02 kesäkuuta 2025

Lapioimista ja kitkemistä

Eilen oli aivan ihanteellinen puutarhapuuhapäivä, eikä taaskaan muistettu pyhittää lepopäivää. Näin työssäkäyvänä se vaan on niin, että puutarhahommia on tehtävä silloin, kun on ilmaa, aikaa ja jaksamista. Mutta niin tuntui naapureissakin hurisevan ruohonleikkurit ja jopa kantojyrsin. Iloisia työn ääniä siis ympärilläkin!

Ensimmäinen lapiointikohteeni oli pergolan jalan vieressä kasvanut villiviini. joka jostain syystä pikku hiljaa kuivui ja kuoli. Sillä olikin pitkiä juuria joka suuntaan ja varmasti osa jäi maahankin. Tilalle istutin vuonna -23 siemenestä kasvattamani mantsuriankärhön. Iso mantsuriankärhöni kuoli talvella 23-24, joten aivan kuin olisin jotenkin aavistanut sen ja kerännyt siemeniä talteen sen vuoksi. Onneksi olin. Olin laittanut siemenet nihkeässä mullassa minigrip-pussissa jääkaappiin kylmäkäsittelyyn 17.4.23 ja siirtänyt ulos "vauvalaan" 22.6.23. Muistiinpanojeni mukaan siemenet olivat itäneet 22.7.23. Varsin helppo kasvattaa siis mantsurialaista siemenestä!

Mantsuriankärhölle täytyy vielä keksiä joku tuki tuohon tolpan ympärille. Tolppien välissä on raudoitusverkkoa, jossa kiemurtelee kiinanlaikkuköynnös. Toisessa päässä on tolpan juurella villiviini, joka on toistaiseksi vielä hengissä. Tämä meidän pergola tuntuu olevan jotenkin kirottu, kun sen ympäriltä on kuollut vaikka kuinka monta kasvia. Vai voisiko syy olla kenties puutarhurissa?!

Pergolan tolppien välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa sekalainen seurakunta perennoja ja sipulikukkia. Yksi ihanimmista on tiarella 'Sugar and Spice', jota on penkissä useampi tupsu. Sillä on nätit lehdet ja herkät kukat. Hajulaukka on halunnut ehdottomasti levitä aivan sen kylkeen. Ne pitäisi kaivaa ylös ja siirtää parempaan paikkaan, mutta kun ne ovat kukkineet, ne on helppo taas unohtaa. Myös rönsytiarella löytyy, mutta se ei vielä kuki. Muutamat penkissä kasvaneet keijunkukat olivat nostaneet juurakkoaan maasta (niinkuin niillä on tapana) ja kuolleet talvella. Lisää siis kuolonuhreja! Keijunkukka 'Twilight'ista pelastin pari juurakonpalasta, joissa näkyi pikkuriikkisen elämää, ja otin ne tehohoitoon.

Luhtaesikko.

Tiarellojen takana edellisessäkin kuvassa vilkkunut luhtaesikko kasvaa tässä penkissä raudoitusverkon toisella puolella. Se on hauska esikko, joka kukittuaan katoaa kuvioista lähes kokonaan. Se vieressä kasvaa sammalleimu 'Candy Stripes'ia, jolla on herkullisten kukkien lisäksi suloiset nuput. Myös vaaleanlilaa sammalleimua löytyy sen kaverina, mutta sitä ruohottunutta tupasta en viitsinyt kuvata.

Sammalleimu 'Candy Stripes'.

Toisen puolen pergolan jalan viereen pelastin ohotanmarunan pisarapenkistä, jossa se oli joutua kultahelokin jyräämäksi. Ohotanmaruna on itseasiassa aikaisemmin kasvanutkin samaisen pergolan tolpan juurella. En tiedä miksi olen sen siitä siirtänyt pois, kun se suorastaan viihtyi siinä. Tuntemattomia ovat puutarhurin ajatusten kiemurat aina välillä.

Ohotanmaruna.


