Oranssia väriterapiaa

Minulla on neljä isoa kliiviaa, joista yksi on uudempaa vuosikertaa oleva 50 senttiä maksanut rescue-tapaus, ja kolme vanhaa kantaa olevaa. Yksi vanhakantaisista on minulla töissä. Kliiviat ovat kukkineet nyt talviaikaan vuoron perään, mikä on ollut tietysti mukavaa, kun kukintaa on riittänyt näin pidempään. Nyt parrasvaloissa on tämä nuorison edustaja, joka oli meille saapuessaan melkoisen rähjäinen tapaus. Se oli palellut jossain Tokmannin tuulikaapissa, kun ystäväni oli huomannut sen ja toi sen minulle hoitoon. Tästä on jo vuosia aikaa, ja tämä ressukka on kiittänyt pääsystä rakastavaan kotiin varsin komealla kasvulla. Se on kukkinut useasti, niinkuin vanhemmat konkaritkin ovat tehneet.

Kaksi lempiväriäni samassa paketissa, oranssi ja vihreä.

Helmikuun alussa nuput alkoivat työntyä esiin lehtien välistä. Tämä on joka kerta yhtä sykähdyttävä hetki, kun huomaa nuput ensimmäisen kerran.

Koska kliiviani asustavat normaalisti näin tiiviissä kommuunissa, minun oli nostettava ne lattialle saadakseni niistä jonkinlaista järkevää kuvaa.

Nuorisolainen koko komeudessaan.

Nuorison kukka läheltä.

Toinen vanhan kannan kliivioista kukki marraskuussa ja toinen heti perään joulukuussa
viime vuoden puolella. 

Vanhan kliivian kukkia. Niiden nielu on paljon vaaleampi kuin tuon uudemman.

Näissä kuvissa olen nostanut kliiviat lattialle kuvattaviksi. Ne ovat sen verran isoja rohjakkeita, ettei niitä mahdu ihan missä vaan kuvaamaan. Halusin kuvata kliivioita vierekkäin, koska silloin niiden erilaiset kasvutavat tulevat parhaiten esiin. Vanhemman kannan kliivioiden kasvutapa on huomattavasti leveämpi ja lamoavampi. Ne vievät selkeästi enemmän tilaa kuin tuo uudempi jalostuksen tulos. Niiden kukkavarsi jää mielestäni hieman lyhyemmäksi ja niiden kukat ovat nielustaan paljon vaaleampia. Lehdet kasvavat myös paljon pidemmiksi kuin nuoremmalla kliivialla. Vanhuskin pukkaa nuppuja lehtien keskeltä. Tämä taitaa olla se marraskuussa kukkinut yksilö. 

Tässä kuva lehtien tyveltä.
Nuoremmalla kliivialla lehdet kasvavat todella tiiviisti ylöspäin.

Osoitus vanhakantaisen kliivian uskomattomasta sitkeydestä. Minulla töissä pimeässä nurkassa
majaillut kliivia päätti myös kukkia tammikuun alussa. Ihan säikähdin, kun huomasin nuput!