Kesäkukkien kuulumisia näin syksyn kynnyksellä

Jopas oli melkoista säätä tarjolla tänä iltana. Aamu ja päivä olivat vielä ihan aurinkoisia ja jopa helteisen lämpöisiä. Iltapäivästä alkaen taivas pimeni välillä aivan hurjaksi ja vettä tuli todella reippaasti. Illasta alkoi myös ukkostaa. Ukonilma pyöri Tampereen päällä monta tuntia. Nyt voi sanoa, että piha on kasteltu. 

Onneksi ehdin aamulla ennen töihin lähtöä kierrellä pihassa ja kuvata kesäkukkia, jotka vielä jaksavat kukkia hienosti. Kesäkukille tuli loppujen lopuksi näköjään ihan hyvä kesä, vaikka välillä olikin hankalaa liian kuumuuden ja sitten liian kosteuden kanssa. 

Illalla kotiin tullessani ukkonen murahteli jo uhkaavasti ja taivas näytti todella synkältä.
Vettä oli jo satanut jo useampaan kertaa. Lummedaalia 'Blue Wish'it alkavat jo ränsistyä, samoin isotsinniat, jotka kärsivät selvästi liiasta kosteudesta.

 

Helokukonharja 'Flamingo Feathers' on vasta päässyt kunnolla vauhtiin.
Kasvatin sen keväällä siemenestä. Sillä on vahvat varret ja se on pysynyt
hienosti pystyssä tuulista ja sateista huolimatta.

Daaliat ja värinokkoset terassin reunalla alkavat jo hieman näyttää väsyneiltä,
vaikka nuppuja daalioissa on vielä kovasti.

Muutamat tuuliset päivät ovat riepotelleet daalioita ikävästi. Tässä vaiheessa kesää ei
ole enää kauheasti innostusta alkaa niitä tukemaan ja sitomaan.

Värinokkoset 'Superfine Rainbow Festive Dance' edessä ja 'Colocha Rose' takana.
Nämäkin alkavat jo pikku hiljaa menettää parasta hehkuaan.

Nimetön punainen daalia on ollut iloinen väriläiskä ja kukkinut kiltisti koko ajan.

Takapihalla vanha tummanpunainen daalia on ilokseni ehtinyt kukkia jo pitkään.
Taustalla isotsinnioita, hämähäkkikukkaa ja tuoksuhernettä.

Daalia ja isotsinniat. Koristekastikkakin haluaa tunkea
kukkahörhelönsä kuvaan.

Kosmoskukat ovat kukkineet myös kivasti. Tai no, ainakin osa.

Osa kosmoskukista on päättänyt kasvattaa vain kaksimetriset varret
ja unohtaa kukkimiset kokonaan. Jännä juttu, että nuo maata pitkin 
kasvavat varret kukkivat hanakasti.

Kaulusdaalia 'Famoso' on ollut myös ahkera kukkija alkuun päästyään ja kukkii edelleen.

Samoin kaulusdaalia 'Fashion Monger'.

Ja samettikukat. Nämä ovat kyllä niin luotettavia kesäkukkia, ettei niiden voittajaa hevillä löydy.
Satoi tai paistoi ne porskuttavat menemään ja kukkaa pukkaa. Tietysti monelle tämä värimaailma
on ihan ehdoton ei. Itse rakastan näitä lämpöisiä sävyjä.

Toisella puolella portaita samettikukkien kaverina olivat nämä kultatsinniat, jotka myös ansaitsevat
kunniamaininnan kestävyydestään ja hurjasta kukinnastaan. Sanon, että olivat, koska ukkos-
puuska kaatoi ja rikkoi saviruukun!

Samettikukkaa ja loistotsinnioita.

Takapihalla kasvihuoneen kupeella mörköauringonkukkani 'Black Magic'it huitelevat
korkeuksissa. Olen joutunut sitomaan niiden varret yhteen ja siksi ne näyttävät
lähinnä saunavihdalta😂
Etualalla helottaa punaisena Lobelia cardinalis, joka sekin on kasvanut huikean korkeaksi.
Aamulla taivas oli vielä näin sininen, eikä ukonilmasta ollut tietoakaan.

Syysvuokot sulostuttavat syyskesää

Syysvuokot ovat kukkineet jo hetken aikaa. Olen ihaillut niiden upeita nuppuja, jotka ovat mielestäni jopa mielenkiintoisempia kuin kukat konsanaan. Varsinkin hämärässä nuput näyttävät suorastaan hehkuvan ja leijuvan ilmassa. Ja itse kukkakin on jotenkin paljon kauniimpi takaapäin kuin edestä. En muista mitä lajiketta nämä syysvuokkoni ovat, mutta hienoja ovat. On todella ihanaa, kun puutarhasta löytyy näitä myöhäisiä kukkijoita.

Olen aikanaan ostanut yhden taimen ja kasvatellut siemenestä lisää. Ja tuntuvat kyllä leviävän melko tehokkaasti. Ne peittävät alleen penkissä olevan höyhenpensaan ja nietospensaan, jotka ovat vielä pieniä. Keväällä luulin kaikkien syysvuokkojen kuolleen, kun lähtevät kasvuun niin myöhään.

