Talvifiiliksissä

Tammikuu on nyt näyttänyt kyntensä toden teolla ja pakkasta on riittänyt. Mutta vaikka ulkona on kovin talvista, sisällä sentään vihertää. Olohuoneen ikkunalla Hoya carnosa (outer variegated) on nauttinut sekä auringosta että kasvilampun valosta. Aurinko onkin paistanut monena päivänä ihan huikean kirkkaasti luoden jo hieman valheellisen kevään tunnun puutarhurin mieleen. Onneksi on sentään saanut rapistella siemenpusseja ja laittaa jo jotain kylvöjäkin tulemaan. Se hieman helpottaa tässä pakkasia pidellessä.

Luonto on ollut aivan ihmeellisen kaunis lumella kuorrutettuna. Aivan kuin olisi saanut kulkea jossain satumaailmassa. Oma puutarhakin on ollut hauskan näköinen talventörröttäjineen auringon leikkiessä kasvien lumisilla oksilla. Mongolianvaahteraamme ihailen aina talvisin. Se on jotenkin nätti puu varsinkin lumella koristeltuna.

Takapihalla lumimarja ja marhanliljat ovat myös saaneet lumihunnut päälleen. Aamun matalalta paistava aurinko antaa kivan valon.

Kallionauhus ja väriminttu esittelevät myös ylpeinä hienoja lumiperuukkejaan. Aamuauringon valo ei ihan yltänyt pihan perälle asti ja siellä olikin vähän tällainen sininen hetki.

Mongolianvaahtera oli tässä yhtenä iltana hienon näköinen, kun katulamppu valaisi sen takaapäin. Ja kuun kanssa tunnelma oli vieläkin vaikuttavampi. Sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi on luvattu melkein kolmeakymmentä astetta pakkasta ja kuunkin pitäisi olla täysi. Tiistain aikana kovimpien pakkasten pitäisi sitten onneksi hellittää.

 Toivottavasti alkava helmikuu ei meitä helistele ihan näin kovilla pakkasilla!

Kukintaa ripsiäisten kera ja uusia tulokkaita

Kerroin jo aikaisemmin tästä kliiviasta, joka oli aloittelemassa kukintaansa. Kliivia yrittää kovasti nyt kukkia, mutta osa kukista putoilee kesken aukeamisen. Syykin siihen on hyvin tiedossa. Kliivian vaaleanieluisista kukista syylliset on helppo havaita. Ketäpä siellä muita nyt luuraisi kuin parhaita ystäviäni ripsiäisiä. Että nuo pikkuruiset pirulaiset ottavat sitten meikäläistä kupoliin. En tiedä mikä noissa kliivian kukissa on niiden mielestä niin ihanaa ja puoleensavetävää, mutta kukista niitä löytyy joka päivä. Ehkä se on se siitepöly, jota jo aiemmin epäilin.

Olen napsinut ripsiäisiä kukista ihan sormin pois, mutta nyt keksin uuden konstin. Kastoin vanupuikon käsidesiin ja tökin sillä mokomat örkit kukista pois. Tämähän on vanha hyvä keino poistaa villakilpikirvoja kasveista, mutta toimiihan se näköjään tässäkin. Eikös sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ole sallittu?! Voin kertoa, ettei päässäni liikahtanut pienintäkään rakkaudellista ajatusta, kun ripsiäiset tällä konstilla nitistin. 

En tiedä uskallanko tähän näin kirjoittaa vai onko tämä huonon onnen manaamista, mutta ripsiäisiä on tuntunut olevan nyt selvästi vähemmän. Tietyt kasvit niitä edelleen vetävät kovin puoleensa, mutta silti tuntuu, että niitä ei ole ollenkaan niin paljon kuin vielä syksyllä. 

Aikaisemmin jo kerroinkin tästä kukkivasta soihtuköynnös 'Mona Lisa'sta. Oli ihan pakko kuvata sitä vielä uudestaan, kun se teki tällaisen hauskan kukkaryppään. Jotenkin tuli sellainen tunne, että joku tuijottaa minua, kun sihtailin kukkia kamerallani. Ja toden totta, linssin toiselta puolen minua tiiraili kolme kierosilmäistä kaverusta suut ammollaan😂Kahden päivän päästä näiden kuvien ottamisesta nämä hilpeät veikot olivat pudonneet kuihtuneina pöydälle.