Päivän toinen kaivuukohde oli uudemman vanhan kasvimaan (näitä vanhoja kasvimaita meillä riittää, ne kun tuppaavat muuttumaan kukkapenkeiksi) kulmaus, jossa mieleni niin kovin pahoittaneet kukkimattomat keisarinpikarililjat kasvoivat. Kaivoin ne ylös ja nostin varsineen päivineen vajaan kuivumaan. Tilalle laitoin siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Tämän vuoden taimikasvatukset ovat olleet yhtä tuskien taivalta, mutta jotain olen sentään saanut pysymään hengissä. 

Penkkiin tuli punarevonhäntä 'Velvet Curtains'ia, koristeporkkana 'Dara'a, kosmoskukka 'Sweet Dreams'ia, tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose'a, leijonankita 'Purple Prince'ä, jänönhäntää ja koristehirssi 'Frosted Explosion'ia. Tökin ne tuohon ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa ja harvennan tarpeen mukaan. 

Taustalla valkosipulit ovat jo komean kokoisia. Valkosipulia kasvaa myös noiden vasemmassa reunassa näkyvien liljojen välissä. Mietinkin aina, että miksi vaivaudun niitä erikseen viljelemään, kun niitä kasvaa "rikkaruohoina" jo valmiiksi niin paljon. 

Keisarinpikarililjat vajassa kuivumassa. Mieheni ei ole asiasta kauhean innoissaan,
kun survon vielä kasvejakin muutenkin pieneen vajaan. Mutta onneksi lehdet tuleentuvat
melko pian, ja sitten sipulit mahtuvatkin huomattavasti pienempään tilaan.
Ja kyllä, en aio syksyllä istuttaa näitä kaikkia samaan penkkiin. Jotain olen sentään oppinut!

Valkosipulien takana kasvavat nämä toiset murheenkryynit. Kukkimattomat saksankurjenmiekat. Keräsin ne jo muistaakseni edelliskesänä tähän samaan paikkaan, jotta saisin selvyyden niiden kukkien väreistä. Mutta nepä eivät suostu mokomat kukkimaan. Yhdessä näkyy nuppuja. Siitä tulee upea tumma sininen. Ja yksi vaaleankeltainen on kukkinut joka kesä. Perkasin rikkaruohot, laitoin vähän uutta multaa talven aikana paljastuneiden juurakoiden päälle ja heitin kanankakkaa. 

Kuolanpionit ovat kasvatelleet nuppujaan jo todella pitkään.
Ehkäpä viileä sää on viivästyttänyt niidenkin kukintaa.

Toukoheidinkukka 19.4.

Keväällä ihmettelin vanhan kasvimaan takalaidalla maasta puskevaa pörröistä, vaaleanpunaista karvakasaa. Se osoittautuikin todelliseksi kaunottareksi, toukoheidinkukaksi. Olen yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä huonolla menestyksellä. Niinpä sitten ostin valmiin kasvin. Eikä kyllä kaduta yhtään!


Toukoheidinkukka.

Toukoheidinkukan takana jättilaukka 'Globemaster' pullistelee komeita nuppujaan. Tämä on siitä kiitollinen laukka, ettei se ihan heti kukkavarsien ilmestyessä ala kellastuttaa lehtiään.
Tämäkin täytyisi kiireesti jakaa!

Juhannusruusun nuput ovat siistissä jonossa kuin pienet, hiippalakkiset tontut.

Saksankurjenmiekkojen välistä rikkoja peratessani jotain keltaista vilahti näkökentässäni. Vihreää lehteä vasten pieni hämähäkki oli kuin huutomerkki. Unohduin seurailemaan hämähäkin touhuja pitkäksi aikaa, ja lopulta piti hakea kamerakin. Yllätyksekseni googlailu antoi hämpyn nimeksi kukkahämähäkki eli kukkaravukki. Olin siksi yllättynyt, kun aikaisemmin näkemäni kukkaravukit ovat olleet valkoisia. Mutta lisätutkinta selvitti asiaa: kukkaravukki pystyy vaihtamaan väriään valkoisesta keltaiseen ilmeisesti sen kasvin kukan mukaan, missä se kulloinkin piileskentelee saalista vaanimassa. Tosin värin vaihto ei tapahdu ihan hetkessä vaan vie useita päiviä. Se ei kudo verkkoa vaan saalistaa väijymällä. Tämä yksilö kyllä suolsi peräpäästään pitkän rihman, jolla se laskeutui alemmas. Tuulessa temppu oli astetta vaikeampi, ja hämppy sai tehdä töitä seittinsä kanssa. Mutta hienosti se taituroi itsensä toiselle lehdelle. Tämä oli mukava kohtaaminen!

