Juurrutuslaatikoiden tyhjennystä

Tehdäänpäs pieni kurkistus huonekasvien maailmaan tässä talven kynnyksellä. Osa meidän huonekasveista viettää kesän ulkona. Sisälle jäävät ovat kesän vähän heitteillä, kun emäntä keskittyy puutarhassa hyörimiseen. Mutta onneksi ainakin posliinikukat ovat kohtuullisen sitkeitä, eivätkä ihan pienistä unohduksista piittaa. Tosin niistäkin löytyy varsinaisia hienohelmoja, jotka kyllä heti osoittavat pienenkin laiminlyönnin jälkeen mieltään. Posliinikukkia en ole uskaltanut jättää kesällä ulos, vaikka olen niitä välillä vienyt sinne suihkuteltaviksi.

Osa posliinikukista on kasvanut niin isoiksi, että niitä on välillä pakko pätkiä. Ja joskus on kasveja leikattava alas tuholaisten takia. Ja sitten tulee pistokkaita. Niiden kanssa olen välillä ihan helisemässä. Toisinaan olen antanut ja myynyt niitä, mutta silloin olen selvästi kertonut meillä olevan ötököitä. Tosin pistokkaat ovat olleet yleensä niin eristyksissä, että niitä on kohtuullisen turvallista laittaa eteenpäin.

Pistokkaiden juurruttamiseen minulla on muutamia tällaisia läpinäkyviä muovilaatikoita, joissa on pohjalla lecasoraa ja sen verran vettä, että lecasora pysyy sopivan kosteana. Laatikot ovat hyllykössä, jossa on kasvilamput niiden yläpuolella.

Suoritin laatikoissa pientä inventaariota, kun ei ulkonakaan näe työpäivän jälkeen kovin pitkään enää puuhastella. Isoin laatikoista oli täyttynyt posliinikukkien pistokkaista, ja osa oli kasvattanut jo valtavat juuret lecasoraan. Laatikossa on juurruttamiseen sopivan kosteaa ja tasaisen lämmintä, ja kasvilamppu yläpuolella antaa kunnolla valoa. Eli siis aika mukavat oltavat pikku pistokkaille. Mutta nyt oli jo aika siirtää niitä ruukkuihin kasvamaan.

Juurrutuslaatikossa alkoi olla jo aika ahdasta. Siellä pötköttelivät sulassa sovussa hopealehtiset Hoya nicholsoniae 'New Guinea Ghost' ja Hoya carnosa 'Nova Ghost', vasemmassa yläkulmassa Hoya 'Sunrise', sen alapuolella pienilehtinen Hoya serpens ja vasemmassa alakulmassa Hoya deykeae. Oikeassa alakulmassa isolehtinen Hoya macrophylla (latifolia) 'Snow Queen' ja laatikon keskellä kapealehtinen Hoya linearis.

Hoya 'Sunrise'n pistokkaat olivat viettäneet laatikossa jo hyvän tovin ainakin juurista päätellen. Ja uutta kasvuakin oli jo näkyvissä. Juuret ovat hauskat, kun ne takertuvat todella lujasti noihin lecapalleroihin. Onneksi se ei haittaa. Istutan pistokkaat ruukkuihin lecapalleroiden kanssa. Pysyvät juuret hyvin ilmavina. Posliinikukat kun eivät niin kovin rakasta tiivistä kasvualustaa.

Hienosti valossa pinkkiä lehtiinsä saava Hoya nicholsoniae 'New Guinea Ghost' oli kasvatellut hieman maltillisemmin juuria, mutta pääsi silti sekin jo ruukkuun.

Hoya paucifloran pistokkaat olivat toisesta juurutusboksista. Niitä oli vaikea saada irti lecasta, kun juuret olivat jo niin massiiviset. Ihan näin kauaa ei pistokkaiden kannattaisi antaa juurtua, jos aikoo niitä siirtää. Tosin toisethan kasvattavat kasvejaan kokonaan lecalla tai seramiksella (savirouheella) täytetyssä ruukussa, joka puolestaan on suojaruukussa, jossa on vettä. Tätä tapaa kutsutaan semihydroksi tai passiivihydroksi. Minullakin kasvaa muutama kasvi sellaisessa, mutta en ole vielä ihan kokonaan ostanut sitä ajatusta.

Hoya 'Sunrise'n pistokkaat ruukutettuina. Laitoin kasvupohjaksi multa/leca/kaarna -seosta. Multa oli omatekoista bokashimultaa hieman "laimennettuna" kaupan mullalla.

Edessä Hoya pauciflorat ja Hoya serpens. Takimmaisena 'New Guinea Ghost' ja Hoya sigillatis (round leaves).

Juurtumassa olleet soihtuköynnösten pistokkaat pääsivät myös ruukkuihin. Edessä isosoihtuköynnös 'Carina' ja takana marmorisoihtuköynnös. 

Minikokoinen isosoihtuköynnös (Aeschynanthus speciosus) eli Borneon kaunotar se vaan jaksaa pakertaa kukkaa. Se on ollut juurtumassa juurikin tuossa edellä mainitsemassani semihydrossa eli ruukussa, jossa on seramista ja suojaruukussa, jossa on vettä pohjalla niin, että savirouhe pysyy koko ajan kosteana.

Osan näistä pistokkaista olen pätkinyt tosiaan ihan pakosta, kun olen joutunut leikkaamaan alas monia kasveja ripsiäisten takia. Pienempiä kasveja kun on helpompi tarkkailla tuholaisten varalta. Niitä on myös helpompi käyttää suihkussa, jolloin saa huuhdeltua öttiäisiä näppärästi pois. Harrastan myös aktiivista ripsiäisten listimistä ihan sormin. Kovia myrkkyjä en ole vieläkään valmis kasveihini lykkäämään.