Nukkatyräkin lapsukaiset ovat niin hellyyttäviä näin pieninä. Niiden lehtien kuviointi on upea!

Sain puutarhaystävältä tässä taannoin pari hänen äitinsä omasta emokasvistaan erottamaa aaroninparran alkua. Tässä niistä toinen, joka on kasvanut hienosti ja on tehnyt jo noita lapsukaisiakin. Myös aaroninparralla on hienot suonikuvioinnit karvaisissa lehdissään. Vaihdoin sen hieman isompaan ruukkuun ja toivon sen viihtyvän meillä pitkään. Aaroninpartaa minulla ei olekaan ollut vuosikymmeniin, joten se on hyvin tervetullut minun kasvikokoelmaani täydentämään.

Omalla äidillä käydessäni nappasin mukaan fiikuksen eli huonekumipuun oksan, jonka hän oli katkaissut ja oli aikeissa heittää menemään. Sitä kutsutaan nykyään myös kumiviikunaksi. Sen emo on kotoisin äidin naapurin vanhasta kasvista, joten olihan minun pakko tämäkin pelastaa!

 

Tämän vuoden ensimmäiset versotuksetkin olen saanut jo maisteluun. Ai että sielu lepää näitä vihreitä pikku taimia katsellessa. Vuorossa oli Asian Micro mix, jossa on pak choita, keltasinappia, mizunaa eli japaninkaalia ja naurista. Mahtava sekoitus hieman lempeämpää ja kirpeämpää vihreää.

Talvista pihaelämää ja talvikylvöjä

Talvellakin puutarhassa on kaikenlaista meneillään. Varsinkin yöaikaan, kun puutarhan omistajat nukkuvat ruususen untaan peittojensa suojissa sisällä. Usein ei silmä ihan kaikkea juuri tapahtumahetkellä tavoita, mutta jäljet lumessa voivat olla aika paljastavia. 

Mutta eilen lauantaina yllätys oli melkoinen, kun kettu repolainen jolkotteli pihaan ihan keskellä päivää. Se olikin oikein kaunis ja hyväkuntoinen eläin. Olin itse sisällä, mutta sain ikkunan läpi zoomattua siitä kuvan. Se selvästi pysähteli kuuntelemaan hangen alta kuuluvia ääniä, ja minä tietysti toivoin sen löytävän runsaasti myyräpaisteja meidän pihasta!

Öiseen aikaan pihassa tuntuu jäljistä päätellen olevan melkoinen liikenne. Siinä on jos jonkin näköistä piipertäjää mennyt edestakaisin.

Näitä jälkiä minä ihmettelin oikein hetken aikaa. Siinä on ilmeisesti orava ja harakka kulkeneet
ensin samaan suuntaan...

...sitten eri suuntiin...

...ja lopulta on mennyt sukset ihan ristiin!

Sitten hiukan juttua talvikylvöistä

Olen nykyään tehnyt talvikylvöni usein tammikuun puolenvälin ja helmikuun ensimmäisen viikon välisellä aikajanalla. Virallisesti talvikylvökausi alkaa talvipäivänseisauksesta edellisen vuoden puolelta (winter sowing -metodi). Olen kirjoitellut aiheesta enemmän aikaisemmissa postauksissani. Mitään uusia kasveja en välttämättä tarvitsisi, mutta kun siemenkasvatus on vaan niin mukavaa puuhaa. Ja joka vuosi siitäkin oppii aina jotain uutta. Ja talvikylvöllä kasvatus on niin älyttömän helppoa ja vaivatonta, se kun matkii luonnon omaa tapaa kasvattaa siemenestä uusia kasveja. 

Tänä vuonna talvikylvin seuraavia perennoja:

• purppuratulikukka
• kivikkopipo
• rosoesikko
• sinipipo
• espanjanunikko (kerrottu)
• vuorikonnantatar
• tarhakylmänkukka
• ritarinkannus 'Astolat'
• luhtaesikko (valk. rimpsureunainen)
• tähkähietalilja
• paratiisililja
• meksikonhanhikki
• rentoukonhattu
• kesäesikko 'Keilour'
• lumikärhö
• hohtopiikkiputki
• punahattu 'Magnus'
• japaninesikko 'Postford's White'

Lisäksi keräsin ja talvikylvin siemeniä tarhasyysvuokko 'Prinze Heinrich'ista ja lehtosalvia 'Schwellenburg'ista. En edes tiedä tekeekö kumpikaan itävää siementä, joten tämä on puhtaasti ihan kokeilua. Niin kuin moni muukin kylvämistäni siemenistä. Ostosiemeniä olivat vain japaninesikon siemenet. Kaikki muut olivat omia tai saatuja siemeniä.

