Martagonien lisääminen siemenistä ja sipulisuomuista

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin omalta osaltani jalan ruusua edelleen parannellessa. Se osoittautuikin todella ikäväksi vaivaksi. Vaikka suonensisäinen lääkitys laski tulehdusarvot parissa päivässä alle viiteenkymmeneen, on jalka ollut todella punainen, turvonnut ja kipeä. Eilen sain sentään ensimmäisen kerran vedettyä tukipolvisukan aamulla jalkaan, vaikka kivulias toimenpide se kyllä oli. Tänään otin aamulla viimeisen tablettimuotoisen antibiootin. Nyt sitten jännitetään kuinka paraneminen edistyy. Suunniteltu viikon joululoma vaihtuikin sitten yllättäen kahden viikon sairauslomaksi. Pienyrittäjää tämä ei kauheasti naurata. Maanantaina pitäisi mennä töihin. Saa nähdä kuinka siinä asiassa käy.

Onneksi minulla on riittänyt noita amarylliksia, joiden tarkkailu ja ihastelu on tuonut vähän edes lohtua tähän kurjuuteen. Olen myös kaivellut siemenvarastoja, kun virallinen talvikylvökausi (winter sowing -metodilla) alkoi jo 21.12. viime vuoden puolella. Talvikylvöt ovat vasta suunnitelmissa ja toteutuvat varmaan ehkä lähempänä helmikuuta. 

Tässä sairastaessani on ollut aikaa myös lueskella ja järjestellä kaikkia kasvimuistiinpanojani. Niistä sainkin ajatuksen tehdä tänne blogiini postauksen minulle rakkaiden martagonliljojen lisäämisestä. Pidin nimittäin syksyllä Tampereen Puutarhaseuran jäsenillassa luennon liljojen kasvatuksesta ja lisäämisestä, ja ne muistiinpanot tulivat vastaan papereita läpi käydessäni. Ja kun satuin sopivasti juuri "löytämään" kaapista lämpökäsittelyssä olleet sipulisuomut ja niihin kasvaneet pikkusipulit. 

Martagon-ryhmän kantalajeja ovat Lilium martagon (varjolilja), Lilium tsingtauense, Lilium hansonii (täplälilja), Lilium distichum ja Lilium medeoloides, jotka ovat olleet vanhempina myös ryhmään kuuluville hybrideille (marhanliljat).

Marhanlilja 'Marhan'.

Olen lisäillyt liljoja aikanaan paljonkin siemenistä ja sipulisuomuista. Nyt on ollut hetken vähän hiljaisempaa sillä saralla. Syksyllä survoin muutaman marhanliljan sipulin niitä siirrellessäni ja sain taas ajatuksen lisäillä liljojani sipulisuomuista, kun niitä niin kätevästi tuli vähän ikäänkuin vahingossa käytettäväkseni. 

Martagonit ovat hitaita kasvamaan siemenestä, kukintaan menee yleensä 5-7 vuotta. Tämän olen ihan itsekin testannut. Sipulisuomuista saa ehkä pari vuotta nopeammin kukkivia kasveja, mutta aikaa sekin ottaa. Mutta koska kasvien lisääminen on mielestäni ihan hauskaa ja mielenkiintoista hommaa, en pidä aikaa mitenkään mahdottomana.

Martagonien pitkä kasvatusaika lienee vaikuttanut niiden suhteellisen korkeaan hintatasoon. Tosin  nykyään niitäkin taidetaan lisätä ihan laboratorioissa kudosviljelyn avulla, jolloin hintaa on saatu tietenkin alemmas massatuotannon avulla. 

Minisipulit ilmestyvät ensimmäisen lämpöjakson aikana.

Martagonien siemenet itävät niin sanotun pitkän kaavan mukaan eli hypogeeisesti. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät sirkkalehdet nouse ollenkaan mullan pinnalle vaan itäminen tapahtuu maanalaisesti. Siemenet tarvitsevat lämmin-kylmä-lämmin-käsittelyn, jotta ensimmäinen lehti nousee mullan pinnalle. 

Ensimmäisen kolmen kuukauden lämpökäsittelyjakson aikana siemen kasvattaa piilossa mullan alla pikkuruisen minisipulin. Sen jälkeen se tarvitsee kolmen kuukauden kylmäjakson +1 - 5°C:ssa lähteäkseen kasvuun. Kylmäjakson jälkeen siemenet itävät puolilämpimässä. Sellaiset kevään lämpötilat ovat itämiselle suotuisimpia.

