Aidanvieruspenkin uusimista

Olen ollut tänä kesänä selvästi laiskempi puutarhuri. Se johtunee siitä, ettei pihamme tänä kesänä osallistunut Avoimiin puutarhoihin, eikä meillä ole kauheasti käynyt muitakaan puutarhavierailijoita.

Olen siis voinut unohtaa kaiken turhan nyppimisen. Ja valitettavasti se kyllä näkyy puutarhassa!

Siispä tänään ei tullut tuota lepopäivää oikein pyhitettyä. Ilma oli aamusta niin suosiollinen, että päätin aloittaa kauan mielessä olleen projektin. Aidanvieruspenkki, kuten tätä kahden omenapuun välissä olevaa kukkapenkkiä kutsun, on jo pitkään harmittanut minua. Sen etureunassa on ollut matalia maanpeittoperennoja, kuten patja- ja varjorikkoa sekä erilaisia matalia maksaruohoja ja sammalleimua. Ne kaikki olivat hautautuneet kaiken maailman rikkaruohojen ja perennojen siementaimien alle. Muutama kesä takaperin nostin kaikki etureunan kasvit ylös, putsasin, lisäsin multaa ja istutin takaisin. Mutta eipä siinä montaa kesää mennyt, kun tilanne oli taas ihan sama.

Penkin päissä ovat nämä muuten niin ihanat pikkuiset kesäomenapuumme, Huvitus ja Pirja, jotka tiputtelevat omenoita tuonne kasvien sekaan. Välillä aina mietin itsekin, oliko mitään järkeä tehdä kukkamaa kahden omenapuun väliin, mutta ajatuksena se oli niin kiva. Käytäntö on usein sitten ihan eri juttu. Muistaakseni olen tämän hullutuksen toteuttanut vuonna 2016. Aluksi istutimme vain omenapuut, kun pihasta kuoli jo kohtuu isoksi kasvanut Punakaneli, joka toimi hyvänä näköesteenä meidän ja naapurin väliselle kävelytielle. Huvitus ja Pirja laitettiin kyllä lähemmäksi aitaa eli ihan eri kohtaan. Muistaakseni jossain on sanottu, ettei kuolleen omenapuun  paikalle saa heti istuttaa uutta. Ja vaikeaa se olisi ollutkin, kun kannon lahoaminen vei monen monta vuotta.

Alkutilanne oli aika lohduttoman näköinen. Tässä Pirjan päädyssä tuoksumatara
on hautautunut vuohenputken alle.

Sama pääty vähän laajemmalla kuvakulmalla. Ai kauhea, melkein nolottaa laittaa tällaisia kuvia!

Huvituksen pääty. Kovin on ruohottunut sekin.
Tässä päädyssä ehkä isoimpana valloittajana juolavehnä.

Ja eikun hommiin. Aluksi kaivoin ylös etureunan maanpeittokasvit. Sitten nostin koreakärsämön, isotähtiputket ja korkeat maksaruohot. Hieman taaempaa kaivoin ylös tuppaan valkoista ukonkelloa,
jonka väliin oli pesiytynyt marhanliljaa. Myös Huvitus-omenapuun alta
kaivoin marhanliljan sipuleita varsineen ylös. Löytyipä penkin keskeltä tarhapiiskuakin,
joka oli ilmeisesti siemenestä sinne kasvanut.

Marhanliljat pyrin saamaan kaivettua niin, ettei varsi katkeaisi, koska ne eivät olleet
 vielä tuleentuneet.

Kauhean sotkun yksi ihminen saa aikaan. Tässä kohtaa alkoi jo hieman hirvittää.
Omenoitakin tippui päähän ja maahan roppakaupalla.

Kiviäkin löytyi melkoisesti kasvien seasta.
Valkopallo-ohdake oli tehnyt melkoisen jättikokoisia siementaimia
marhanliljojen väliin. Ne saivat lähtöpassit. Ehkä minun pitäisi alkaa leikellä tietyistä kasveista
näitä kukkavarsia pois ennen siementämistä. En ole yleensä kovin innokas sitä tekemään,
kun haluan kerätä niitä siemeniä.

Kaikki kaivettu ylös ja rikkaruohot parhaan mukaan yritetty kerätä pois.

Pirjan pääty saa vielä odottaa. Tästä jatketaan sitten, kun saadaaan henki taas päälle.

Kanttasin reunan ennen mullan lisäämistä. Teen kanttauksen ihan tavallisella pistolapiolla.
En ole tähän ikään oppinut käyttämään kanttausrautaa, enkä ole ajatellut enää opetella.

Lisäsin kottikärryllisen kesällä siilaamaani kompostimultaa ja lisäksi kahdeksan säkkiä ostomultaa.

Marhanliljat olivat kasvattaneet melkoisia sipuleita.

Osasta sipuleita kasvoi kaksi vartta ja sellaiset puolitin.

Tämän sipuliryppään laitoin neljään osaan.

Pikkusipuleita ja sipulisuomuja tuli paljon. Laitoin ne liljojen sekaan kasvamaan.

Valmista tuli. Muutos on kyllä melkoinen. Nurmikkokin sai vähän lisämultaa pintaan.
Ihanaa, kun sain kuviin myös nuo orapihlaja-aidassa törröttävät nokkoset ja vaahterat,
jotka minun on pitänyt napsia pois jo aikaa sitten😂

Komeamaksaruoho, joka on jo nupullaan, sai jäädä paikoilleen. Se sai seurakseen koreakärsämön,
siperianmaksaruohon, isomaksaruohon ja tummat komeamaksaruohot 'Jose Aubergine't.
 Huvituksen alle pääsivät Tommolan tilalta ostamani pipot sekä uusi tuttavuus velholehti. 
Marhanliljat laitoin hieman keskemmälle penkkiä.
Etureunaan laitoin muutaman tupsun varjorikkoa, mutta poistetun kaltaista mattoa
en aio siitä kasvattaa. Sitten vielä kunnon kastelut päälle.

Kivet jäivät vielä odottamaan jatkokäsittelyä. En vielä tiedä minne ne sijoitan.

Näkymä Huvituksen päädystä.
Ilmojen haltijat olivat suosiollisia. Vasta tässä vaiheessa alkoi ripsiä hieman vettä.

Velholehti on nätti uusi tuttavuus. Se viihtyy puolivarjossa tai varjossa,
lehtomaisissa ja kosteissa olosuhteissa.
Saapas nähdä kuinka meillä viihtyy.
Meillä kun ei todellakaan ole lehtomaiset olosuhteet.

Monta tuntia siinä meni, mutta nyt voi olla tyytyväinen itseensä, kun sai tämän mieltä kaihertaneen talkoon edes alulle. Katsotaan koska jatketaan!