Hyötykasveja en nyt laittanut laatikoihin talvikylvöön. Ajattelin tänä vuonna kokeilla kylvää niitä kylmään kasvihuoneeseen. Kesäkukkia voi myös kasvattaa talvikylvöillä. Ne suosittelen laittamaan vasta maaliskuulla. Tosin olen niitäkin joskus kokeillut talvikylvää tammikuussa ja sekin on toiminut, ei kylläkään kaikkien kohdalla. Kesäkukkiakin olen ajatellut esikasvatella keväällä kasvihuoneessa. Nämä suunnitelmat voivat hyvinkin heittää häränpyllyä ja muuttua jo huomenna😂

Käytän talvikylvöissä ihan tavallista puutarhamultaa. Kastelen sen läpikotaisin kunnolla ja kylvän siemenet. Peitän siemenet hienolla hiekalla. Se pitää siemenet paikoillaan ja kylvösten pinnan siistinä. Hiekan määrä vaihtelee tietysti kylvettävän siemenen mukaan, mutta myös valossa itäville ripautan pienen kerroksen hiekkaa päälle. En pidä laatikoita yhtään sisällä, vaan vien ne saman tien ulos. Lauantai-iltana meillä oli -10°C pakkasta ulkona, mutta laatikot lähtivät silti heti ulos. 

Talvikylvöjä voi hyvin kokeilla kaikenlaisilla läpinäkyvillä rasioilla, joissa on kansi. Kunhan muistaa reijittää rasian pohjan ja kannen, pienempikin purkki kelpaa tähän tarkoitukseen. Tosin sen verran rasiassa kannattaa olla korkeutta, että pohjalle saa mahtumaan riittävän paksun kerroksen multaa. Pienempi määrä kuivuu todella nopeasti, ainakin kevään koittaessa.

Nyt oli tarjolla mukavan höttöistä lunta, joten laitoin laatikot kylmälavan viereen ja lapioin päälle kunnon lumikasan. Lumisuoja ei ole mitenkään välttämätön, mutta jos lunta on saatavilla, sitä kannattaa hyödyntää. Joinain vuosina laatikot ovat olleet meilläkin koko talven terassilla ja silti on saatu ihan kivasti pikkutaimia. En ole koskaan peitellyt laatikoita muuta kuin lumella, enkä ole niitä koskaan nostanut sisälle, vaikka keväisin on ollut pakkasjaksojakin kasvun jo alettua. Talvikylvetyt pikkutaimet ovat yllättävän hyvin kylmää kestäviä. Ne kun eivät muusta tiedä. Ja laatikkohan toimii kuin minikasvihuone suojaten taimia.

Näiden veikkosten hymy ei hyydy, vaikka lunta on tuiskuttanut niskaan. Piristyn aina itsekin
nähdessäni nämä viekkaan hyväntuuliset kurpitsat ulkopöydällä. Kaikki kolme näyttävät
vinkkaavan silmää, kun lunta on kerääntynyt kaikilla toiseen silmänaukkoon😉

Tamppaustelineellä istuu vähän mörököllimpi hahmo.
Joskus säikähdän sitä itsekin hämärässä!

Esittelyssä persoonallinen Hoya retusa

Posliinikukat ovat varsinaisia salakukkijoita. Joskus kukinnan huomaa vasta lattialle tippuneista, kuivuneista kukista. Ja silloin aina vähän harmittaa. Myös Hoya retusa meinasi tehdä minulle oharit ja kukkia huomaamattani. Melkein säikähdin kukkia kastellessani, kun havaitsin siinä yhden kuihtuneen kukan. Mokoma rontti! Onneksi se kuitenkin myöhemmin aukaisi ilokseni muutaman kukan lisää. 