Syysvuokkojen kasvupaikka on melko suojaisa kohopenkki orapihlaja-aidan lähellä. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Meidän lyhyen kesän takia kaikki mahdollinen aurinko ja lämpö ovat tarpeen, jotta syysvuokot ehtivät kukkia pitkään.

 

Pieni kirsikkapuun ympärille rakentunut kukkapenkki on valloitettu tehokkaasti syysvuokkojen ja 
reunaan itsestään ilmestyneiden reunuspäivänkakkaroiden toimesta.
Melkoinen sekamelska tämäkin penkki tänä vuonna.

Takapihan jättiläinen 'Lemon Queen'

'Lemon Queen'

Viime vuonna ostin Turkuun suuntautuneella kesäretkellä Viherlassilasta auringonkukan nimeltä 'Lemon Queen', joka on siis perenna. Minulla on ollut jo pitkään toista monivuotista auringonkukkaa, preeria-auringonkukkaa (Helianthus x laetiflorus), josta olen tykännyt kovasti ja ajattelin hankkivani sille kaverin.

Preeria-auringonkukka.

Koska tilasta on ikuinen puute, istutin 'Lemon Queen'in syyskesällä entiseen kasvimaahan kärhöverkon viereen odottamaan mahdollisesti vapautuvaa parempaa paikkaa. Ajattelin, että aika korkea siitä kuitenkin tulee, mutta että tuossa sille olisi hyvin tilaa. Ja hyvänen aika millainen monsteri siitä sitten kasvoikaan! Se huitelee varmaan parissa metrissä. Tuoksuherne on ottanut sen tuekseen ja kiivennyt sen päälle, joten näyttää siltä kuin se kukkisi violeteilla ja pinkeillä kukilla.

Monsteri ja hänen kukkakruununsa.

Lainakukkiin verhoutuneena.

Kärhöt ovat kyllä kärsineet massiivisesta seuralaisestaan, kun niiden aitaverkossa on kasvanut vielä toinenkin valloittaja eli tuoksuherne. Kärhöt ovat jääneet aivan alakynteen, mutta onneksi ne ovat vielä kohtuu nuoria taimia. Ensi keväänä pitää tämä monsteri siirtää pois tuosta verkon edestä, että kärhöt saavat rauhassa levittäytyä siihen. Tämä on aivan tyypillistä tämän pihan puutarhurin touhua. Ensin tehdään ja sitten jälkikäteen vasta suunnitellaan😂.

Kärhöt puristuksissa aitaverkon toisessa päädyssä.

'Lemon Queen' on niin korkea, ettei kukkia pääse ihailemaan kuin tikapuilta. Nuppuja on kovasti
ja muutama kukka jo aukikin. Myöhäiseksi menee kukinta. Mutta on näitä vähän tylsä katsella
tästä perspektiivistä.

Varret ovat 'Lemon Queen'illa paksut kuin pikkuisella puulla, mutta silti olen joutunut hieman tukemaan, ettei se aivan levähtäisi sivusuuntaan.

Taimilappukin löytyi vielä juurelta.

Että tämmöinen jättiläinen tuli sitten hankittua. Ihan kiva perenna, jos olisi huomattavasti isompi piha.

Saaripalstan Sailakin tästä 'Lemon Queen'istä omassa elokuisessa blogissaan kirjoitti!

Elokuun lopun pihapuuhia

Olipas tänään taas kummallinen sää. Aamulla ja päivällä paistoi aurinko, mutta oli tuulista. Iltapäivästä pilvistyi, satoikin hieman ja tuuli oli edelleen navakka. Tätä vaihtelevaa säätä onkin tässä elokuulla riittänyt. 

Kosmoskukka.

Aamupäivällä lähdin ulos tutkailemaan puutarhan tilannetta. Tehtävää olisi paljon ja usein aloitus venähtää haahuillessani ympäri pihaa ja suunnitellessani mistä lähtisin liikkeelle. Ja lopulta teen kuitenkin ihan eri asioita mitä olin ajatellut. Mutta ei kai sillä ole niin väliä, kunhan edes jotain tulee tehdyksi.

Siirsin toissa kesänä saksankurjenmiekkani aurinkoisempaan paikkaan entiseen kasvimaahan. Siinä ne tänä kesänä töröttivät vihreinä viuhkoina. Pari sentään teki muutaman kukan, mutta kukinta oli kyllä melko onnetonta. Saksankurjenmiekat ovat selkeästi kasvaneet ja vahvistuneet kesän aikana, joten ehkäpä ensi kesänä on enemmän kerrottavaa tältäkin saralta.

Tarkoitus olisi selvittää millaisia värejä niistä tulee, kun osa ei ole kukkinut koskaan ja osasta on tullut ihan väärän värisiä. Minusta tuntuu, että valitan tätä samaa asiaa kaikkien, varsinkin ulkomailta tilaamieni kasvien kanssa. Aina tulee vähän mitä sattuu. No, joskus on tullut myös paljon hienompia yksilöitä mitä on itse ajatellut. Eli valituksista puolet voi sivuuttaa olankohautuksella.