Kukkaravukin kaksi etummaista jalkaparia ovat pidemmät 
saaliin nappaamista varten. Niillä se myös
"viittoili" minulle ahkerasti. Taisi yrittää huitoa
minua kauemmaksi. Olin ilmeisesti liian iso saalis😂

 

17 kommenttia:

  1. Voi että, miten tutulta kuulostaa tuo puutarhapuuhapäiväsi! On niin totta, että työssäkäyvänä ne harvat vapaat hetket täytyy hyödyntää, vaikka se tarkoittaisikin lapion ja kitkemisen parissa huhkimista. Naapureiden ruohonleikkurit ja kantojyrsimet loivat varmasti yhteisöllisen tunnelman – oikein puutarhan talkoohenkeä ilmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloisia työn ääniä pyhäpäivän ratoksi😄Mutta pihatöitä on työssäkäyvän tosiaan tehtävä silloin, kun niitä ehtii tehdä!

      Poista
  2. Ihana puutarhapäivä!
    Minäkin olen kylvänyt mantsuriankärhöni siemenestä. Kärhöt tuntuvat olevan muutenkin aika kivoja siemenkasvatettavia, pagodikärhöni ovat muuten myös siemenestä kasvatettuja. Ihanaa, kun on sellaisia monivuotisia, jotka itävät aika pian.
    Ihana heidinkukka, on kyllä tosi kaunis! Ja hieno hämppy. Ne ovat kiehtovia hyönteisiä. En kyllä haluaisi olla niin pieni, että joutuisin saaliiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mainio puutarhapäivä! Olin yllättynyt mantsurialaisen helposta kasvatuksesta. Se tuli kuin itsestään! Heidinkukka yllätti sekä keväällä että nyt kukkiessaan. Kaunis koko kasvunsa ajan.
      Hämppy oli hauska keltainen ilmestys, ja oppi taas uusia asioita niistäkin. Sen touhuja oli kiva seurata!

      Poista
  3. Eilen täällä meilläkin oli todella upea ja lämmin puutarhapäivä, kuten kaksi edellistäkin.
    Hienoa, että olet saanut kasvatettua mantsuriankärhön siemenestä. Omista kasvateista tulee jotenkin aina hyvin tärkeitä.
    Onpa kaunis tuo toukoheidinkukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat siemenkasvatit ovat aina lähellä sydäntä! Toukoheidinkukka on todellakin kaunis.

      Poista
  4. Kokeilepa sellaista konstia tarhakurjenmiekkojen kanssa, että istutat niiden juurakot aivan maan pinnalle, eli n. 2/3 juurakosta pinnalla ja alapuoli sekä varsinaiset juuret mullan uumeniin. Juurakot kannattaa sijoittaa niin, että ne osoittavat kohti etelää, tai mistä suunnasta aurinko pääsee niihin parhaiten paistamaan. Paahteessa olevat juurakot innostuvat tekemään kukkia. Taitaa sieltä pari kukkaa ainakin olla tuloillaan jo nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa nuo iirikseni on istutettu niin, että paksun juurakon päällipuoli on ollut näkyvillä, mutta nyt kun lisäsin multaa, ne jäivät vähän peittoon. Yleensä ensimmäinen vesisade ne taas paljastaa. 2/3 juurakosta en ole kyllä jättänyt näkyville, pitäisiköhän sitäkin vielä kokeilla?! Olen kahlannut miljoona videota ja ohjetta näiden kasvattamiseen ja meinaa hermo mennä, kun mikään ei toimi😅Tuo etelän suunta juurakoille oli ihan uusi juttu. Tai tuon ohjeen muistan, että paahdetta juurakon pitää saada. Kylläpä nämäkin nyt ovat hankalia kasveja!!!

