Takapihan kukkapenkit

Meillä on talon takana pari kukkapenkkiä hieman katseilta piilossa, mutta minä tiedän mitä herkkuja niistä löytyy ja käynkin usein niitä tutkimassa. Tämä ensimmäinen penkki on oikeastaan tehty näkösuojaksi naapuriin päin, kun orapihlaja-aita välillämme on niin harva, ettei siitä paljon suojaa ole. Aita on naapurin ja siis myös heidän hoidettavana, joten meillä ei siihen päätäntävaltaa ole. Meillä on terassi täällä päässä taloa ja tuo kukkapenkki on juuri sen kohdalla.

Penkissä kasvaa pensaina lumimarjaa ja keltaheisiangervoa. Jossain seassa on myös pähkinäpensasta. Oikein järkevästi taas kaikki ahdettuna muutaman metrin alalle. Niiden edessä kasvaa marhanliljoja. 'Fairy Morning'ia, 'Golden Morning'ia ja taitaa siellä olla 'Arabian Night'iakin muutama sipuli, kun ei niillekään muuta paikkaa löytynyt. Sekin asia ehkä selviää kukinnan alkaessa. Marhanliljojen puristuksessa kasvavat minun neljä varjohiippaani. 

Vanhin varjohiipoistani on tarhavarjohiippa (Epimedium rubrum), joka on kasvanut paikallaan jo monta vuotta. Se on kasvanut ihan kivan kokoiseksi ja kukkii joka vuosi nätisti. Kukat roikkuvat piilossa lehdistön alapuolella. Niitä täytyykin oikein nöyrtyä kurkistelemaan. Mutta ne ovat kyllä kaiken sen vaivan arvoisia. Kukat ovat kuin pieniä karamellejä!

Kolme muuta varjohiippaani ostin elokuussa -23 paikallisen K-raudan alennusmyynnistä. Olin iloisesti yllättynyt, että rautakaupan valikoimissa oli niin montaa erilaista varjohiippaa.

Tämä kaunokainen tuli nimellä Epimedium x cantabrigiense.

Yläkuvassa piispanvarjohiippa (Epimedium acuminatum)
ja 
alakuvassa kalvevarjohiippa (Epimedium x versicolor 'Cupreum'),
joka lähti keväällä todella myöhään kasvuun.

 

Penkistä löytyy myös lehtotaponlehteä, joka on mielestäni hieno kasvi.

Toinen kukkapenkeistä löytyy tontin tienpuoleisesta kulmasta, jossa meillä kasvaa joku valkoinen syreeni. Se on aivan kieroon kasvanut, kun naapurilla oli tuolla oman puolen kulmassaan iso koivu, jonka he onneksi kaatoivat tänä keväällä. Syreeniä odottaa jonkinasteinen karsiminen, jotta saamme sen kasvamaan suorempaan, kun koivu ei ole enää sitä ahdistelemassa. Tänne talon taakse paistaa aamuaurinko melko pitkälle aamupäivään asti. Ja nyt vielä paremmin, kun iso varjostava puu on poissa. Voin suunnitella myös kukkapenkin laajennusta, kun ei tarvitse enää pelätä koivun juurien tunkevan penkkiin.

Kukkapenkissä kasvaa kaikenlaista suloisessa epäjärjestyksessä, mutta minä jotenkin tykkään näistä tämän penkin kasveista. Sieltä löytyy marhanlilja 'Manitoba Morning'ia, valkoista varjoliljaa, Lobelia siphilitica 'Alba'a, jaloängelmää, kaukasianmaksaruohoa, vaahtera-angervoa, hunturikkoa ja rotkolemmikkiä. Myös tyräkkejä löytyy. Himalajantyräkistä näkyy pari piippaa pinnalla. Suureksi surukseni mantelityräkki kuoli lopullisesti viime talvena. Edellistalvena menetin siitä kaksi kolmasosaa. Enää en taida uskaltaa sitä kokeilla.

