Voi näitä keisarinpikarililjoja! Miksi ihmeessä niillä on niin kova kiire
nousta näin aikaisin maan pinnalle?! Ensi viikoksi on luvattu taas
kylmenevää ja jopa pakkasasteita yöksi. Eli se tarkoittaa sitä, että näitä on
peiteltävä, tai muuten on luvassa epämuodostuneita nuppuja
ja lehtien ruskistumista.
Nämä ovat oikeastaan ainoita puutarhamme kasveja,
joita suostun näin kovasti paapomaan.
Yleensä meidän pihan kasvit saavat kasvaa ilman sen ihmeempiä suojauksia.
Jos joku ei kestä meidän ilmastoamme, se on sitten raaka peli ja hyvästi!
Keisarinpikarilijoja hoivaan erityisen huolella. Kukinnan jälkeen nostan ne maasta
tuleentumaan ilmaviin koreihin vajan suojiin. Syksyllä siistin sipulit ja istutan
samaan kunnostettuun penkin kohtaan. Lisään yleensä uutta multaa, lecasoraa
ja luujauhoa. Lecasoraa laitan varsinkin sipulien alle, jotta sateisena syksynä ne eivät
mädäntyisi. Vanhan varren kohdalle jää lähes aina melkoinen reikä,
ja monesti laitankin sipulit hieman vinoon, jottei reikään kertyisi vettä.
Sipuleitahan ei siis tarvitse nostaa ylös joka vuosi, mutta itse olen huomannut
niiden säilyvän paremmin kuivassa kukinnan jälkeen ja ne kukkivatkin mielestäni
paremmin. Liika märkyys on kaikille sipulikukille kohtalokasta.
Kesällä tällä paikalla kasvaa kesäkukkia.
Tulevia hallaöitä varten virittelin valmiiksi tukia, jotta saan harsotettua koko porukan helposti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!