Martagonin siemenestä näkee valoa vasten hyvin onko sen itämisestä toiveita. Siemenen sisällä näkyy alkio ja sitä ympäröivä "ravinnepussi". Sieltä kasvu alkaa ja tuon rihman (cotyledon eli alkeislehti) päähän se pikkusipuli muodostuu. Jos alkiota ei näy, itämistä on turha odotella. 

Sipulisuomuista lisääminen tapahtuu hyvin samaan tapaan kuin siemenistä. Laitoin syyskuussa marhanlilja 'Marhan'in sipulisuomuja minigrip-pussiin hiukan kosteaan multa/hiekka-seokseen. Pussin puolestaan laitoin pimeään kaappiin huoneenlämpöön kolmeksi kuukaudeksi. Välillä kävin kurkkimassa, ettei pussiin tiivistynyt liikaa kosteutta ja tuulettelin sitä hiukan. 

Joulun jälkeen kaapilla käydessäni muistin pussin ja otin sen tarkasteluun. Kolme kuukautta oli jo kulunut ja sipulisuomuihin oli kasvanut komeita pikkusipuleita. Nyt niiden oli aika mennä kylmäkäsittelyyn jääkaappiin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Vasta sen jälkeen pikkusipulit ovat valmiita puskemaan esiin ensimmäisen lehden. Läpinäkyvä pakastusrasia tai muu kannellinen muovirasia käy tähän tarkoitukseen myös erinomaisesti, jopa paremminkin.

En lakkaa ihmettelemästä tätä sipulisuomuihin pakattua elinvoimaa, joka tuottaa hetkessä uusia pikkusipuleita. Niillä on jo pieninä valtavat juuret ja kovat kasvuhalut. Pikkusipuleissa on selvästi jo nähtävissä liljan sipulille tyypillinen suomurakenne.

Kylmäjakson aikana sipuleita pitää välillä käydä kurkkaamassa. Jos ne alkavat työntää lehteä, ne kannattaa ottaa pois kylmästä ja istuttaa multaan. Pikkusipuleita ei kannata irrottaa sipulisuomusta, koska niistä sipulit saavat ravintoa kasvuunsa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että suomu alkaa näyttää mädäntymisen merkkejä eli ruskistuu ja pehmenee, se kannattaa poistaa.

Sipulisuomuja sipulista irrottaessa on tärkeää saada suomuun mukaan pieni pala sipulin alla olevasta tyvilevystä, jotta suomu kasvattaisi uusia sipuleita katkaistuun reunaan. Tyvilevy erottuu selkeämmin, kun muutama suomu on irrotettu.

Näppärin aikataulu tälle lisäystouhulle on aloittaa syksyllä lokakuulla lämmin jakso (3kk), jolloin kylmäjakso (3kk) ajoittuu tammi-helmi-maaliskuulle. Kylmäjaksoa voi hyvin pitkittää keväälle niin pitkälle, että saa pikkusipulit istutettua ulos. Mutta suojattuna pikkusipulit pärjäävät aika hyvin hieman viilemmässäkin säässä. Pikkusipuleille kannattaa varata oma kohopenkki, jossa niitä on helpompi hoitaa ja valvoa. 

Joku voi ihmetellä miksi ihmeessä ei vain heitetä siemeniä tai sipulisuomuja suoraan maahan. Näinkin voi tietysti tehdä, ja niinhän luonto asian hoitaa. Mutta jo tuo pitkä kasvuaika tekee sen, että usein pikkutaimet vain hautautuvat joko rikkaruohoihin tai ne tulee kitkettyä sellaisina huomaamatta ylös.  Itselläni on pikkusipulien kasvatusta varten erillinen "vauvala", jossa pienet taimet ovat omissa salaojaputken pätkissään. Kasvatus on näin hieman enemmän kontrolloitua ja pikkutaimia pystyy hoivaamaan vähän paremmin.

Täplälilja eli Lilium hansonii kuuluu Martagon-ryhmään.

Hitaasti eli hypogeeisesti (maan alla) itävien siemenien vastakohta ovat nopeasti eli epigeeisesti (maan päällä) itävät siemenet, jotka ovat niitä helppoja kasvatettavia. Siemenet vaan multaan ja muutamassa viikossa mullasta puskee ruohomaisia lehtiä. Kuvassa pellavaliljan siementaimia. 

Kuvassa etualalla kirkkaanpunainen pellavalilja (Lilium pumilum), joka ei siis kuulu Martagon-ryhmään taustalla näkyvien marhanliljojen tapaan, vaikka ulkonäöllisesti näin voisi luulla, vaan on ihan oma lajinsa.