Keisarinpikarililjojen istutusta

Varmaan mikään kasvi meidän tontilla ei saa osakseen näin yksilöllistä hoitoa kuin keisarinpikarililjat. Haaskaan niihin ihan tolkuttomasti aikaa ja vaivaa, mutta kevätkesällä kukkien auetessa kaikki se puurtaminen unohtuu ja ihailen näitä ujosti kukkiaan riiputtavia kaunottaria. 

Jokin näissä keisarinpikarililjoissa vaan kiehtoo minua kovasti. Ehkä se on hieman erilainen ulkonäkö tai niiden kasvattamisen haasteellisuus. Ne lähtevät kasvuun todella aikaisin keväällä ja niitä pitää olla harsoilla suojaamassa, jos haluaa nähdä kukintaa. Halla kun erittäin nopeasti tuhoaa kukkanuput, jos ne ovat jo näkyvillä, ja kylmä pääsee niitä puraisemaan. Tuloksena on vähintään epämuodostuneita kukkia.

Näiden istuttamisen kanssa tuli pieni paniikki, kun olen huomenna menossa sappileikkaukseen, ja sitten ei hetkeen köykitä puutarhassa. Tässä parina päivänä on tullut vettä niin lotisten, ettei ole ollut mitään jakoa mennä pihahommiin. Tänään sitten onneksi aurinko helli meitä lähes koko päivän, ja sain laitettua pihaa talvikuntoon.

Viime kevään keisarinpikarililjoja.

Kerronpa vähän touhuiluistani näiden keisarinpikarililjan sipuleiden kanssa. Niitähän ei siis todellakaan tarvitse joka vuosi nostaa ylös. Itse olen kuitenkin päätynyt tähän ratkaisuun puhtaasti testailun myötä. 

Aikanaan ensimmäisten keisarinpikarililjojen kanssa totesin, että ne kukkivat kerran hienosti ja sitten seuraavana vuonna kukinta oli aika nihkeää. Kokeilin täsmälannoitusta maahan kairattujen reikien kautta, jolloin lannoitevesi pääsi suoraan sipulien lähelle. Ei sanottavaa vaikutusta.

Sitten aloin nostaa ne joka vuosi ylös, jolloin pystyin tekemään tuon maanparannuksen ja lannoituksen luujauholla suoraan sipuleille. Se on toiminut hienosti.

Ainoa murheeni on, että oranssit ja punaiset keisarinpikarililjat ovat vähentyneet ja keltaiset porskuttavat. Olisi kiva, jos olisi kaikkia värejä tasaisemmin.

Kukinnan päätyttyä nostan sipulit maasta varsineen ja laitan ne ilmavaan taimilaatikkoon
tuleentumaan. Ne saavat kuivua vajassa auringonvalolta suojassa.

Sipulit saavat imeä varsista kaiken voiman vielä itseensä. 

Mukana kulkee myös kolme persianpikarililjan sipulia,
jotka eivät ole vielä koskaan kukkineet.

Varsien tuleennuttua irrottelen ne sipuleista ja säilytän sipulit näihin kuiviin varsiin käärittyinä,
jos en istuta niitä samalla kertaa.

Sipulit lisääntyvät vuosi vuodelta, kun pikkusipuleita kasvaa isojen kylkeen.

Kesäkukat saivat väistyä keisarinpikarililjojen tieltä.

Lisäsin multaan lecamursketta saadakseni kasvupohjaan ilmavuutta ja luujauhoa lannoitteeksi. 
Keisarinpikarililjan sipulit ovat erityisen arkoja liialle kosteudelle ja saattavat herkästi
jopa mädäntyä. 

Sekoitettuani murskeen ja lannoitteen multaan vuorossa olivat sipulit. Niitä on jo niin 
paljon, että tuli aika tiivis istutus. Seassa myös kuivia varrenpalasia.

Keisarinpikarililjan sipuliin jää usein varren kohdalle syvä
kolo, johon helposti kertyy vettä. Siksi istutan sipulit aina kyljelleen.

Lapioin multaa sipulien päälle niin, että ne jäivät noin 20-30 cm syvyyteen. Pinnalle lisäsin vielä bokashimultaa. En kastellut istutusta ollenkaan, koska syksy on yleensä sen verran kosteaa aikaa,
että luonto hoitaa sen puolen.
Samalla valmistelin valkosipuleille pedin taustalle. Niiden kynnet pääsevät maahan 
vasta ensi kuun puolella. 