Tarhatyräkki 'Fen's Ruby' on aivan ihana, suloisen pehmoinen kasvi. Se levittelee pieniä alkujaan pitkin ja poikin. Näyttää siltä kuin penkin tämä pääty olisi täynnä pieniä havupuun taimia!

Rosoesikko (Primula polyneura) aikoo kukkia ensimmäistä kertaa. Se on vuoden -23 siemenkasvatuksiani.

Rosoesikko on suloisen karvainen ja pörröinen.

Valkoinen särkynytsydän.

Tarhaimikkä 'Shrimps on the Barbie' on kukkinut hurjasti ja pitkään. 
Taustalta kurkistelee valkotäpläimikkä 'Moonshine' valkoisine kukkineen.

Metsätyräkki (Euphorbia dulcis) 'Chameleon' on kaunis. Taustalla rotkolemmikkiä
vaaleansinisine kukkineen.

Liila sinikämmenen kukka on ihastuttava väriyhdistelmä heleänvihreiden lehtien kanssa.
Edessä kurkistelee jaloängelmä.

Kun olin myymässä kirpparitapahtumassa taimiani, minulle tapahtui pieni hairahdus:
yllättäen olinkin ostanut itse paria erilaista kerrottua valkovuokkoa. Tässä niistä toinen.
Toisen kukat olivat vielä hörsyläisempiä, mutta valitettavasti niistä ei tullut kuvaa.
Nämäkin pääsivät talon takana olevaan kukkapenkkiin.

Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä!!!

Sateisen illan tunnelmaa

Illalla puutarhassa oli jotenkin sadunomainen tunnelma, kun taivas oli pilvessä, oli hämärää ja ripsi hiljalleen vettä. Puuhastelin muutaman tunnin kasvihuoneessa. Koulin talvikylvöjä ja kesäkukkien taimia. Sitten hain kännykän ja kiertelin pihaa nauttien hiljaisuudesta ja raikkaasta ilmasta. Sade sai kasvit näyttämään kovin virkeiltä ja elinvoimaisilta.

Otin kuvan takapihalta portille päin. Etualalle pääsivät liian tiiviisti kasvavat pionit. Tilan puute on ikuisuusongelma, kun haluan pihassa olevan vähän myös nurmialueita. Vasemmalla on mysteeripioni, jonka arvelen olevan 'Nippon Beauty'. Sen vieressä on 'Sunny Girl'. Ja sitten on kaksi siemenestä kasvattamaani kuolanpionia, joista toinen on melkein jäänyt toisen jalkoihin.

Kukkapenkin ja aidan välistä kuoli viime talvena kaksi luumupuuta. Toisen kannon kohdalla näkyy heinätupas ja toinen kanto pilkottaa hieman kauempana. Luumupuita en enää tontille halua. Olenkin niiden tilalle suunnitellut tuurenpihlajaa, jolla on aivan maagisen upea syysväritys. Sen seuraan sopisivat jotkut myös komean syysvärin omaavat pensaat. Katsotaan saanko tänä kesänä suunnitelmaani toteutettua. 

Omenapuut ovat alkaneet kukkia. Tosin viime kesäinen omenoiden jättisato on selvästi vaatinut veronsa ja kukinta tuntuu olevan hieman vaisumpaa. Yllä meidän vanhan rouvan eli Keltakanelin kukintaa. Huvituksessa on vain muutama kukka ja Pirjassa sentään hiukan enemmän. Åkerössäkin näkyy muutamia kukkia.

Tulppaanit yllättävät jatkuvasti. Pinkkien triumphien seuraan aukesi tällaiset herkullisen punaiset tulppaanit, kun niiden piti olla violettisempia ja muuten pinkkien kanssa samanlaisia (yhtä aikaa kukkivia ja saman korkuisia). 

Samoin kävi näiden ripsureunatulppaanien kanssa. Keltainen 'Hamilton' porskuttaa päätä pidempänä jo täydessä kukassa, kun tumma 'Vincent van Gogh' vasta alkaa aukaista nuppujaan.

'Vincent van Gogh' on aika räväkkä persoona.

