Vuorossa oikuttelevat Hippeastrum 'Lady Jane't

Nyt päästäänkin varsinaiseen hupiosastoon tässä amaryllistarinoinnissa. Hippeastrum 'Lady Jane't saapuivat sipuleina syksyllä ihan ensimmäisinä. Ostin niitä kasvattaakseni niistä ystäville joulukukkia. Ja mitä vielä! Nepä olivat siitä asiasta ihan eri mieltä. Liottelin ja laitoin ne multiin jo 29.10. Ne olla möllöttelivät mitään tekemättä ties kuinka kauan. Lopulta ne suostuivat kasvattamaan kymmensenttiset minivarret, joihin ne alkoivat avata nuppujaan. Koska en kehdannut joulun alla antaa sellaisia miniamarylliksia kellekään, tein niistä itselleni jouluasetelman. Siitä tuli kieltämättä aika humoristisen näköinen, kun amaryllisten kukat aukesivat ihan koristeiden päälle. Olen tässä tänä syksynä näitä amarylliksia sipulista kasvatellessani todennut, että ne ovat jokainen omia yksilöitään, eikä niiden kasvatukseen päde mitkään säännöt tai opinkappaleet. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat.

Oikuttelevat ladyt minivarsissaan.

Vaikka 'Lady Jane'lla on kaunis pehmeään aprikoosiin taittava sävy, ei se silti oikein miellytä minun silmääni. Ehkä se on vain tuo kerrottu muoto, josta en niin välitä. 

'

Hempeän värisen 'Rozetta'n sain asiakkaaltani. Sen piti olla kerrottu, mutta aika vähäiset hörsylät sille kuitenkin lopulta tuli. Sen nuput olivat tosi kauniit. 

Olen viettänyt useampiakin hetkiä nenä kiinni näiden ritarinkukkien kukinnoissa tutkien terälehtien hienoja kuvioita. 'Rozetta'n limenvihreä keskusta yhdistettynä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen on kyllä aika hieno, vaikkei aivan osukaan minun värimieltymyksiini. Ja nuo tummemmat viirut tuovat mieleen ihan karamellin. Jossain kohtaa terälehdet näyttävät kreppipaperilta.

'Red Amazone', 'Rozetta' ja 'Lady Jane'.

'Red Pearl', 'Red Amazone' ja 'Lady Jane'.

Sitten lisää ritareita osastolta "vaikeat kuvattavat". Olen tehnyt kodistamme havainnon, ettei meillä ole vapaata seinätilaa, jota vasten kuvata näitä korkeita kasveja. Mutta yritän kuitenkin saada ne jotenkin kuviin.

Viime vuotisista amarylliksista kaksi vietti kesänsä ulkona. Suurimman osan ajasta ne olivat kylmälavassa hieman sateelta suojassa. Kummallakin oli yhtä pitkä lepokausi syksyllä pimeässä kellarissa. 'Red Victory' teki yhden kukkavarren ja kolme kukkaa pienehköstä sipulistaan ja 'Mandela' alkoi puskea vain lehtiä, vaikka sillä oli paljon muhkeampi sipuli. Eli ei näistä sipuleista näköjään voi koskaan päällepäin tietää, mikä niistä kukkii ja mikä ei.

Palataan vielä hetkeksi myös näihin tummiin kaunottariin. Ensimmäisenä kukkimaan alkanut 'Red Pearl' kasvatti pitkät kukkavarret ja isot kukat. Toinen on pysynyt paljon maltillisemman kokoisena. Se on matalampi ja kukatkin ovat selvästi pienempiä. Samasta paikasta on sipulit hankittu, yhtä aikaa laitettu multiin ja samalla lailla kasvatettu samoissa olosuhteissa. Tosin toinen on muoviruukussa ja toinen saviruukussa. Jos se sitten on vaikuttanut, että toinen on varmaan pysynyt kosteampana muoviruukussa. Se on ollut myös hitusen syvempään istutettu. Ehkäpä tällaisilla seikoilla voi olla merkitystä tai sitten ei, en tiedä.

Vain yksi ritari enää puuttuu joukosta...