Ylläolevassa kuvassa on lähtötilanne. Saksankurjenmiekat ovat hautautuneet myskimalvan, nukkapähkämön ja rikkaruohojen sekaan. Kerran alkukesästä kävin tämän kohdan läpi ja putsasin rikkaruohoista, mutta keskikesällä olisi pitänyt olla tomerasti kitkemässä lisää. Valitettavasti tämä hieman vapaampi puutarhailu näkyy kyllä lopputuloksessa. Ikinä ei ole ollut tällaista määrää  rikkaruohoja kukkapenkeissä. Mutta toisaalta on ollut kyllä kauhean antoisaa nähdä työnsä tulos.

Alemmassa kuvassa lopputulos.

Purkkeja ja purnukoita on joka puolella ja syksyn tullessa kaikille pitäisi löytää joku loppusijoituspaikka tai edes väliaikainen sellainen. On ostotaimia, saatuja taimia, siemenkasvatteja ja maasta ylös kaivettuja paikanvaihtajia (joille ei yleensä ole mitään uutta paikkaa). Yleensä siinä käy niin, että hautaan nämä purkkeineen johonkin kasvimaan kulmaan ja ihmettelen niitä taas keväällä.

Saksankurjenmiekkojen vieressä on parempaa paikkaa odottamassa siemenkasvattejani, kivikkotörmäkukkaa ja alppiasteria. Niiden takana on toissa kesänä ostamani jalokurjenpolvi. Ja sen takana ovat siemenestä kasvattamani pipon Penstemon grandifloruksen pikkutaimet, jotka toivottavasti eivät tukehdu tuonne muiden sekaan. Multakohdasta on kaivettu perunat jo aikaa sitten ylös ja syöty. Siinä on hyvä paikka vaikkapa talvettaa nuo ruukkuasukit.

Reunassa kukkivat kesäkukat. Daaliat ja kosmoskukat. Kultatsinniat ja leijonankidat. Sekä itsekseen kylväytyneet reunuspäivänkakkarat. Olen antanut kaikkien kukkien vaan rehottaa vapaasti ja olen tukenut vain, jos ne ovat olleet vaarassa kaatua tai katketa.

Omenoita on tullut tänä vuonna paljon ja pudokkaita saa keräillä melkein päivittäin. Tämä taitaa olla tuttu näky monessa puutarhassa tänä kesänä. Meidän talviomenapuu 'Åkerö' tekee aivan mahtavan isoja omenoita ja sekin pudottelee niitä hurjasti.

'Åkerö'.

Tomaatteja tuli lopulta niin valtavasti, että tänään tuuli kaatoi yhden minun uuden tomaattiruukkuni kasvihuoneen seinustalla ja rikkoi yhden noista tuista. Ne osoittautuivatkin yllättävän heppoisiksi, kun kasvien oksat alkoivat painaa enemmän tomaattien kasvaessa. Kasvihuoneen sisällä tuuli ei olisi päässyt tekemään tuhojaan näin helposti, mutta siellä olisi taasen ollut liian kuuma tomaateille.

Mustelobelia oli avannut muutaman kukan ja ne näyttivät vähän samalta kuin tulilobelian (Lobelia cardinalis) kukat. Väri on vaan hieman hillitympi. Kaunis uusi tuttavuus.

Kävin kaivamassa lavasta perunoitakin ylös ja yllätyin kovin. Olin jo aikaisemmin todennut, että lavassa tuli pienempiä perunoita kuin maassa, mutta eihän nämä nyt ollenkaan huonolta näytä. Varret jouduin jo aikaa sitten katkomaan, kun niihin iski rutto. Mutta perunat ovat säilyneet mullan alla hienosti. Nämä olivat sitä 'Siikli'ä, jota keväällä kasvihuoneessa esikasvattelin.

Yksi unohtunut kesäkukkakasvattikin on innostunut kukkimaan näin syksyn kynnyksellä. Härmesalvia 'Fairy Queen' näyttääkin aika kivalta, vaikka ajattelin, ettei siitä taida tulla oikein mitään. Nämäkin kasvatin keväällä siemenestä.

Vaaleanpunainen äitienpäiväruusu yllätti muuttumalla lopulta ihanan persikkaiseksi. Tätä olen ihaillut kovasti joka päivä, vaikken ruusuista niin kovasti välitäkään. Meillä ei itse asiassa pihassa ole muuta ruusua kuin vanhakantainen juhannusruusu, jonka sain ystävältä. Ruusuja oli kyllä kiva kokeilla kasvattaa, mutta kun se ikuinen tilanpuute vaivaa ja täytyy tehdä valintoja.

Kesäkukat alkavat ruukuissa ränsistyä, ja kaipa se syksyn läheisyys täytyy pikkuhiljaa hyväksyä. Iltauutisista kuulin mieluisan asian: on ollut erittäin hyvä kimalaiskesä❤️