Keisarinpikarililjat

Voi näitä keisarinpikarililjoja! Miksi ihmeessä niillä on niin kova kiire 

nousta näin aikaisin maan pinnalle?! Ensi viikoksi on luvattu taas

kylmenevää ja jopa pakkasasteita yöksi. Eli se tarkoittaa sitä, että näitä on 

peiteltävä, tai muuten on luvassa epämuodostuneita nuppuja 

ja lehtien ruskistumista.

Nämä ovat oikeastaan ainoita puutarhamme kasveja, 

joita suostun näin kovasti paapomaan. 

Yleensä meidän pihan kasvit saavat kasvaa ilman sen ihmeempiä suojauksia. 

Jos joku ei kestä meidän ilmastoamme, se on sitten raaka peli ja hyvästi!

Keisarinpikarilijoja hoivaan erityisen huolella. Kukinnan jälkeen nostan ne maasta 

tuleentumaan ilmaviin koreihin vajan suojiin. Syksyllä siistin sipulit ja istutan 

samaan kunnostettuun penkin kohtaan. Lisään yleensä uutta multaa, lecasoraa

 ja luujauhoa. Lecasoraa laitan varsinkin sipulien alle, jotta sateisena syksynä ne eivät

mädäntyisi. Vanhan varren kohdalle jää lähes aina melkoinen reikä,

 ja monesti laitankin sipulit hieman vinoon, jottei reikään kertyisi vettä.

Sipuleitahan ei siis tarvitse nostaa ylös joka vuosi, mutta itse olen huomannut 

niiden säilyvän paremmin kuivassa kukinnan jälkeen ja ne kukkivatkin mielestäni

 paremmin. Liika märkyys on kaikille sipulikukille kohtalokasta.

Kesällä tällä paikalla kasvaa kesäkukkia.

Hauskasti tuleva väri erottuu jo pikkuisista aluista.
Näitä on meillä keltaisena ja oranssina.
Muutama punainenkin pitäisi seassa olla, mutta en tiedä
ovatko hävinneet kokonaan. Viime kesänä keltaista oli selvästi eniten.

Tulevia hallaöitä varten virittelin valmiiksi tukia,
jotta saan harsotettua koko porukan helposti.