15 toukokuuta 2025

Monenlaista puutarhapuuhaa

Eilen oli taas vapaapäivä ja sain tehdä koko päivän töitä puutarhassa. Olipa ihanaa! Ja ilmakin sattui niin kohdilleen kuin olla ja voi. Puolipilvistä ja viileä tuuli, ihan lempisäätila meikäläiselle. Päästyäni sisälle alkoikin sitten sopivasti sataa vettä. 

Raahasin kaikki loput daalioiden juurakot kellarista tarkastelun alle ulos. Kaikki näyttivät olevan suurinpiirtein kunnossa. Alemman kuvan etualan 'Fashion Monger'it, jotka nousivat syksyllä maasta tosi puhtaina, olivat hieman kuivan oloisia. Vaikka laitoin niiden päälle talvehtimisen ajaksi irtomultaa, ne säilyivät selvästi huonommin kuin multapakkuineen talvehtineet. 


Lummedaalia 'Blue Wish'ien juurakot olivat niin isoja, että oli pakko hakea varastosta astetta isompia ruukkuja apuun. Voi kun olisikin tilaa laittaa kaikki daaliat vain maahan. Olisi niin paljon helpompaa. Toisaalta näitä ruukussa kasvavia voi siirrellä kukinnan mukaan paraatipaikalle tai piiloon.

Ruukkujen takana rönsyilee keltainen mukulaleinikkipelto. Hetken kaunis kukkiessaan, mutta sen jälkeen melkoinen riesa. Kasvusto on niin kostea ja tiivis, ettei akkukäyttöinen ruohonleikkurimme tahdo jaksaa sitä leikata. Ja leikkuun jälkeen nurmikko on noilta mukulaleinikin valloittamilta kohdilta pitkään ruman laikukas ennen kuin kesällä tilanne tasaantuu.

Mukulaleinikin kukat menevät illalla ja pilvisellä säällä
 hauskasti suppuun.


Äitienpäivänä vanhempi poikani nosti mieheni kanssa kylmälavan vanhan kasvimaan reunasta tuonne terassin ritiläaidan taakse. Kylmälava on ollut aivan liian kuumassa paikassa. Toivottavasti tuolla aamuauringon puolella sinne saataisiin vähemmän tukalat lämpötilat. Vanhan kasvimaan reunaan tulikin mukavasti tilaa, ja eilen siihen pääsi rikkaruohojen puhdistuksen jälkeen osa daalioista ja myös osa kevään perennahankinnoista. Siirtelin myös muutamia vanhoja perennoja. 

Siivosin myös pergolan jalan juuressa olevan ruohottuneen kukkapenkin. Toinen hyvä ystäväni rikkaruohosaralla, juolavehnä, oli valloittanut koko penkin. Tässä ei enää mikään kitkeminen auttanut vaan kaivoin koko penkin ylös kärhöä lukuunottamatta ja putsasin. Sammalleimujen välistä olikin mielenkiintoista nyhtää juolavehnää. 

Värililja 'Tangerine Joy'n sipulit erottelin ja istutin vain isoimmat takaisin. Tolpan toisella puolella on kituva kärhö 'Rouge Cardinal', joka sentään näytti olevan elossa. Joskus se on jopa kukkinutkin muutamalla kukalla. Oikealle reunalle laitoin amerikanvuokkoa. Saa nähdä jääkö se siihen vai keksinkö jotain parempaa vaihtoehtoa. 

Istutin penkkiin myös etanassa kasvattamaani tuoksuhernettä. Hienosti ne olivat tuossa rullassa kasvaneet. Tämä rulla oli se 24.3. suoraan kylmään kasvihuoneeseen kylvämäni koeponnistus. Hyvin toimi. Vahvoja taimia, joita en ole edes latvonut. Komeat juuret olivat etanassa kasvattaneet ja kohtuu helppo ne oli tuosta irrotella erikseen. 

Siivoilin myös hiukan vauvalaa. Poistin vanhasta roskalaatikosta tehdyt reunukset ja kaivoin ylös liljojen sipuleita, jotka ovat olleet niissä kasvamassa isoiksi. Mintun jätin vielä "kauluksensa" sisälle, mutta huomasin liljoja kaivaessani sen kasvattaneen juuriaan salakavalasti pidemmällekin vauvalaan. Monta vuotta se onkin pysynyt kurissa tuossa pohjattomassa leikkikehässään. Sekin pitäisi siis kaivaa ylös ja uusia koko minttukasvusto. Tykkään laittaa minttua keitettyyn mehuun punaisen karviaisen seuraksi. Tulee mielettömän hyvää mehua!