Tästä näystä olin erittäin mielissäni, kun lapioin penkkiä. Kompostimullan vuosittainen lisäys
 pitää maan muhevana ja kastematoja on paljon.

Vauvalan siivousta

Vanhan kasvimaan takalaidalla on "vauvala", jossa kasvattelen enimmäkseen liljojen pikkusipuleita, mutta myös perennojen pikkutaimia. Ne on helppo pitää järjestyksessä niiden kasvaessa poikkisahatuissa salaojaputken pätkissä. Käytöstä poistettu jäteastiammekin on sahattu reunuksiksi pikkuisten kasvattien suojaksi.  Se onkin toiminut mainiosti myös mintulle, joka on pysynyt aisoissa pohjattomassa asuinpaikassaan. 

Vauvalan perällä on ollut tällainen sekasotku, josta kesällä kaivoin syyskimikki 'Brunette'n ylös ja myin pois, kun se ei meillä koskaan ehtinyt kunnolla kukkimaan. Samassa sekamelskassa on kasvanut grönlanninhanhikkia, hietalaukka 'Hair'ia ja värililja 'Curitiba'a. Siihen on kylväytynyt ilmeisesti myös siniheinää. Koska minulla oli ruukuissa kasvaneita liljoja, jotka tarvitsivat paikan kukkapenkissä,

ajattelin siivota tämän paikan ja laittaa ne siihen.

Siivottava kohta oli aika lailla rikkaruohojen vallassa. Kaivoin ylös säästettävät liljat ja laukat.
Grönlanninhanhikki sai jäädä paikoilleen.

Kesällä ruukuissa kukkineet värililjat olin jo nostanut ruukuista pois
ja antanut niiden tuleentua rauhassa. Näiden kaikkien piti olla 
värililja 'Whistler'iä, mutta suurin osa oli vääriä.

Aasianliljat ovat kovia tekemään pikkusipuleita varteen, eikä 'Curitiba'
ole tässä asiassa poikkeus. Erottelin varovasti isot sipulit toisistaan
ja myös pikkusipulit irrottelin erikseen.

Tässä kaikki 'Curitiba' n sipulit eroteltuina. Seassa myös hietalaukka 'Hair'in sipuleita.

Lisäsin siistittyyn penkkiin hiekotusmursketta ja luujauhoa, jotka sekoitin pohjamaahan.
Käytän liljapenkeissä mursketta tai lecasoraa saadakseni pohjasta läpäisevämmän, koska liljat 
ja muutkin sipulikasvit inhoavat seisovaa märkyyttä sipulinsa ympärillä.

Istutin liljat ja laukat. Matalammat 'Curitiba't pääsivät etureunaan, hietalaukan sipulit tökin
liljojen väleihin. Pyrin pitämään varret 'Whistler'-liljoissa kiinni, kun osassa oli vielä vihreää jäljellä.
Pinnalle lisäsin kerroksen puolivalmista kompostia katteeksi.

Siivoilin muutenkin vauvalaa ja kaivoin muutamia pikkusipuleita ylös. Tässä Lilium martagon var.
cattaniaen pikkusipulit, jotka olen siemenestä pistänyt kasvamaan 26.5.2022 minigrip-pussiin.
Ulos vauvalaan olen siirtänyt ne sisältä 22.6.2023.
Nämä ovat minun koeprojektini, joille järjestin sisällä jo keinotekoisesti parit kolmen kuukauden
 pituiset valetalvet ennen kuin toin ne ulos. Tarkoituksena oli nopeuttaa kasvua, mutta kun
olen niitä niin monesti kaivanut ylös mullasta, luulen ettei tämä oikein tuota tulosta.

Putsasin niiden kasvupaikan, lisäsin bokashimultaa ja istutin pikkusipulit takaisin.
Pinnalla käytän hiekkaa, koska se pitää pinnan hiukan pidempään siistinä.

Naapuriputkessa kasvaa itusilmuista kasvatettuja ruskoliljan pikkusipuleita.

Nämä ovat kaksi vuotta vanhoja ruskoliljan sipuleita.
 Olen laittanut itusilmut vauvalaan 21.9.2022.

Vauvalassa kasvavat myös siemenestä kasvatetut mantsuriankärhön pikkutaimet. Olen kylvänyt siemenet 17.4.2023 ja laittanut jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. 22.6.2023 olen siirtänyt ne ulos 
vauvalaan. Olen tästä jo siirtänyt useamman taimen ja nämä loputkin olisi kiireesti pitänyt jo
erotella ja istuttaa toisaalle.