Liljakukkaiset 'Ballerina't kukkivat 'Sun Lover'ien, 'Princess Irene'n ja 'Orange Princess'in välissä. Ballerinoissa on minun nenääni ihan ruusun tuoksu!

Vuorijumaltenkukat availevat jo nuppujaan, kun isojumaltenkukka vasta kasvattelee kukkavarsiaan. Nämä ovat mielenkiintoisia kasveja. Niiden nuput ovat suloisia ja kukat vallan veikeitä.

Esikasvatettuja kesäkukkia olen pikku hiljaa siirrellyt isoihin ruukkuihin. Alla jänönhäntää, kosmoskukkaa ja isotsinniaa. Nämä ovat jo ulkona terassilla talon seinustan suojissa. Samettikukat laitoin viikonloppuna rapunpielen tynnyreihin.

Sunnuntaina olin myymässä taimia omakotiyhdistyksen kirpputoritapahtumassa ihan meidän naapurissa. Sen jälkeen innostuin vielä perkaamaan Åkerö-omenapuun alla olevan pisarapenkin. Rikkaruohoja tuli taas monta multasäkillistä. 

Minun työskentelyäni kasvihuoneessa on muuten ilahduttanut tämä ihanuus sulotuoksullaan eli lukinlilja 'Sulphur Queen'. Kuvassa kaksi kukkaa jo kuihtumassa, kolmas kukka auki ja pari vielä tuloillaan. Tämän väri on aivan ihana. Yleensähän lukinliljat ovat valkoisia. Ja tuoksu on niin herkkä, että jopa minä siedän sen!

Pahuksen pak-choi

Niin sitä Liisa-tyttönen on taas joutunut ihmemaan syövereihin kasviensa kanssa. Tällä kertaa päänvaivaa aiheuttaa uusi tuttavuuteni pak-choi. Olen näköjään taas onnistunut löytämään kasvatettavakseni kasvin, joka ei sitten olekaan ihan helpoimpia tapauksia. Jos olisin viisas ja harkitsevainen ihminen, olisin tietysti ottanut jo etukäteen selvää uuden kasvatettavan kasvin vaatimuksista, mutta silloinhan olisin jäänyt ihan vaille kaikkea hauskuutta. 

Palataanpa ihan alkuun. Laitoin siis pak-choita kasvamaan talvikylvönä ulos muovilaatikkoon 2.3. Se iti ensimmäisten joukossa ja jo 21.3. oli ensimmäiset piipat näkyvissä. Siirsin pak-choin ruukun kasvihuoneeseen 31.3. ja koulin ne 9.4. Koulitut taimet kasvoivat lämmittämättömässä kasvihuoneessa, kunnes 4.5. siirsin ne ulos kasvilavaan kaksinkertaisen harson alle. Silloin kaikki oli vielä ihan kunnossa ja taimet näyttivät vahvoilta. Toukokuun puolivälin jälkeen aloin katsella niitä vähän tarkemmin ja huomasin niiden alkavan puskea kukkavartta nuppuineen. Se ei näyttänyt oikein hyvältä, ja aloinkin kaivella internetin ihmeellisestä maailmasta vastauksia. Ja löytyihän niitä, kun siirtyi englanninkielisen tiedon pariin.

Tällaisia tietoja löysin erinäisiltä sivustoilta:

Pak-choi eli pinaattikiinankaali on kotoisin Aasiasta. Se pitää viileästä ja kosteasta kasvupaikasta. Ideaali kasvatuslämpötila on +7°C - +24°C välillä. Se on ns. lyhyenpäivänkasvi eli se tarvitsee vuorokaudessa riittävän pitkän katkeamattoman pimeän jakson eikä päivänvalon aika saa ylittää tiettyä tuntimäärää, joten meidän valoisa kesämme tekee siitä melko haasteellisen kasvatettavan. Liian valoisa, kuiva ja kuuma kesä saa sen helposti kukkimaan ennenaikaisesti. 