 
Lilium tsingtauense.


Vauvalan muutamasta "ruukusta" löytyi mukava yllätys. Viime kesänä Vakka-Taimesta hankkimani Lilium tsingtauenset ovat hengissä. Toivottavasti ne kukkivat kesällä!

Toinen suuresti ilahduttanut löytö olivat mantsuriankärhön siemenestä kasvattamani pikkutaimet, jotka nostivat terhakkaasti jo päätään. Näistä olen tosi onnellinen sen vuoksi, että iso mantsuriankärhöni kuoli edellistalvena tai se ei ainakaan noussut viime kesänä. Eikä nytkään näy sen paikalla minkäänlaista elämää. Näitä pikkutaimia olin varmaan siirtänyt viime kesänä toiseen paikkaan isoon kukkapenkkiin, kun löysin sieltä tänään nimilapun ja pieniä alkuja. Tällaista en muista ollenkaan tehneeni!

Mantsuriankärhön pikkutaimet.

Tarhaimikkä 'Shrimps on the Barbie'.

Takapihan kukkapenkissä on kukittu jo hetken aikaa. Tarhaimikkä 'Shrimps on the Barbie'lla on ihanat pinkinpunaiset kukat. Ja todella hauska lajikenimi. Tilasin Farmer Gracyltä vaaleanpunakukkaista imikkää keväällä, mutta se osoittautui ihan tavalliseksi. Barbien vieressä kasvaa ja kukkii valkotäpläimikkä 'Moonshine', jolla on hyvin vaaleat lehdet ja vaalkoiset kukat. Viime kesänä 'Moonshine'lla oli paljon isommat ja vaaleammat lehdet. Mistä lienee johtuu tämän kevään lehtien pienuus?


Valkotäpläimikkä 'Moonshine'.

Yläkuva sinikämmen.
Vasemmalla vaahtera-angervo 'Karasuba' ja oikealla rosoesikko.

Takapihan kukkapenkistä nousee myös muutama todella hartaasti odotettu kasvi. Valkoinen sinikämmen on availlut lehtiään jo hetken, aivan kuin miettien, että kannattaako näin kylmään kevääseen edes herätä. Se on niin kauniin keväänvihreä, että silmiin sattuu. 
Myös vaahtera-angervo 'Karasuba' nousee hitaasti mullasta. Se kasvamista odotan kovasti. Se on tuntunut olevan jotenkin todella hidaskasvuinen tai sitten se ei viihdy paikassaan.
Siemenestä kasvattamani rosoesikot ovat olleet minulla jo ties kuinka monta vuotta, mutta kukkia ei vain näy. Samat viisi pientä tainta nousee kyllä uskollisesti joka kevät, mutta tuntuu, etteivät ne edes kasva yhtään. Puutarhurin kärsivällisyyttä koetteleva kasvi! 

Isojumaltenkukka.

Lopuksi vielä pieni päivitys Hiidenkiven puutarhan Minnan aloittamaan Koska kukkii-haasteeseen liittyen. Minun arvaukseni kohteet ovat tässä tänään kuvattuina. Isojumaltenkukan arvelin kukkivan 20.5. Ei taida ihan osua arvaukseni oikeaan.

Kuolanpioni.

Kuolanpionin arvelin kukkivan 25.5. eli aikaa siihen on vielä kymmenen päivää. Jaa-a, ei mitään hajua kuinka nopeasti pioni nuppunsa kasvattaa ja avaa. Tuolla takana pilkottavalla toisella kuolanpionilla voi kukintaan mennä vielä vähän kauemmin aikaa!

Tarhakylmänkukka.

Tarhakylmänkukan veikkasin olevan kukassa 15.5. Ensimmäinen kukka oli kuitenkin auki jo 4.5. Eli eivät nämä minun arvaukseni nyt niin kovin hyvin osuneet kohdilleen, mutta mielenkiintoistahan näitä on seurata. 

