Hoya callistophylla kukkii

Ulkona satoi viime yönä ensilumen, mutta sisällä on trooppiset tunnelmat. Posliinikukkani Hoya callistophylla yritti kukkia minulta salaa tehden kukkansa aivan tyvelleen lehtien alle piiloon. Mokomakin rontti! Onneksi olen jo oppinut näiden posliinikukkien konsteja sen verran, että välillä syynäilen niitä tarkemmin juurikin kukkanuppujen toivossa. 

 

Tässä vielä nupussa. Nuputkin ovat posliinikukilla hyvin koristeellisia.

Kukinnot ovat pakkautuneet niin ahtaaseen väliin kasvin tyvelle, etteivät kukkien teriöt (nuo kelta-punaiset härpäkkeet eli corollat) pääse kunnolla kääntymään taaksepäin, vaan osa jää hassusti törröttämään sikin sokin kukkien väliin. Kukkien tuoksusta en osaa sanoa mitään, kun posliinikukkien kukat tuoksuvat yleensä öiseen aikaan houkutellen yöpölyttäjiä. Jostain luin, että tuoksu olisi hieman parfyymimäinen.

Hoya callistophylla on kotoisin Kaakkois-Aasian sademetsistä. Siellä se elää epifyyttinä eli päällyskasvina puiden rungoilla ja voi kasvattaa jopa viisi metriä pitkän varren. Lehdet ovat kovia ja voivat kasvaa luonnossa 25 cm pitkiksi ja 10 cm leveiksi. Kotioloissa tällaisiin mittoihin ei ihan päästä, mutta komea kasvi se silti on.

Meillä Hoya callistophylla kasvaa amppelissa länsi-ikkunalla. Se on hieman sivussa ihan suorasta lampun valokiilasta ja viihtyy mielestäni siinä ihan mainiosti. Vaikka tuntuukin olevan hidaskasvuisimpia hoyiani. Kastelen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, niinkuin kaikkia huonekasvejani. Nämä paksulehtiset hoyat ovat onneksi hieman sallivampia kastelun unohduksien suhteen kuin ohutlehtiset lajitoverinsa. Yleensä tämäkin ehtii kuivahtaa kevyesti kasteluiden välillä. Sitten saatan kastella sen ihan vesihanan alla "suihkutellen" samalla koko kasvin. 

Tämä kasvaa poikkeuksellisesti muoviruukussa (yleensä suosin saviruukkuja) ja näyttäisi olevan multaisempi tuo kasvupohjakin. Normaalisti käytän posliinikukilla läpäisevämpää kasvupohjaa eli lisään mullan joukkoon perliittiä, lecasoraa, orkideamultaa tai karkeaa kookoshaketta. En enää muista onko tämän posliinikukan kanssa ollut jotain haastetta vai miksi olen vaihtanut sen kasvamaan muoviruukussa. Joskus kokeilen sitä helposti kuivuville posliinikukille ensiavuksi, mutta callistophyllan kanssa ei tällaista ongelmaa luulisi olleen.

Sivusta tai päältäpäin kasvia katsellessa, kukkia ei oikeastaan näe ollenkaan. Amppelikuvassa kukinto pikkuisen pilkistää lehtien alta. Kuvissa olen ihmeissäni katsellut muiden ihmisten callistophyllien kukkia, jotka killuvat ylöspäin kasvavissa piiskoissa mukavasti näkyvillä. Mutta tämä meidän yksilö taitaa haluta olla hieman erilainen.

Alun alkaen olen innostunut posliinikukista niiden upeiden lehtien takia, ja Hoya callistophylla oli varmaan niitä ensimmäisiä, joiden lehtiin ihastuin ikihyviksi. Jokainen lehti omaa persoonallisen tumman suonituksen syvänvihreän pohjavärin päällä.

On tämä vaan aikamoinen silmäkarkki ilman kukkiakin!