Siivottu vauvala. Vielä pitäisi käydä noita putkia läpi, mutta taitaa talvi tulla ennen sitä.
Ainakin multaa täytyy lisätä putkien pinnalle, jottei muodostuisi vesipesiä talveksi.
Joskus olen lisännyt haravoituja lehtiä niiden päälle talvisuojaksi.
Auringonkukkakin on jostain löytänyt tiensä vauvalaan. Jätin sen siihen kasvamaan.
Josko se ehtisi vielä kukkia.

Vauvala oli vielä elokuun alussa aika karussa kunnossa. Minttu ja rikkaruohot rehottivat.

Laitanpa tähän vielä lopuksi nämä istuttamani liljat ja laukat kuvina. Ensi kesänä sitten ihmetellään millainen kattaus sieltä nousee vai nouseeko mitään.

Aasianlilja 'Whistler'.

Tämänkin piti olla 'Whistler', mutta onkin ilmeisesti värililja 'Tribal Dance'.

Aasianlilja 'Curitiba' ja taustalla hietalaukka 'Hair', jonka siemeniä vuonna 2020 laitoin maahan
ja tänä vuonna niitä kukkikin sitten iso joukko.

Syksyn odotusta

Vielä on puutarhassa daalioiden lisäksi muutamia ilonaiheita, vaikka melko syksyisen keltaiselta alkavat monet kasvustot jo näyttää. Olen siistinyt perennapenkkejä ja löytänyt kaikenlaista mielenkiintoista rikkaruohojen seasta. Olen seuraillut pörriäisten touhuja ja tyhjennellyt kasvihuonetta. 

Viime vuonna kyllästyminen puutarhatouhuihin tuli jo heinäkuun puolella, tänä vuonna olen jaksanut sinnitellä tänne asti. Jotenkin vain jossain kohtaa tulee sellainen olo, että tämä kesä oli nyt jo tässä. Edes nämä syyskuun lämpöiset päivät eivät ole tuoneet itselleni sellaista tunnetta, että haluaisin kesän vain jatkuvan. Ehkä olen sen verran syksyihminen, että sitä alkaa jo odotella oikeaa syksyä alkavaksi.

Koristeportulakka 'Happy Hour Pink Passion Mix' on koko kesän vähän mietiskeltyään alkanut 
syksyn tullen kukkia komeasti. Sillä on kyllä upeat kukat.

Tämä on jo toinen kesä, kun kasvatin tätä siemenestä. Aika haastava tapaus se on ollut.
 Sisällä taimipolte vei pikkuriikkiset taimet ennen kuin ehdin edes koulia niitä.
Kasvihuoneeseen kylvettyäni sain ne menestymään paremmin. 

Syysasteri 'Patricia Ballard' on kukkinut tänä vuonna todella myöhään.

Konnanyrtti kukassa. Tukevan vartensa ansiosta se pysyy hyvin pystyssä.

 

Valkoinen myskimalva on aloittanut runsaan uuden kukintakierroksen.

Nämä yllätyskukat löytyivät, kun siivoilin penkkejä rikkaruohoista.
Rentoukonhattu oli tehnyt salaa muutaman kukan. Kaikki meidän pihan ukonhatut 
kärsivät tänä kesänä kuumuudesta ja sen mukanaan tuomasta kuivuudesta.
Kirvat kiusasivat koko ajan, vaikka yritin niitä pyyhkiä käsin pois tai 
suihkutella paineisella vesisuihkulla. Kukinta jäi vain haaveeksi.
Siksi olinkin erityisen ilahtunut näistä muutamasta kukasta.

Päivänsilmä 'Luna Roja'n alla kukkii kurjenpolvi 'Anne Thomson', jonka keväällä tilasin
Farmer Gracylta Hollannista. Sen on luvattu kukkivan pitkälle syksyyn ja siltä myös näyttää.

'Anne Thomson'.

Toinen magentanvärinen kurjenpolvi, joka aloittelee uutta kukintaa,
on 'Dragon Heart', jonka muistaakseni ostin viime kesänä Turusta.
Tällä on todella isot kukat ja aivan mahdottoman upea tuo väritys.
Ja nimikin on aika hurja!

Eilen seurailin mehiläistä, joka pörräili Lobelia siphiliticassa. Kasvilla on todella syvät kukat,
 ja mehiläisellä oli aika työ ponnistella meden ääreen. Siellä se on kukan sisällä, vain perä näkyy.