Englanniksi ennenaikainen kukinta/tuleentuminen kulkee nimellä "bolt". Se on eräänlainen kasvin suojamekanismi, jos kasvuolosuhteet eivät ole kohdillaan. Kasvi ikäänkuin panikoi ja luulee, että sen pitää nopeasti lisääntyä eli tuottaa siemeniä. Kaikenlainen "shokki" kasvin elinkaaren aikana voi laukaista tämän mekanismin. Sen voi siis aiheuttaa liialliset vaihtelut lämpötiloissa, kosteusolosuhteissa tai koulinta. 

Mikäpä tähän sitten avuksi? Ilmeisesti paras keino olisi kylvää pak-choi vasta keskikesällä tai jopa loppukesällä. Pak-choi kun ennemminkin sietää kylmää kuin hellettä. Aikaista kevättäkin tarjotaan kylvölle hyväksi vaihtoehdoksi, mutta meillä kevään valoisuus saattaa tosiaan muodostaa ongelman.

Kukkanuppujen alkaessa muodostua kasvi kannattaa käyttää heti. Kukkavarsien katkaisu ei ilmeisesti edesauta lehtien kasvun jatkumista. Tästä löytyi kyllä toisenlaistakin väittämää. Pak-choita voi syödä raakana salaateissa ja nopeasti pannulla paistettuna tai höyrytettynä. Ja kaikki osat ovat syötäviä, paitsi isomman kasvin kova kanta. Itse maistoin raakana tuollaista kukkavartta nuppuineen ja se oli ihan pehmeä ja maistui todella hyvälle, hieman makealle.

Pak-choin kukinto aukeamassa.

Lavassa etualla oleva rapini eli varsiparsakaali on tehnyt saman tempun kuin pak-choi. Kieltämättä tämä vähän kismittää, mutta pakko yrittää suhtautua huumorilla. 

Eli siis yhteenvetona tästä kaikesta totean vain, että olen siis tehnyt pak-choin kasvatuksessa varmasti kaikki mahdolliset virheet kylvöajankohdan, lämmön, valon ja kastelun suhteen. Täytyy varmaan ottaa lähempänä syksyä uusi yritys. Jos muistan. Tai edes haluan!

Vielä vähän lisää tulppaaneista

Jos tänä keväänä kaikki ei ole muuten aina mennyt kasvien kanssa niin sanotusti nappiin, ovat tulppaanit kyllä tarjonneet silmänruokaa ja lohtua ihan riittävästi. Olen jäänyt monesti vain ihailemaan niitä, kun olen mennyt tekemään puutarhahommia. Varsinkin, kun lempitulppaanini alkoivat kukkia.

Triumph-tulppaani 'Princess Irene' on ollut jo vuosia ehdoton lempparini, eikä se pettänyt tänäkään vuonna. Voimavärini oranssi hehkuu sen terälehdissä ryyditettynä hienoilla violetinpunaisilla lieskoilla.

Otin tähän kaksi kuvaa eri valaistuksissa, jotta kukkien väri pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Sen seurassa kukkii sen "isosisko", kerrottu tulppaani 'Orange Princess', jolla on sama väritys. Yllättäen tykkään kuitenkin enemmän tuosta yksinkertaisesta muodosta.

Oranssien ihanuuksien vieressä kukkivat pionikukkaiset, kerrotut 'Sun Lover'it, jotka lykkäsin syksyllä pohjattomaan saaviin ja keväällä ne olivat pitkään verkotettuna. Saavi myyrien takia, ja verkot kauriiden ja rusakoiden takia. Kaikki vaivannäkö ei ollut turhaa. Nyt saan ihailla komeaa kukintaa.

Vesisateella 'Sun Lover'ien kanssa tuli vähän samaa ongelmaa kuin pionien kukkien. Sadevesi teki kukista niin painavia, että ne alkoivat taipua. Niitä täytyi käydä hellästi ravistelemassa, jotta liika vesi poistui kukista, ja ne jaksoivat taas kantaa painavat kukkansa. Kukissa on myös tuoksu!