Intiasta kotoisin oleva Hoya retusa on varsinainen kummajainen posliinikukkien joukossa. Oikeastaan vain kukka paljastaa sen kuulúvan posliinikukkien perheeseen. Retusan lehdet ovat kuin 6-8 cm pitkiä, litistyneitä neulasia, joiden päässä on hassu kolo. Tuosta lehden muodosta retusa onkin saanut nimensä. Se on johdettu latinan sanasta retusus, joka tarkoittaa tylppää tai kärjestä lovettua, ja tässä siinä viitataan lehden kärjen muotoon ja siinä olevaan koloon.

Hoya retusa on näitä vähän viileämmässä viihtyviä posliinikukkia. Varsinkin kukkiakseen se haluaisi kokea vaihtelevia lämpötiloja yön ja päivän välillä. Sillä se ilmeisesti meilläkin tuntuu kukkivan mieluiten talvella. Se ei tee isoja kukkaterttuja, vaan kukat ovat 1-3 kukan ryppäinä. Omissa retusoissani olen nähnyt vain yksittäisiä kukkia. Kukissa pitäisi olla hieman sitruunainen tuoksu, mutta sellaista en ole itse kyllä havainnut. Kukat eivät ole suuren suuria, kuten sormenpäähäni verrattuna voi todeta.

Hoya retusa on mielestäni oikein hauskan ja persoonallisen näköinen posliinikukka. Se kasvattaa pitkiä soiroja, joihin se tekee pieniä lehtinippuja. Niistä sitä on helppo lisätä. Retusa on kauneimmillaan saadessaan vapaasti roikkua amppelissa tai jonkun kukkapylvään päällä. Omaani olen leikellyt aika kovalla kädellä ja saanut siitäkin uusia kasveja jakoon.

H. retusan pikkutaimi.

Hoya retusa kasvaa meillä itäikkunalla täyteen ahdetulla kukkapöydällä, jonka päällä on kasvivalot. Se elelee saviruukussa ja sillä on muiden posliinikukkien tapaan hyvin läpäisevä kasvupohja. Kastellessani käytän sitä usein reilusti ihan hanan alla, jolloin se kastuu kunnolla ja lehdetkin saavat samalla kylvetyksen. Tämän teen tosin vain silloin, kun kasvupohja on kunnolla kuivahtanut, ja annan ylimääräisen veden valua pois ennen kuin nostan sen takaisin paikalleen. Tämä muistuttaa luonnon omaa kastelutyyliä tropiikissa. Kaatosade ryöpsähtää äkkiä päälle, kastelee kasvit kunnolla ja sitten taas paistaa.

Tässä vielä vanhempi kuva H. retusasta vuoden 2023 marraskuulta, jolloin se kukki oikein useamman kukan voimalla. Nuo aukeavat nuput ovat jopa hieman hullunkurisen näköisiä!

Olisi hauska kuulla onko Hoya retusa sinulle entuudestaan tuttu tai onko sinulla kenties sellainen kotona kasvamassa?

Ritarinkukkien loppuyhteenveto

Palataan vielä hetkeksi ritarinkukkien pariin. Niiden edesottamuksia on ollut jännittävä seurata. Ei niillä tunnu olevan kasvussaan ja kukkimisessaan mitään logiikkaa. Suurin pettymykseni ovat olleet 'Lady Jane't. Laitoin ne ensimmäisenä syksyllä kasvamaan, ne kukkivat ensimmäiset kukkansa hyvin väkinäisesti minivanoilla ja toisia kukkavanojaan ne ovat jumittaneet ikuisuuden. Pakkasjakso viilensi meilläkin sisätiloja, ja matalampi lämpö on varmasti hidastuttanut kasvua vielä lisää. Mutta hitaastihan nuo kasvoivat syksylläkin, ja silloin sisällä oli vielä hyvinkin lämmintä. 

Hippeastrum 'Lady Jane'n sipulit olivat tunnin liotuksessa pienessä vesimäärässä ennen istutusta. 
Samoin tein kaikille muillekin ritarinkukkien sipuleille.

2.12.25 ritarit lattiakasvatuksessa tilanpuutteen takia.
'Lady Jane'n sipulit ruukutin 29.10.25, kaikki muut 5.11.25.

Ensimmäiset kukkavanansa 'Lady Jane't kasvattivat juuri ja juuri kymmensenttisiksi.

