Eilen illalla alkoi sataa lunta, ja aamulla herättiin taas toiseen todellisuuteen. Maa oli valkoinen ja ilma jäätävän kylmä. Kaikkein mielenkiintoisinta oli lämpötila, joka laski vielä aamupäivän tunteina pakkasen puolelle. Ei ollut kauhean kiva aamulla lähteä töihin, kun piti kasvihuoneessa avata muovikasvarien vetoketjut, poistaa harsot ja jättää kasvit oman onnensa nojaan. Päiväksi oli kuitenkin luvattu aurinkoa, ja silloin kasvihuoneen lämpötila kohoaa nopeasti huimiin lukemiin. Kyllä on kevätpuutarhurilla välillä vaikeita valintoja!
Kaikki lumi ei ollut vielä illalla sulanut. Eikä mikään ihme, kun mittari näytti vain astetta lämmintä. Nyt viikonloppuna pitäisi olla viimeiset pakkasyöt ennen ensi viikolla tapahtuvaa lämpenemistä.
Keisarinpikarililjat ja marhanliljat uhmaavat kylmää ja nostavat rohkeasti piippojaan maasta. En lakkaa ihmettelemästä niiden hirveää hinkua päästä lumen ja pakkasen keskelle!
Näitä kuvia katsellessa tulee pohtineeksi, kuinka yhden kevätpäivän aikana voidaan mennä ihan tunnelmasta toiseen!
On tosiaan tunnelmasta toiseen! Verenpainekin nousi huippulukemiin peuranjälkikuvista. Voi että nuo jäljet ovat niin painajaiskamaa. Väistämättä löytyy jotain syötyä, ne kun osaavat nuuhkia tiensä antimien äärelle. Voi perrrrhonen!
VastaaPoistaMutta ihanat krookukset ja tulppaanit, toivottavasti niitä ei syödä!
Olen kironnut myyriä ja pupusia, mutta nämä sorkkajalat ovat sittenkin ihan oma lukunsa! Minulla on TricoGardenia ostettuna, mutta en ole saanut aikaiseksi ruiskia sitä kasveille, kun olen odotellut, että ne hieman kasvaisivat. Ei ehkä kannattaisi kauheasti odotella!
PoistaPeurat alkavat olla melkoinen riesa vähän puutarhassa, kuin puutarhassa. Meille ne eivät vielä ole onneksi tietään löytäneet. Peurojen ruokintapaikka sijaitsee meiltä noin reilun kilometrin päässä. Olisiko siinä syy, että ovat pysyneet ainakin toistaiseksi poissa puutarhasta.
VastaaPoistaNe ovat kyllä todella ärsyttäviä kavereita puutarhurin kannalta.
PoistaSe voi hyvinkin olla teidän onni, että niiden ruokintapaikka on niin lähellä!
Katselin tuossa äsken, miten kotijänis mutustaa nurmikolta vuohenputken alkuja. Kiitosta jänölle, niitä saa syödä niin paljon kuin maha vetää. Ei kuitenkaan mene vieressä olevaan kukkapenkkiin krookuksen lehtiä nakertamaan. Liekö oppinut, että sinne kun menee, niin lähtö tulee?
VastaaPoistaOnpas teillä hyvin koulutettu kotijänis😂
PoistaPeurat puutarhassa ovat todella viheliäisiä, saisivat pysyä metsässä, kuten niiden kuuluisi. Niiden tekemät tuhot puutarhakasveille ovat niin ikäviä!!
VastaaPoistaMeillä oli taas hyvin kylmä yö (toinen mittari näytti -10,6 astetta ja kasvatin vieressä -13 astetta). Nytkin sataa lunta ja eilisen lumet ovat vielä maassa.
Ehkä viikonlopun jälkeen on parempaa luvassa.
Todellakin tympeitä kavereita!!!
PoistaOnpas teillä ollut kylmää, hui. Ensi viikolla toivottavasti vähän lämpenee🙏
Voi vietävän peura, minkä teit. Pitikin sinun posliinihyasinttisi käydä popsimassa. Ärsyttävyyttä lisää kasvien pilkkominen ja kokonaisen sipulin nostaminen. Sekin syljetään kulkureitin varrelle kuin kiusaksi. Aikanaan marisin jänistuhoja. Milloinkaan ristihuulet eivät ole saaneet niin paljon niin vähässä ajassa tuhoja, mitä peurat tekevät. Höyry nousee päästä pelkästä ajatuksesta. Tunnen valtavaa voimattomuutta peuraongelman äärellä.
VastaaPoistaMeillä oli eilen aamulla samalla tavoin lumista. Päivän aikana lumi suli lähes kokonaan, vaikka oli hyvin kylmä. Tänä aamunna oli taas uusi lumikerros ja taivaalta satoi lisää. Nyt mittarissa on jo +4 astetta ja lisää luvassa. Aurinkokin pikkuisen pilkahtelee pilviharson läpi. Toivon samaa ilmiötä sinne sinun pihallesi.
Allekirjoitan myös tuon tunteiden voimakkaan heittelyn lyhyessä ajassa. Onneksi murhe vaihtuu nopeasti iloksi. Ei ehkä kaikissa asioissa, mutta näissä puutarha-asioissa kokemus on opettanut murehtimisen olevan ohimenevää.
Älä muuta sano! Minustakin myyrät ja jänikset tuntuvat jopa ihan kivoilta puutarhatuttavuuksilta näiden sorkkajalkojen rinnalla.
PoistaOnneksi on lämpöisempää luvassa. Ainakin nuo yöpakkaset saisivat hellittää.
Tuo on kyllä totta, että puutarhuroinnissa tulee päivittäin uusia ilonaiheita, eikä menetyksiä ja takapakkeja kannata jäädä turhan pitkäksi aikaa murehtimaan!
Meillä ei peurat eikä rusakotkaan syö sipulikukkia, mutta jokakeväinen ilmiö on alueen lapset, jotka ovat sitä mieltä, että rivissä kasvavat krookukset ja tulppaanit ovat poimimista varten.
VastaaPoistaEi voi olla totta! Tuollaisia "tuholaisia" ei ole ainakaan vielä toistaiseksi meidän pihassa näkynyt, hui!
Poista