'Sun Lover'it kasvattivat valtavan pitkät varret ja näyttivät melko hauskoilta matalampien tulppaanien vieressä. Minulla kasvaa tässä vanhassa kasvimaassa itusilmuista alkunsa saaneita valkosipuleita joka puolella. Niin myös näiden tulppaanien kanssa.

Näihin tulppaaneihin ihastuin tänä keväänä myös ikihyviksi. 'Rigas Barrikades' (fosteriana tulip) on herkullisen hauska ilmestys kukkapenkissä. Sen väri on niin hehkuvan oranssinpunainen, ettei sen kuvaaminen ole kovin helppoa.

Vanhan kasvimaan toisella reunalla on hempeitä tulppaaneja, jotka tulivat yksinkertaisesti nimellä Pink Triumph. Minua naurattaa nämä istutukseni, kun yritän tehdä kivoja yhdistelmiä. Näidenkin pinkkien kaunokaisten juurelta on vasta nousemassa tulppaanit, joiden kuvittelin kukkivan näiden kanssa yhtäaikaa. Noiden toisten pitäisi olla vähän violetimpia, mutta katsotaan mitä sieltä sitten aikanaan tulee.

Tulppaanien välissä myös jättilaukka 'Globemaster' nostaa jo nuppujaan lehdistön yläpuolelle. Puuliljojen tummanpunaiset varret kohoavat joka päivä aina vaan korkeammalle. Helmililjat ovat kukkineet pitkään.

Aidanvieruspenkissä ripsureunatulppaanit alkavat myös kukkia. Näistäkin ajattelin dramaattista väriyhdistelmää keltaisesta 'Hamilton'ista ja tummanpuhuvasta 'Vincent van Gogh'ista, mutta eiväthän nekään yhtäaikaa suostuneet kukkimaan.

Muutama vanha 'Blushing Appeldoorn' kukkii isossa kukkapenkissä. Se on kyllä todella aurinkoinen tulppaani.

Laitetaan vielä kuva myös 'Princess Irene'n vaaleanpunaisesta siskosta eli Triumph-tulppaani 'Pretty Princess'istä, kun kukka on kauneimmillaan. Siitä en kyllä pidä ollenkaan niin paljon kuin oranssista versiosta, ei voi mitään. Mutta onhan silläkin komeat lieskat.

Raitatulppaani 'Quebec' ja ystävä piilossa siitepölyyn verhoutuneena.

Raitatulppaani 'Quebec' on ollut miellyttävä yllätys. Se on todella kaunis tulppaani, vaikka olenkin yleensä vahvempien värien ystävä. Mutta siinä on jotain todella herkkää ja vetoavaa. Ehkäpä kukan muodon ja värin täydellinen liitto.

 

Kirsikkapuupenkin uudistusta

Laitoin syksyllä ihan testimielessä rapunpielen tynnyriruukkuun muutaman nurkissa 
pyörineen vanhan tulppaanin sipulin. Tällainen majakka ja perävaunu sieltä nousi.

Vapaapäiväni kului taas perinteisesti lapiohommissa. Takapihan kirsikkapuupenkki on saanut ruohottua rauhassa jo hetken aikaa, ja nyt oli aika kaivaa se esiin rikkaruohojen seasta. Kirsikkapuun olen kasvattanut ihan pikkuisesta piiskataimesta ja olen saanut jopa maistaa muutamaa sen kirsikkaa. Poistin siltä jo tukipuutkin, koska oletan sen jo pysyvän omilla juurillaan pystyssä. En edes muista kauanko se on tuossa jo ollut. Aika kauan.

Penkissä kirsikan seurana on kasvanut syysvuokkoa, jouluruusua (joista toinen kuoli viime talvena), erilaisia keijunkukkia, höyhenpensas, kanadanatsalea 'Violetta', nietospensas 'Yuki Cherry Blossom' ja viime kesänä saamani pioniaarteet, joiden oletan olevan juhannuspionia. En ole suuri pionien ystävä, mutta jos juhannuspionia saan tontille, olen seitsemännessä taivaassa!