Tarhakylmänkukan pikkuruinen siementaimikin aikoo kukkia❤️


13 kommenttia:

  1. Juolavehnä kyllä kuuluu 'ikiystäviin' melkein ikuisuuskasvi ja kestää vaikka mitä! Kauniilta näyttää ja selitit kaverin! Vapaapäivä tähän aikaan onkin tosi kiva, vaikka viileää onkin, enkä yhtään ihmettele, vaikka joku kasveista haluaa venyttää kevätheräämistä. Meillä valkoinen sinikämmen kukkii, sininen vasta miettii. Siementaimet ovat ihania ja nuo tuoksarit komeita, ihastuin etanaan! Isot ovat daaliasi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juolavehnä on kyllä varsinainen ikiystävä! Nyt on paljon kasvua ja tapahtumaa pihalla, vaikka ei niin lämmintä ole ollutkaan. Ehkäpä tänään olisi hieman lämpöisempi päivä!

      Poista
  2. Uskalsit laittaa daalioita ja tuoksuherneen ulos? Tiedän tuoksuherneen sietävän pientä pakkastakin, mutta eikö daalia ole herkkä kylmyydelle? Omat daaliani ovat pienemmissä purkeissa 10-asteisessa autotallissa. Leikkasin niistä jo latvoja, kun ovat kasvaneet turhan pitkiksi. Aion viikonloppuna istuttaa ne samanlaisiin isoihin ruukkuihin kuin sinulla. Tuoksuherne on ollut viikkoja lämmittämättömässä kasvihuoneessa. En ole sitä latvonut, pituutta riittää. Varmaan senkin voisi siirtää ulos kasvarista. Ensi viikolle luvataan +2 asteen yölämpötiloja. Olen tänä keväänä ihan "ulalla", milloin arvaisin siirtää kasveja ulos. Tomaatit ja kurkut olen useina keväinä laittanut kasvariin siinä 18.5. tienoilla harsoja öisin käyttäen. Taitaa mennä nyt myöhemmäksi.
    Juolavehnän kiskominen sammalleimun väleistä on arpapeliä.
    Hyvin sinulla jo kukkii ja kasvaa. Mantsuriankärhön pienet taimet näyttävät oikein terhakkailta. Tuollaiset onnistumiset ilahduttavat mieltä paljon.
    Koska kukkii -haaste oli tänä keväänä tavallista hankalampi. Lisää kuitenkin innostusta kasvien heräämisen seuraamiseen. Ja luonnon ilmiöiden tarkkailua ylipäätään.
    Aurinkoista viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daaliat, joissa on jo kasvua pinnalla, ovat vielä suojassa kasvihuoneessa. En usko, että daalian juurakot enää paleltuvat ulkona mullan alla. Nuo tuoksuherneet ovat eläneet kylmässä kasvihuoneessa koko elämänsä, joten en usko siirron ulos tuovan kovin isoa muutosta niiden elämään. Ja kuten totesitkin, niiden pitäisi hyvinkin muutama pakkasaste sietää. Ja varataimia on jäljellä, jos huonosti käy! Nyt on ollut kyllä vaikea kevät sen suhteen kuinka uskaltaa mitäkin kasvia viedä ulos tai edes kasvihuoneeseen. Tänään vein kaikki loputkin kasvit sisältä kasvariin. Muutama chili ja paprika jäi vielä sisälle.
      Juolavehnä on raivostuttava. Jos sen haluaa pois, on koko kasvi kaivettava ylös!
      Mantsurialaisen pikkutaimet lämmittävät mieltä todella paljon.
      Koska kukkii -haaste oli tänä keväänä kyllä ihan sokkoammuntaa kylmyyden takia. Mutta hauskahan noita on arvailla😄
      Toivotaan aurinkoa sinunkin viikonloppuusi!

      Poista
    2. Kiva kuulla, että pidät kasvussa olevat daaliat vielä suojassa. Maassa juurakot varmasti jo pärjäävät. Tänäänkin on ollut kesäisen lämmin päivä - ainakin täällä. Tällainen lämmin päivä houkuttelee siirtämään herkkiäkin kasveja ulos. Olen taipuvainen malttamattomuuteen, mutta parempi pitää daaliat vielä autotallissa odottelemassa korkeampia yölämpötiloja.