Mehiläinen vaihtoi toiseen lobeliaan ja yritti ilmeisesti päästä meteen käsiksi
ulkopuolelta kukan tyvestä. Ainakin se touhusi pitkiä aikoja kukkien tyvellä
useammassakin kasvissa.

Kimalainen yritti vielä hyödyntää kukinnan loppupuolella olevaa väriminttua.

Yrtti-iison siementaimia on putkahdellut pitkin pihaa.
Tuoksuttelen niitä aina ohikulkiessani.

Olin jo sitä mieltä, ettei tänä kesänä ylöskaivamani mansikat ehdi tehdä satoa, mutta kappas vaan!

Paraatipaikalla, keskellä isointa perennapenkkiäni, on töröttänyt tämä obeliski 
tyhjänä jo monta vuotta. Taas kerran kaivoin sen esiin vuohenputkien seasta
ja totesin, että siellähän kukkii kärhö. En eden muista kuinka monta kärhöä 
olen yrittänyt saada tässä kasvamaan, mutta jospa sieltä jonain päivänä joku
oikeasti kasvaisi isoksi ja kukkisi kunnolla.

Tämä yrittäjä taitaa olla 'Nelly Moser'. Aikaisemmin kesällä sieltä ilmestyi yksi kukka
jotain tummanpunaista kärhöä, jonka ilmeisesti olisi pitänyt olla
'Ville de Lyon', kun sellaisen lappu tuolta juurelta löytyi, mutta eihän se sitä
tietenkään ollut. Elämme jännittäviä odotuksen vuosia😅.

Tänään kotiin tullessani tuuli oli tehnyt tuhojaan daalioille. Tästä se syksy 
taitaa nyt sitten oikeasti alkaa.

Lämmin syyskuu on saanut daaliat innostumaan

Uskomattoman lämmin syyskuun alku on saanut daaliat kukkimaan ihan uudella innolla. Tässä välillä, kun oli tuulista ja sateista, ne tuntuivat hieman ottavan itseensä. Mutta nyt tilanne on aivan toinen. Komeata kukkaa pusketaan koko ajan lisää. Aivan kuin ne jotenkin aistisivat syksyn ilmassa ja tietäisivät, että pian niitä odottaa pimeä kellari.

Olen postaillut kuvia näistä meidän pihan daalioista jo useampaan otteeseen, mutta ovat ne vaan niin upeita kukkia, että tuskin niitä voi liikaa hehkuttaa.

Lummedaalia 'Blue Wish'.

 

'Blue Wish' on kukkinut todella hienosti koko loppukesän. Sen väritys ei ole ihan
oma lempparini, mutta olen jotenkin alkanut siedättyä siihen.
Tällainen liukuväri sopii hienosti kerrottuun kukkaan ja tuo siihen hauskan
 syvyysvaikutelman.

Tämä vanha nimetön daalia on tänä kesänä ehtinyt todellakin kukkimaan.
Viime vuonna se ehti avata vain muutaman kukan ennen ensimmäisiä hallaöitä.

Juuri tänään sain tietää, että tämä nimetön daalia on vanhaa kantaa Längelmäeltä.
Sen upeus vetää ihan sanattomaksi.

Lisää nimettömiä kaunottaria. Tämä pirteän värinen daalia on ollut kimalaisten suosikki.
Ehkä väritys on niiden näkökyvylle sopiva, kuka tietää.

Kaulusdaalia 'Fashion Monger'. Reipas kukkija tämäkin.

Kaulusdaalia 'Famoso'. Tämäkin on kukkinut todella runsaasti.
 Se on ollut istutettuna maahan, samoin kuin 'Fashion Monger',
 ja ne ovat pärjänneet selvästi paremmin kuin daaliat ruukuissa.

Nimetön tummalehtinen ihanuus. Tämä on alkanut syksymmällä tekemään selvästi
vaaleampia kukkia. Väritys on aivan upea, kuin siveltimellä vedelty.

'Verrone's Obsidian' on hämmentävän kaunis.
Olen jotenkin tykästynyt näihin tummiin värityksiin.

Kaulusdaalia 'Night Butterfly'.
Sen väritys on vaihdellut hyvin tummasta punaisesta tähän vaaleampaan punaiseen.
Erittäin kaunis daalia.

Siinäpä ne meidän pihan daaliat tältä kesältä. Kohta ne täytyy viedä talvehtimaan ja toivoa, että ne säilyisivät ensi vuoteen. Talvettaminen on aina yhtä hermoja raastavaa puuhaa!