      Poista
  5. Ajattelin tuota samaa kuin Puutarhaelon Riitta eli kannattaa kokeilla ainakin osalla iiriksen juurakoita. Eilen oli mukava päivä puuhata, itse puuhasin pikku-ukon kanssa ja paistoin lättyjä pihahommissa puuhaaville mökillä. Siemenestä ei kärhöjä ole kasvattanut, mutta siementaimia löytyy vähän sieltä ja täältä, niistä olen kyllä mielissäni. Heidinkukka on todella kaunis, siis kaikki heidinkukat ja odottelen omani kukintaa. olen nähnyt 'heidinkukkamaton' ja se oli ihana! Onpa iloisen värinen hämppy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Riitalle tuossa yllä vastasinkin kaikenlaista on tullut iiristen kanssa testattua. Nyt ainakin ovat pihan paahteisimmalla paikalla😄Täytyy yrittää kaivaa juurakoita vielä vaan enemmän pinnalle!
      Olisipa ollut ihana saada eilen lättyjä pihahommien lomassa😉
      Minä en ole mantsuriankärhön vanhalta kasvupaikalta löytänyt yhtään siementaimea. Enkä edes lumikärhön. Ja sen pitäisi olla kova tekemään niitä!
      Heidinkukka on ihana! Ja niin oli keltainen kukkaravukki myös!

      Poista
  6. Beautiful photos! Warm greetings from Montreal, Canada.

    VastaaPoista
  7. Toukoheidinkukka on hempeän kaunis. Hauska kuvasarja hämähäkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä nätti, ja hämppykin oli kauniin keltainen! Lienee vaaninut voikukassa saalista.

      Poista
  8. Ihana heidinkukka! Minun neuvoni iiristen kukintaan on myös tuo, että juurakkoa näkyville ja suht voimakasta lannoitusta ne tuntuvat tarvitsevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iirikset saivat nyt kunnon tujauksen kanankakkaa ja yritin katsoa, etteivät paksut juurakot ole peitossa mullan lisäyksen jälkeen. Saa nähdä kuinka kukinnalle käy!

      Poista
  9. Hauskasti sen aina tietää, milloin taajamassa on ihmisillä vapaapäivä ja sattuu edes jollain lailla kelvollinen sää kohdalle. Kyllä silloin laulaa kone jos toinenkin ja pihoihin ilmestyy peräkärryjä täynnä risuja, multasäkkejä, kuoriketta tms. Ihan hauska sinällään.
    Tuo sinun luhtaesikkosi on tosiaan selvästi matalampaa sorttia kuin se minun mysteeriesikkoni. Jännä, että niillä on kuitenkin muuten aika samannäköiset kukat ja lehdet. Ehkä eroja löytyisi sitten, jos kasveja pääsisi vertailemaan vierekkäin ja tunnustelemaan lehtiä.
    Minulla on sama ongelma kurjenmiekkojen kanssa. Ainoastaan ikivanha viittakurjenmiekka kukkii, vaikka sille ei tekisi mitään vippaskonsteja. Kokeilin muutamalla juurakolla tuota eteläsuuntaan istutusta mutta luultavasti lannoitusta ei ollut riittävän tujakka kun eivät ole silti kukkineet. Meillä ei kyllä ole ollut mitään kunnon paahdekesiäkään moneen vuoteen.
    Hauska kuvasarja kukkaravukista. Se on yksi harvoista hämähäkkilajeista jonka tunnistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, silloin tehdään töitä, kun sää sallii ja on vapaata😄Naapurustossakin!
      Nuo esikot ovat kyllä todella samannäköisiä. Ainoa ero oikeastaan tosiaan ainakin näin kuvien perusteella on tuo kukkavarsien pituus. Ja tietysti itse kukan koossa voi olla eroja. Mielenkiintoista!
      Nyt meillä aukesi yksi kurjenmiekan nuppu, jipii! Ja nuppuja on tulossa lisääkin. Ehkä ne vaan vaativat aikaa asettuakseen uuteen paikkaan, kun edelliskesänä niitä siirtelin. Tiedä häntä!
      Kukkaravukki keltaisena oli minulle uusi juttu, valkoisena olen yleensä aina ennen niihin törmännyt. Oli kyllä säpäkän värinen kaveri!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!