22 helmikuuta 2025

Oranssia väriterapiaa

Minulla on neljä isoa kliiviaa, joista yksi on uudempaa vuosikertaa oleva 50 senttiä maksanut rescue-tapaus, ja kolme vanhaa kantaa olevaa. Yksi vanhakantaisista on minulla töissä. Kliiviat ovat kukkineet nyt talviaikaan vuoron perään, mikä on ollut tietysti mukavaa, kun kukintaa on riittänyt näin pidempään. Nyt parrasvaloissa on tämä nuorison edustaja, joka oli meille saapuessaan melkoisen rähjäinen tapaus. Se oli palellut jossain Tokmannin tuulikaapissa, kun ystäväni oli huomannut sen ja toi sen minulle hoitoon. Tästä on jo vuosia aikaa, ja tämä ressukka on kiittänyt pääsystä rakastavaan kotiin varsin komealla kasvulla. Se on kukkinut useasti, niinkuin vanhemmat konkaritkin ovat tehneet.

Kaksi lempiväriäni samassa paketissa, oranssi ja vihreä.

Helmikuun alussa nuput alkoivat työntyä esiin lehtien välistä. Tämä on joka kerta yhtä sykähdyttävä hetki, kun huomaa nuput ensimmäisen kerran.

Koska kliiviani asustavat normaalisti näin tiiviissä kommuunissa, minun oli nostettava ne lattialle saadakseni niistä jonkinlaista järkevää kuvaa.


Nuorisolainen koko komeudessaan.

Nuorison kukka läheltä.


Toinen vanhan kannan kliivioista kukki marraskuussa ja toinen heti perään joulukuussa
viime vuoden puolella. 

Vanhan kliivian kukkia. Niiden nielu on paljon vaaleampi kuin tuon uudemman.



Näissä kuvissa olen nostanut kliiviat lattialle kuvattaviksi. Ne ovat sen verran isoja rohjakkeita, ettei niitä mahdu ihan missä vaan kuvaamaan. Halusin kuvata kliivioita vierekkäin, koska silloin niiden erilaiset kasvutavat tulevat parhaiten esiin. Vanhemman kannan kliivioiden kasvutapa on huomattavasti leveämpi ja lamoavampi. Ne vievät selkeästi enemmän tilaa kuin tuo uudempi jalostuksen tulos. Niiden kukkavarsi jää mielestäni hieman lyhyemmäksi ja niiden kukat ovat nielustaan paljon vaaleampia. Lehdet kasvavat myös paljon pidemmiksi kuin nuoremmalla kliivialla. Vanhuskin pukkaa nuppuja lehtien keskeltä. Tämä taitaa olla se marraskuussa kukkinut yksilö. 



Tässä kuva lehtien tyveltä.
Nuoremmalla kliivialla lehdet kasvavat todella tiiviisti ylöspäin.


Osoitus vanhakantaisen kliivian uskomattomasta sitkeydestä. Minulla töissä pimeässä nurkassa
majaillut kliivia päätti myös kukkia tammikuun alussa. Ihan säikähdin, kun huomasin nuput!


16 kommenttia:

  1. Kliivian oranssi ja vihreä ovat ehdottomasti upea väripari. Jännästi tämä juttusi avautui juuri tänään, jolloin kävin ostamassa naapurille synttärilahjaksi kliivian. Kotiin päästyäni harmittelin, etten ostanut samanlaista itselleni. Pojallani on edesmenneeltä anopilta peritty valtava, vanha kliivia. Ikää sillä täytyy olla ainakin 50 v. Poika erotti pari vuotta sitten emosta jälkeläisen. Antaisikohan hän sen minulle? Taidanpa kysyä.
    Minulla on keltakukkainen kliivia, joka kukkii vasta myöhemmin keväällä. Se on todellakin vanhoja kliivioita pystykasvuisempi. Kukkavana on oranssia sukulaistaan matalampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo väripari osuu meikäläisen makuun!
      Olipas hauska sattuma. Sinun pitää ehdottomasti käydä pojaltasi "varastamassa" tuota kliiviaa. Nuo vanhakantaiset kasvit ovat oikeita aarteita!
      Olen haikaillut myös keltakukkaista kliiviaa , mutta iänikuinen tilanpuute on pitänyt ostohousut kaapissa (ainakin toistaiseksi).

      Poista
    2. Minulla olisi tilaa, mutta valoisat paikat ovat viherkasvien kannalta huonoja. Ikkunalautojen alla on liikaa lämpöä hohkaavat sähköpatterit. Sähköpatterin eteen taas ei voi kovin isoja/tiiviitä kalusteita laittaa, koska silloin lämpö jää kiertämään niiden taakse, eikä tule huonetilaan. Nytkin keltakukkainen kliivia on lähellä ikkunaa omajalkaisessa kukkatelineessä.

      Poista
    3. Kuumaa hönkivät patterit ovat kyllä kasveille myrkkyä! Meillä lämmitys hoituu onneksi suurimmalta osin ilmalämpöpumpuilla ja takalla. Harva patteri on meillä edes päällä. Ikkunoilla on aika viileää. Tämä mahdollistaa paremmin huonekasviharrastuksen.

      Poista
  2. Ihanaa väriterapiaa, todellakin!

    VastaaPoista
  3. Onpa komeat kliiviat, hyvässä hoidossa ovatkin olleet kun noin kauniisti kukkivat. Todellakin oikeaa väriterapiaa ja saviruukuissa tietenkin. 🟩🟧🟫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisia pehkoja nuo kyllä ovat😄Ovat pitkin vuotta kasvivalon alla ja kiittävät kukinnallaan säännöllisesti. Paitsi tietysti tuo työmaan raukkaparka, joka kituuttaa aina pimeässä.
      Minä rakastan saviruukkuja. Tuo nuorisolainen on lasitetussa saviruukussa, mutta tuntuu sekin ihan viihtyvän.

      Poista
  4. Jopa nuori kliivia sai hyvän hoidon luonasi ja kiittää kauniisti! Habituksessa todella onkin eroa. Kliivian kukka on todella kaunis, väriterapiaa parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä varmaan kuitenkin ollut mukavampaa kuin kaupan vetoisessa tuulikaapissa😄Jännän erilainen kasvutapa noilla tosiaan on.

      Poista
  5. Todella kaunista kukintaa. Onnittelut. 😊👍👍

    VastaaPoista
  6. Upea väriyhdistelmä! Olen huomannut, että kirjoitat veikeällä tavalla. Joten kun luin, että yksi kliivia on Sinulla töissä, niin ymmärsin, että sillä on joku aktiivinen rooli, ja tekee töitä Sinulle, ja lukiessani odotin, että milloin se työ selviää. Lopulta ymmärsin asian oikein 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan😂olisi varmaan pitänyt kirjoittaa, että työpaikalla! Mutta kyllä kliiviallani on oikeastaan varsin tärkeä rooli minun ja asiakkaiden ilahduttajana. Ehkäpä se siis on myös töissä!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!