      Poista
  3. Niin se vain pienikin ponnistaa. Todella kauniin värinen punainen tarhakylmänkukka. Minulla oli joskus alkuvuosina täällä itse kylvettyjä yksinkertaisia punaisia kylmänkukkia. Tykkään kovasti niiden karvapeitteisistä lehdistä ja nupuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kaikki kylmänkukkani kasvattanut itse siemenestä. Ne ovat kauniita koko kasvukautensa ajan, jopa siemenvaiheessa. Tuo pieni taimi on kyllä reippauden perikuva😊

      Poista
  4. Se on kyllä kaunis tuo mukulaleinikkipelto. En tiennyt, että se on hankalan tiivis kasvusto. Tuo on yksi ihanimpia tunteita; kun menee aamulla ulos ja tietää, että on koko päivä aikaa olla siellä puuhastelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukulaleinikki on kyllä oikeasti varsinainen riesa, mutta ei siitä enää eroonkaan pääse! Vapaapäivät ovat ihan parhaita, kun on vielä sopiva ilma puuhasteluun.

      Poista
  5. Blogissasi on hyviä ohjeita daalioiden kasvatukseen. Täytyy ottaa oppia, jospa niillä onnistuisin pitämään daaliat hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron oman tapani toimia, muitakin hyviä tapoja varmasti on😊Mutta jos jotain vinkkiä pystyn antamaan kokeiltavaksi, niin ihan plussaa!

      Poista
  6. Onpas siellä pontevia mantsuriankärhön taimia. Toivottavasti se emokasvikin sieltä vielä heräilee. Mantsuriankärhö muuten on toistaiseksi ainoa kärhö, joka on todistetusti kuollut täällä. Ensimmäinen yritykseni päättyi erääseen tappotalveen eikä kärhöstä sen jälkeen löytynyt juurenpalastakaan. Tämä uusi yritys on nyt oikein hyvin hengissä mutta varmuuden vuoksi kylvin viime kesänä sen siemeniä emokasvin lähettyville. Pitää vain muistaa olla kitkemättä siellä kovin tarkasti.
    Vaahtera-angervo on ollut minullakin todella hidaskasvuinen. Se on kukkinut kerran minimaalisella kukinnolla, joka oli suunnilleen kahden sentin korkeudella maanpinnasta. Nyt nuppuja näyttäisi olevan tulossa useampia, joten jännitän, olisiko vihdoin vuorossa näyttävämpi kukinta. Jos ei, niin saattaa olla kasvista luopuminen lähellä. Niin monta vuotta sen nahjustelua on tässä jo katseltu. Tai sitten kokeilen siirtää sen toiseen paikkaan ja odottelen sitten taas monta vuotta, että se kotiutuu sinne :D
    Jaa-a, kuinkahan käy kuolanpionin kanssa? Ei välttämättä mene kovin paljoa huti; käsittääkseni se on aika nopea avaamaan kukkansa ja isoiltahan nuo nuput sinun pionissasi näyttävät. Jännitettävää siis riittää vielä.
    Voi hellanlettas tuota tarhakylmänkukkaa! Toivottavasti niistä lähettämistäsi siemenistä edes yksi paljastuisi tuollaiseksi. Lupaavan värinen nuppu on myös tuossa pienessä taimessa tulossa.
    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, onko mantsurialaisella tällaisia huonoja tapoja kadota myös muuallakin?! Voi pahus. Olen hyvin skeptinen sen ylösnousemuksen suhteen, mutta katsotaan, jos vaikka ihme tapahtuisi. Onneksi tuli laitettua noita siemeniä kasvamaan ja onneksi ne ovat kuitenkin ihan reippaan näköisiä.
      Vaahtera-angervo on ollut kyllä todella hidaskasvuinen. Minäkin olen omani jo kerran siirtänyt ja varmaan sekin on kasvua hidastanut.
      Jännitettävää riittää vielä kuolanpionin osalta. Katsotaan kuinka lähelle arvaus lopulta sitten osuu!
      Nyt muuten tuli ensimmäiset kerrotut kukat noihin kylmänkukkiin, joista sinäkin niitä siemeniä sait. Voi tosiaan olla niinkuin sitä mietittiin, että vasta vanhempana tekevät kerrottua kukkaa. Tai sitten se on joku piiloon jäävä geeni, joka putkahtelee esiin vain joissain kasveissa. Mielenkiintoinen juttu!
      Mukavaa viikkoa sinne myös! Toivottavasti ehdit välillä vähän puutarhuroimaankin!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!