Olen opintomatkalla. Kuten varmaan olen aikaisemmin todennutkin, en ole muistaakseni koskaan kasvattanut orvokkeja siemenestä. Siemeniä syksyllä tilatessani jotenkin vain innostuin tilaamaan myös niiden siemeniä.
Tilasin sarviorvokki (Viola cornuta) 'Arkwright's Ruby'n ja tarhaorvokki (Viola x wittrockiana) 'Spanish Eyes'in siemeniä. Kumpikin maksoi 2,65 euroa/pussi, joten ajattelin, etten kovin korkealta putoa, jos en onnistu niiden kanssa. Kylvin siemenet 3.1. ja 7.1. kummatkin olivat itäneet. Olin ihan ällistynyt moisesta nopeudesta. Ja myös itämisprosentista. En peittänyt siemeniä, vaan ripottelin ne mullan pinnalle. Niillä oli läpinäkyvä minikasvihuoneen muovikupu kylvöruukkujen päällä ja kylvökset olivat kasvilampun alla huoneenlämmössä.
Jostain luin, että orvokin siemenet itävät pimeässä, ja toisesta lähteestä luin niiden tarvitsevan viileän paikan itääkseen. Näitä ohjeita tuntuu olevan yhtä monta kuin niiden antajaakin. Laitoin orvokit esikasvatukseen jo tammikuussa, kun monesta paikasta luin, että jos haluaa aikaista kukintaa, on syytä kylvää orvokit ajoissa. Kokeilemalla kai kaikki nämäkin asiat sitten lopulta selviävät näissä omissa kasvatusolosuhteissani.
28.1. sitten oli vuorossa koulinta. Katselin muutamat videot netistä, kun mietin täytyykö nämä mitättömät rimpulat istuttaa ihan yksikseen vai voiko niitä koulia nippuina. Näköjään yksitellen niitä kasvamaan laitettiin, ja minä toimin samoin. Jossain varoiteltiin siitä, ettei orvokintaimien kannata antaa kasvaa liian pitkään tiiviisti kylvöastiassa, koska niiden erottelu on sen jälkeen todella työlästä. No, nämä eivät olleet vielä edes haaroneet noita juuriaan ja silti niiden erottelu oli aikamoista kieli keskellä suuta -askartelua. Mutta ei siinä mitään, minusta kouliminen on terapeuttista ja rentouttavaa puuhaa.
Kylvömultani oli näköjään aika löyhää tavaraa, kun multapaakut melkein hajosivat, kun kumosin ne ruukusta. Eikä orvokit olleet ehtineet vielä kasvattaa kovin massiivisia juuria, jotka olisivat pitäneet paakun paremmin koossa. Vähän liian lämmintä orvokeilla on varmasti ollut, kun ovat venyneet aika tavalla. Valoa on käsittääkseni pitänyt olla riittävästi. Tehokas kasvilamppu on pohottanut suoraan näiden yläpuolella.
Yllättävän tanakoita nämä pitkäksi venyneet taimet olivat kuitenkin käsitellä, vaikka alkuun tuntui, ettei niitä millään saa hengissä toisistaan eroteltua.