Penkissä oli joku ihmeellinen muurahaisinvaasio. Jouduin varsinkin keijunkukkien juurakot suihkuttamaan oikein kovalla paineella vesiletkulla, enkä meinannut edes sillä saada muurahaisia pois. Penkki on varmasti aika kuiva ja niin tontin laidalla, että sinne tulee harvoin kasteluvettä päästeltyä. Syysvuokot siellä ovat kyllä viihtyneet hienosti.

Juhannuspionit?

Kirsikkapuussa on kukkiakin.

Siistittyyn penkkiin pääsivät takaisin syysvuokot, jotka koetin siirtää penkin keskelle. Toivottavasti en saanut niitä hengiltä, kun niillä on niin valtavat juuret. Reunoille laitoin jouluruusun seuraksi joulukukaksi saamani toisen jouluruusun, jonka sain pidettyä hengissä tänne asti. Melkoinen saavutus. Keijunkukat 'Midnight Rose' ja 'Black Taffeta' pääsivät myös takaisin penkkiin. Oletettuihin juhannuspioneihin en uskaltanut koskea, vaan ne saivat olla paikallaan. Höyhenpensas, nietospensas ja kanadanatsalea joutuivat ruukkuihin odottamaan uutta kasvupaikkaa. Ne on syöty pupujussien toimesta niin moneen kertaan ihan rangoiksi, etten tiedä tuleeko niistä koskaan mitään. 

Toinen päivän projekteista oli pergolan toisen jalan ympärys, joka oli myös muuttunut suttupenkiksi. Ihan hirvittää laitella tänne tämmöisiä kuvia. Mutta näkeepähän työnsä tuloksen!

Pergolan jalat ovat kierrepaalujen varassa. Metalliputket olivat 80 cm pitkiä, ja perheen miesväki väänsi ne aikanaan ihan käsivoimin maahan. Onneksi ei sattunut isoja kiviä kohdalle, mutta oli se silti hikinen talkoo.

Tämän jalan ympärillä kasvaa villiviini, eikä sitten oikein muuta järkevää. Hietalaukka 'Hair'ia oli melkoisesti. Ne nostin kaikki ylös ja pistin ruukkuun, kunnes keksin niille paremman paikan. Olen istuttanut tähän vuosien varrella varmaan kolme tai neljä kärhöä. Joku on saattanut muutaman vuoden pärjätä ja kuollut sitten pois. Toiset eivät ole ensimmäisen vuoden jälkeen edes nousseet. Olen miettinyt tuota metalliputkea tuolla maan sisällä. Voisiko se johtaa niin paljon kylmää tuonne maan alle, että kasvien juurakko voisi siitä kärsiä?

Nyt on pergolan jalkojen ympäryspenkeistä siivottu puolet. Vielä on siivottavana tuo taustalta pilkistävä toinen reuna. On kyllä aikamoinen urakka, kun päästää penkit tähän kuntoon. Yksi laiska kesä välissä ja kaaos on valmis!

Lyhtykin on jo valmiina ensi joulua varten😉

Sitten vielä muutamia iloisia tai hauskoja poimintoja pihan kasveista:

Luhtaesikko on aina yhtä mukava vieras noustessaan keväällä. Sen lehdet ovat todella kauniit.

Kreikanakantti on hengissä! Voisikohan se tänä kesänä kasvaa jo hiukan isommaksi?!

Ja sitkeimmän sinnittelijän tittelin saa tänäkin vuonna...

...voikukka, jota löytyy myös kevätpikkusydämen "kaverikasvina". Melko järkky väriyhdistelmä.

Edellinen kuva toimi pienoisena aasinsiltana tähän kuvaan. Jouduin nimittäin kaivamaan 
siemenestä kasvattamani vaaleanpunaisen mooseksen palavanpensaan ylös, kun kevätpikkusydän oli valloittanut sen kokonaan tukahduttavalla juurakollaan. No, sitä saa mitä tilaa. 
Nyt voikukka oli tehnyt sille saman tempun. 

 

Lehtoängelmän nuppu.

Sulkavaleangervo on keväällä heräillessään upean värinen.

Yllätys: valkoisena ostamani sinikämmen onkin lila.