Hyvää Uutta Vuotta 2026

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026 

KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE!

 

Vuorossa oikuttelevat Hippeastrum 'Lady Jane't

Nyt päästäänkin varsinaiseen hupiosastoon tässä amaryllistarinoinnissa. Hippeastrum 'Lady Jane't saapuivat sipuleina syksyllä ihan ensimmäisinä. Ostin niitä kasvattaakseni niistä ystäville joulukukkia. Ja mitä vielä! Nepä olivat siitä asiasta ihan eri mieltä. Liottelin ja laitoin ne multiin jo 29.10. Ne olla möllöttelivät mitään tekemättä ties kuinka kauan. Lopulta ne suostuivat kasvattamaan kymmensenttiset minivarret, joihin ne alkoivat avata nuppujaan. Koska en kehdannut joulun alla antaa sellaisia miniamarylliksia kellekään, tein niistä itselleni jouluasetelman. Siitä tuli kieltämättä aika humoristisen näköinen, kun amaryllisten kukat aukesivat ihan koristeiden päälle. Olen tässä tänä syksynä näitä amarylliksia sipulista kasvatellessani todennut, että ne ovat jokainen omia yksilöitään, eikä niiden kasvatukseen päde mitkään säännöt tai opinkappaleet. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat.

Oikuttelevat ladyt minivarsissaan.

Vaikka 'Lady Jane'lla on kaunis pehmeään aprikoosiin taittava sävy, ei se silti oikein miellytä minun silmääni. Ehkä se on vain tuo kerrottu muoto, josta en niin välitä. 

'

Hempeän värisen 'Rozetta'n sain asiakkaaltani. Sen piti olla kerrottu, mutta aika vähäiset hörsylät sille kuitenkin lopulta tuli. Sen nuput olivat tosi kauniit. 

Olen viettänyt useampiakin hetkiä nenä kiinni näiden ritarinkukkien kukinnoissa tutkien terälehtien hienoja kuvioita. 'Rozetta'n limenvihreä keskusta yhdistettynä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen on kyllä aika hieno, vaikkei aivan osukaan minun värimieltymyksiini. Ja nuo tummemmat viirut tuovat mieleen ihan karamellin. Jossain kohtaa terälehdet näyttävät kreppipaperilta.

'Red Amazone', 'Rozetta' ja 'Lady Jane'.

'Red Pearl', 'Red Amazone' ja 'Lady Jane'.

Sitten lisää ritareita osastolta "vaikeat kuvattavat". Olen tehnyt kodistamme havainnon, ettei meillä ole vapaata seinätilaa, jota vasten kuvata näitä korkeita kasveja. Mutta yritän kuitenkin saada ne jotenkin kuviin.

Viime vuotisista amarylliksista kaksi vietti kesänsä ulkona. Suurimman osan ajasta ne olivat kylmälavassa hieman sateelta suojassa. Kummallakin oli yhtä pitkä lepokausi syksyllä pimeässä kellarissa. 'Red Victory' teki yhden kukkavarren ja kolme kukkaa pienehköstä sipulistaan ja 'Mandela' alkoi puskea vain lehtiä, vaikka sillä oli paljon muhkeampi sipuli. Eli ei näistä sipuleista näköjään voi koskaan päällepäin tietää, mikä niistä kukkii ja mikä ei.

Palataan vielä hetkeksi myös näihin tummiin kaunottariin. Ensimmäisenä kukkimaan alkanut 'Red Pearl' kasvatti pitkät kukkavarret ja isot kukat. Toinen on pysynyt paljon maltillisemman kokoisena. Se on matalampi ja kukatkin ovat selvästi pienempiä. Samasta paikasta on sipulit hankittu, yhtä aikaa laitettu multiin ja samalla lailla kasvatettu samoissa olosuhteissa. Tosin toinen on muoviruukussa ja toinen saviruukussa. Jos se sitten on vaikuttanut, että toinen on varmaan pysynyt kosteampana muoviruukussa. Se on ollut myös hitusen syvempään istutettu. Ehkäpä tällaisilla seikoilla voi olla merkitystä tai sitten ei, en tiedä.