Toiset kukkavanat 'Lady Jane't jättivät sitten pilkistämään sipulin sisältä 
tai nuppu aukesi heti tultuaan sipulista ulos.

Tässä vaiheessa alkoi jo hermo olla koetuksella mokomien ladyjen kanssa. Aloin tutkia niitä tarkemmin. Sipulit tuntuivat heiluvan ruukuissaan kovin helpon oloisesti ja ne saikin nostettua ylös ilman minkäänlaista vastarintaa. Eikä ihme. Eihän niillä ollut nimeksikään juuria jäljellä! Ja kaikki kolme ihan samanlaisia. Sipulit olivat kuitenkin kiinteitä, eikä minkäänlaista mädän tuoksahdusta tuntunut. Kuorin sipuleista kuivat, ulommaiset kerrokset ja pesin ne puhtaiksi. Tyvilevyt näyttivät hieman kummallisilta ja juuret olivat tosiaan melkein kaikki kadonneet. Rapsuttelin ruskeaa pois sen verran kuin uskalsin ja ripottelin tyvilevyjen pintaan kanelia. Sen pitäisi olla luonnon oma antiseptinen aine mädäntymistä ja sienitauteja vastaan. Olen käyttänyt sitä leikkauspinnoilla myös kaktuksia ja mehikasveja katkaistessa ja uudelleen istuttaessa. Lopuksi istutin sipulit uudestaan. Katsotaan kuinka käy!

Mitäpä sitten muille ritareille kuuluu?

'Red Amazone' (oikealla) teki yhden kukkavanan ja sitten sen kasvu jämähti myös paikoilleen. Toinen kukkavana ja lehtiäkin jo sipulista pilkistää, mutta lieneekö sama kohtalo kuin noilla ladyilla?! 'Chico' (vasemmalla) teki kaksi mahtavaa kukkavartta ja nyt odotellaan josko se alkaisi tehdä lehtiäkin jossain vaiheessa. 'Wild Amazone' (takana) teki myös kaksi kukkavanaa ja lehtiä odotellaan. 

'Red Pearl'ien ja viimevuotisten 'Mandela'n ja 'Red Victory'n kanssa ollaan jo näin pitkällä. Ensin kukkinut 'Red Pearl' on kasvattanut melkoiset lehdet. Perässä tullut teki paljon maltillisemmat kukkavanat jääden normaaliin puoleen metriin. Myös sen kukat olivat paljon pienemmät kuin tuon ensin kukkineen. 
Itselleni tuli näitä ritarinkukkia kasvatellessani sellainen tunne, että ne ovat kaikki yksilöitä ja käyttäytyvät sen mukaan. Jopa saman lajikkeen edustajat. Kaikki kasvoivat samoissa olosuhteissa. Niillä oli sama kasvivalo, samanlainen kastelu ja lannoitus, ja kaikilla oli silti oma aikataulunsa. Kaikki viime syksynä hankitut kuitenkin kukkivat, edes jollain lailla. 'Lady Jane't oli hankittu eri paikasta kuin muut. Onko jo kasvattajalla tai toimittajalla tapahtunut jotain kasvatuksen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana vai pitääkö tässä vain katsoa peiliin?!

 'Wild Amazone' ja H. papilio kukkivat kumpikin kahdella kukkavanalla.

 'Red Pearl' ja H. papilio olivat viimeisinä kukassa.

Sen verran vielä näistä ritarinkukista, että niitä kutsutaan usein hieman harhaanjohtavalla nimellä amaryllis, vaikka ne ovat todellisuudessa Etelä-Amerikasta kotoisin olevia Hippeastrum-hybridejä. Oikeita Amaryllis-suvun edustajia on vain yksi eli Amaryllis belladonna (aitoamaryllis), joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Silti nimi amaryllis on hyvin laajasti vakiintunut käyttöön Hippeastrum-lajien kaupassa ja ihmisten puheissa. Olen itsekin yrittänyt opetella tuota Hippeastrum eli ritarinkukka nimeä, mutta kyllä se amaryllis monesti väkisinkin vahingossa esiin pulpahtelee. 

