Pahuksen pak-choi

Niin sitä Liisa-tyttönen on taas joutunut ihmemaan syövereihin kasviensa kanssa. Tällä kertaa päänvaivaa aiheuttaa uusi tuttavuuteni pak-choi. Olen näköjään taas onnistunut löytämään kasvatettavakseni kasvin, joka ei sitten olekaan ihan helpoimpia tapauksia. Jos olisin viisas ja harkitsevainen ihminen, olisin tietysti ottanut jo etukäteen selvää uuden kasvatettavan kasvin vaatimuksista, mutta silloinhan olisin jäänyt ihan vaille kaikkea hauskuutta. 

Palataanpa ihan alkuun. Laitoin siis pak-choita kasvamaan talvikylvönä ulos muovilaatikkoon 2.3. Se iti ensimmäisten joukossa ja jo 21.3. oli ensimmäiset piipat näkyvissä. Siirsin pak-choin ruukun kasvihuoneeseen 31.3. ja koulin ne 9.4. Koulitut taimet kasvoivat lämmittämättömässä kasvihuoneessa, kunnes 4.5. siirsin ne ulos kasvilavaan kaksinkertaisen harson alle. Silloin kaikki oli vielä ihan kunnossa ja taimet näyttivät vahvoilta. Toukokuun puolivälin jälkeen aloin katsella niitä vähän tarkemmin ja huomasin niiden alkavan puskea kukkavartta nuppuineen. Se ei näyttänyt oikein hyvältä, ja aloinkin kaivella internetin ihmeellisestä maailmasta vastauksia. Ja löytyihän niitä, kun siirtyi englanninkielisen tiedon pariin.

Tällaisia tietoja löysin erinäisiltä sivustoilta:

Pak-choi eli pinaattikiinankaali on kotoisin Aasiasta. Se pitää viileästä ja kosteasta kasvupaikasta. Ideaali kasvatuslämpötila on +7°C - +24°C välillä. Se on ns. lyhyenpäivänkasvi eli se tarvitsee vuorokaudessa riittävän pitkän katkeamattoman pimeän jakson eikä päivänvalon aika saa ylittää tiettyä tuntimäärää, joten meidän valoisa kesämme tekee siitä melko haasteellisen kasvatettavan. Liian valoisa, kuiva ja kuuma kesä saa sen helposti kukkimaan ennenaikaisesti. 

Englanniksi ennenaikainen kukinta/tuleentuminen kulkee nimellä "bolt". Se on eräänlainen kasvin suojamekanismi, jos kasvuolosuhteet eivät ole kohdillaan. Kasvi ikäänkuin panikoi ja luulee, että sen pitää nopeasti lisääntyä eli tuottaa siemeniä. Kaikenlainen "shokki" kasvin elinkaaren aikana voi laukaista tämän mekanismin. Sen voi siis aiheuttaa liialliset vaihtelut lämpötiloissa, kosteusolosuhteissa tai koulinta. 

Mikäpä tähän sitten avuksi? Ilmeisesti paras keino olisi kylvää pak-choi vasta keskikesällä tai jopa loppukesällä. Pak-choi kun ennemminkin sietää kylmää kuin hellettä. Aikaista kevättäkin tarjotaan kylvölle hyväksi vaihtoehdoksi, mutta meillä kevään valoisuus saattaa tosiaan muodostaa ongelman.

Kukkanuppujen alkaessa muodostua kasvi kannattaa käyttää heti. Kukkavarsien katkaisu ei ilmeisesti edesauta lehtien kasvun jatkumista. Tästä löytyi kyllä toisenlaistakin väittämää. Pak-choita voi syödä raakana salaateissa ja nopeasti pannulla paistettuna tai höyrytettynä. Ja kaikki osat ovat syötäviä, paitsi isomman kasvin kova kanta. Itse maistoin raakana tuollaista kukkavartta nuppuineen ja se oli ihan pehmeä ja maistui todella hyvälle, hieman makealle.

Pak-choin kukinto aukeamassa.

Lavassa etualla oleva rapini eli varsiparsakaali on tehnyt saman tempun kuin pak-choi. Kieltämättä tämä vähän kismittää, mutta pakko yrittää suhtautua huumorilla. 

Eli siis yhteenvetona tästä kaikesta totean vain, että olen siis tehnyt pak-choin kasvatuksessa varmasti kaikki mahdolliset virheet kylvöajankohdan, lämmön, valon ja kastelun suhteen. Täytyy varmaan ottaa lähempänä syksyä uusi yritys. Jos muistan. Tai edes haluan!