Vain yksi ritari enää puuttuu joukosta...

Hippeastrum 'Red Amazone'

Seuraavana ritarinkukkarintamalla on vuorossa samettista punaa kapeissa, kaartuvissa terälehdissä. Ritarinkukka 'Red Amazone' on nimensä mukaisesti varsin eksoottinen ilmestys. Täytyy sanoa, että pidän kovasti noista kapeista terälehdistä ja tuosta väristä, joka on selvästi tummempi kuin tavallisen punaisen amarylliksen kukalla. Ja nuo tummemman punaiset suonet terälehdissä, nam!

H. 'Red Amazone'n ensimmäinen kukkavarsi ei kasvanut kovin korkeaksi, ehkä vain noin nelikymmensenttiseksi. Toinen nuppukin on jo näkyvissä. Myös varressa ja nupussa on hieno tumma väritys. 

Herkullista punaista!

Pehmeämmässä valossa 'Red Amazone'n väri muuttuu selvästi lämpöisemmäksi.

Vähän eksoottisemmat kaverukset yhteiskuvassa: 'Red Amazone', 'Chico' ja papilio. Värit näillä natsaavat aika kivasti yhteen. 'Chico' kasvatti toisesta kukkavarresta vielä kymmenen senttiä pidemmän kuin ensimmäisestä, joka sekin oli jo hurjan pitkä. Tähän kuvaan 'Chico' piti laittaa lattialle jakkaran päälle pöydän viereen, jotta sen sai mahdutettua samaan kuvaan puolta matalampien kavereidensa kanssa!

 

Lisää ritarinkukkaherkkuja

Tämän ritarinkukan kukintaa olen odottanut kaikkein eniten. Ja aika hyvin se odotukseni palkitsikin avautuessaan. Hippeastrum papilio on luonnonlaji, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta Brasilian etelärannikolta hyvin pieneltä alueelta. Papilio tarkoittaa perhosta, jota kasvin kukka kovasti muistuttaakin. H. papilion sanotaan olevan ikivihreä, eikä se tarvitse varsinaista lepokautta niinkuin ritarinkukat yleensä, joten vähän jännittää kuinka tämän kanssa toimitaan sen kukittua. No, testaillaan ja kokeillaan!

H. papilio on varsin kuvauksellinen joka puolelta. Kukan terälehtien pohjaväri on pehmeä vaaleanvihreän ja kerman sekoitus, josta viininpunaiset viirut erottuvat upeasti. Kuviointi näkyy myös terälehtien ulkopuolella. Koska kukka ei avaudu kovin laakeaksi, myös takaosien väritys näkyy hienosti.

H. papilion nuppu oli erikoisen muotoinen puikula. Se näytti alkuun niin litteältä, että mietin mahtaako sieltä olla ollenkaan kukkaa tulossa. Mutta tulihan sieltä. Tosin vain kaksi. Myös sen sipuli oli näistä syksyllä tulleista ritarinkukista kaikkein pienin. 

Ensimmäisen kukan avautumista seurasin taas silmä kovana. Jo pieni pilkahdus tuosta viininpunaisesta väristä sai aikaan varmasti muutaman ylimääräisen lyönnin kasviharrastajan sydämessä. Ulostyöntyvät heteet olivat kuin jalkojaan venytteleviä hyönteisiä, jotka kuoriutuvat kotelostaan.

H. papilio ei kasvattanut ainakaan ensimmäistä kukkavarttaan kovin korkeaksi. Se on vain noin 30-40 cm korkea. Se haluaisi olla hieman tällainen individualisti ja kenottaa vinossa kuin se Pisan kuuluisa torni. Tai sitten sillä on vaan svengiä geeneissään verenperintönä kotiseudeltaan Etelä-Amerikasta. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen tukenut varren pystympään.