Viime syksynä hankkimani ritarinkukat:

Hippeastrum 'Lady Jane'

Hippeastrum 'Chico'

Hippeastrum 'Red Amazone'

Hippeastrum 'Wild Amazone'

Hippeastrum 'Red Pearl'

Hippeastrum papilio

Lisäksi sain kaksi:

H. 'Rozetta' (kerrottu v.pun.)

H. 'Danu' (tavallinen pun.)

Joululta -24 hengissä ovat:

H. 'Mandela' (ei kukkinut)

H. 'Red Victory' (kukki)

Siemenpussien rapistelua ja ensimmäisiä kylvöjä

Orvokin ja paprikan taimia.

Niin se vaan alkaa taas kylvösormia kutkutella, kun uusi vuosi on käynnistynyt. Ensimmäiset kylvöt on tehty ihan tammikuun alussa ja pikkutaimiakin on jo ilmestynyt. Aloitin parilla paprikalla ja orvokilla. Paprikoita olen vaihtelevalla menestyksellä kasvatellutkin, mutta orvokkeja en ikinä. Jostain luin, että ne pitää kylvää aikaisin, ja minähän kylvin. Ne itivätkin pikavauhtia, ja ihmettelinkin miksi ne pitää kylvää niin aikaisin. Olisikohan sillä ollut jotain tekemistä aikaisen kukinnan kanssa. Ehkäpä se tässä selviää.

Kerään siemeniä omista kasveista, mutta ostettuakin tulee paljon. Olen vähän laiska tekemään inventaarioita siemenvarastoihini, joten jonkin verran tulee hankittua vahingossa samojen kasvien siemeniä. Mutta siemenethän säilyvät onneksi hyvin. Itävyysprosentti voi laskea, mutta yleensä aika vanhatkin siemenet itävät ihan hyvin. 

Keräsin syksyllä purppurasilkkiyrtistä siemenet suodatinpussiin kuivumaan. Kauan noilla siemenkodilla kestikin kuivua ja rapsahtaa auki. Silkkiyrttien siemenillä on hauskat untuvaiset ropellit, joilla on mukava lentää tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Asclepiadoideae-heimoon silkkiyrttien kanssa kuuluvilla posliinikukilla, jotka ovat lähellä sydäntäni, on hyvin samanlaiset höytyväiset siemenet.

Purppurasilkkiyrtti.

Viime syksynä tilasin Impectan alennusmyynneistä siemeniä tulevalle kesälle, siksi kyseisen yrityksen pussukoita näkyy kuvissa paljon. Kaikki siemenet eivät tosin ole tässä kuvattuina. Olen niin monta vuotta kasvatellut samoja kesäkukkia, että tälle kasvukaudelle yritin ottaa mukaan hieman eri värimaailmaa tutuista kasveista ja jopa eri lajeja. Kehäkukkia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, ja nyt nekin palasivat kasvivalikoimaan. Ei ole mitenkään varmaa, että kaikkia näitä edes laitan kasvamaan. mutta on ainakin mistä valita.

Hyötykasvipuolella on aika perinteinen kattaus. Tomaattia, purjoa, persiljaa, basilikaa. En ole mikään innokas hyötykasviviljelijä, mutta kyllä minä aina jotain syötävääkin haluan pihassa kasvattaa. Valkosipulit ovat jo maassa ja perunaakin ehkä laitan kesällä kasvamaan.

Mies toi töistä tällaisia pikkuruisia muovipurkkeja, jotka olivat päätymässä roskiin. Hän oli niitä katsellessaan miettinyt, että vaimo saisi niistä hyviä säilytysrasioita siemenilleen. Oi että, nyt kyllä miehen pisteet nousivat!

Viikonloppuna lämpötila nousi plussan puolelle. Se tarkoitti sitä, että minä pääsin vihdoin kasvihuoneeseen. Sen ovi oli pakkasilla jäätynyt alareunastaan sen verran kiinni, etten ollut uskaltanut sitä väkisin vääntää auki. Sain haettua kasvihuoneeseen syksyllä jättämäni talvikylvölaatikkoni ja ruukkuja. Kuten kuvasta näkyy, minulla ei ole tapana pestä niitä. Joskus voin isompia multia huuhtaista pois, mutta normaalisti en tee edes sitä. Mies kantoi minulle myös jäisen multapussin kasvihuoneesta sisälle kellariin sulamaan. Tässähän voi jo alkaa pikku hiljaa miettiä mitä laittaisi talvikylvöön!