet monta vuotta vierekkäin.

Sekaisin punaista ja vaaleanpunaista. Tästä näkee hyvin kuinka dominoiva tuo punainen väri on hempeämpien värien rinnalla. Varsinkin tuon takana kasvavan harmaamalvikin kanssa yhdistelmä
on aika tyrmäävä.

Itse en ole niin kovin innostunut tästä vaaleanpunaisesta (tai valkoisesta) versiosta, mutta onhan sekin omalla tavallaan viehättävä läheltä katsottuna. Nämä "värivirheelliset" ovat hauskoja yksittäisine erivärisine kukkineen. Ja koko kasvi on hassun karvainen ja karhea.

Kuten jo tuolla aikaisemmin totesinkin, palavarakkaus on melkoisen tuottelias siementen suhteen, ja pikkutaimia tupsahtelee milloin mistäkin. Yläkuvassa täpläpipo 'Mystica'n seurassa ja alakuvassa valkoisen varjoliljan ja enkeliperhoangervon kera. 

Mutta on se silti vaan niin kertakaikkisen upea perenna kirkuvasta väristään huolimatta tai sitten juurikin siitä syystä❤️