Valitettavasti huomasin myös ripsiäisten tykkäävän erityisen paljon H. papilion kukista. Uusia tuholaisia pyörii niissä joka päivä, kun olen saanut vanhat listittyä. Perhana sentään!

Toiveissa hiukan parempaa tapaninpäivää

Täällä päässä on ollut pienimuotoinen radiohiljaisuus. Siihen on ollut hyvä syy. Joululoma alkoi maanantaina suurin odotuksin ihanasta viikon vapaasta, kun ensin saimme sunnuntaina juhlittua äitini 87-vuotispäivät pois alta. Hän kun on ihan oikeasti sattunut syntymään juurikin vuoden pimeimpänä päivänä eli talvipäivänseisauksena 21.12.  

Maanantaipäivä muuttikin suunnitelmat totaalisesti, kun aloin aamulla palella kuin horkassa, eikä mikään vaate- tai vällykerros auttanut siihen vilutukseen. Tärisin kaksi tuntia putkeen ihan holtittomasti. Mittasin kuumeen, joka huitelikin hetkessä 39-40 asteen lukemissa. Olin aivan kanttuvei ja kuvittelin sairastuneeni influessaan. Mitään muita flunssan oireita minulla ei kuitenkaan ollut. 

Maanantain ja tiistain välisenä yönä ihmettelin kuinka kipeältä vasemman jalkani nilkka tuntui. Aamulla katselimme miehen kanssa huolestuneena hieman punoittavaa nilkkaa ja säärtä, joka alkoi olla tosi kosketusarka. Mieleen alkoi hiipiä epäilys ruususta. Silloin mies totesi, että nyt lähdetään lääkäriin. Sain ajan parin tunnin päähän, ja diagnoosi varmistui. Tulehdusarvot olivat yli 170, ja lääkäri laittoi minulle lähetteen Acutaan ensiapuun hoitoarvioon. Siellä aatonaatto sujuikin sitten tosi rattoisasti. Tutkimusten jälkeen sain suonensisäisen antibiootin. Onneksi pääsin kuitenkin kotiin kotisairaalan hoiviin, eikä tarvinnut jäädä osastolle.

Joulu onkin sitten mennyt tippapullo kaulassa ja kanyyli käsivarressa hoiperrellessa. Kova kuume onneksi laski aattoon mennessä siedettävämpiin lukemiin. Jalka on ollut ikävän kipeä, mutta sen kanssa on pystynyt olemaan. Kohoasento on helpottanut painetta jalassa. Nukkuminen sen kanssa on ollut vähän sitä sun tätä. Tänään pitäisi selvitä jatko eli onko tulehdusarvot alkaneet tippua ja voisiko antibioottia jatkaa tablettimuodossa. Tätä todellakin toivon!

Sairastumiseni tietysti kaatoi kaikki jouluvalmistelut miehen niskaan. Minä kun olin tapani mukaan ajatellut tehdä kaikki näinä parina päivänä ennen aattoa, kun olin vapaalla. Miehelle täytyy antaa kyllä kymppi plus kaikesta panostuksestaan. Hän siivosi, kävi kaupassa ja teki ruokaa (jota hän ei yleensä koskaan tee). Siinä samalla hän passasi sohvan pohjalla jalka kattoa kohti makaavaa vaimoa, jolle piti tuoda milloin mitäkin!

Jouluaattona syötiin jouluateria hyvin pienimuotoisesti äidin kera, ja ihan joululta se tuntui niinkin. Ei siihen jouluun näköjään niin kauheasti tarvita, tulee se pienemmälläkin!

Joulut jäi kaikille täällä toivottelematta, mutta toivotellaan nyt leppoisaa tapaninpäivää!

No nyt päästiin asiaan!

 

Jos viime jouluna olin ihan täpinöissäni ritarinkukka 'Mandela'n upeista kukista, niin ei tämän syksyn uusi tuttavuus 'Red Pearl' sen rinnalla yhtään kyllä kalpene. Voin sanoa, että olen ollut suorastaan haltioitunut näiden kukkien avauduttua. 'Chico'n jälkeen 'Red Pearl' kiri siis toisena kukkimaan tämän syksyn amarylliksista.

'Red Pearl'in kukka on yksi tummimmista amaryllismaailmassa. Sitä myydään usein myös nimellä Black Pearl, joka ei ole virallinen lajikenimi. No, olkoon se sitten punainen tai musta helmi, niin upea se joka tapauksessa on.

'Red Pearl'in kukkien halkaisija on parikymmentä senttiä, joten kokoa kukissa löytyy. Varret se kasvatti kuusikymmensenttisiksi. Koko kasvi on varsin roteva, mutta silti katsoin parhaimmaksi tukea varret, koska kukat ovat niin isot ja painavat. Ja niiden väri! Kuinka vaikea tuota punaista onkaan vangita kuviin. Mutta sitten keksin kuvata kukkia hämärämmässä ja yökuvauksella, ja johan alkoi terälehtien upeus tallentua oikeanlaisena. Kukkien väritys on kuin taiteilijan siveltimestä. Tummaa punaa, johon on sipaistu vielä tummemman punaisia viiruja dramaattisen samettiseksi kokonaisuudeksi.

Valaistuksen kanssa oli kiva leikkiä ja kokeilla miten se vaikuttaa väreihin. Ja vaikuttaahan se!

Tavallisen kattolampun valossa kuvattaessa 'Red Pearl' näyttää aika vaalealta. Kuvaan se sai tontun kaveriksi, ja yhdessä ne toivottelevat kaikille mukavaa joulun odotusta.

Vähän erilainen joulukukka

Amaryllisten kukkimista odotellessa olen saanut nauttia vähän erilaisen joulukukan kukinnasta. Soihtuköynnös 'Mona Lisa' tajusi joulun olevan lähellä ja päätti pullauttaa joulunpunaiset kukkansa esiin juuri sopivasti. Tykkään soihtuköynnöksistä, ja tämänkin värit miellyttävät minua kovasti.

'Mona Lisa'n (ja monen muunkin soihtuköynnöksen) lempinimi on englanniksi lipstick plant eli huulipunakasvi. Ulostyöntyvää nuppua katsellessa ei paljon tarvitse mielikuvitusta käyttää siihen, mistä nimitys on saanut innoituksensa.

Koko kasvia on ihan mahdotonta saada kunnolla kuvaan, kun se on tuollainen harva roikko. Se kasvaa meillä vähän kauempana ikkunasta, mutta kasvivalon alla. Kaakkois-Aasian tropiikista kotoisin olevana kasvina se kaipaisi lämpöä ja kosteaa ilmaa, joita tavallisessa huoneessa on vaikea sille tarjota. Mutta silti se tuntuu viihtyvän ihan kohtuullisen hyvin. Vettä se tarvitsee melko usein. Kastelen sen aina, kun pintamulta tuntuu kuivalta (tai ehkä paremminkin silloin, kun muistan). Näin kukinta-aikaan se saa välillä kasteluveden mukana myös bokashinestettä. Kasvupohjana sillä on perussekoitus, jota paljon käytän eli puutarhamulta, lecasora, biohiili ja karkea kookos. Välillä käytössä on myös perliitti ja seramis. Luonnossa soihtuköynnökset kasvavat epifyytteinä usein puiden rungoilla, joten kasvupohja ruukussakin saa olla ilmava ja vettä hyvin läpäisevä.

'Mona Lisa'n kukat ovat kaikkien soihtuköynnösten tapaan hyvin mielenkiintoisia ja täynnä yksityiskohtia. Kukan nielukin on hauskan viirullinen.

Kukinnan lähestyessä ilmestyvät ensin esiin jännittävät, viininpunaiset verhiöt. Niiden kasvua on kiva seurata. Etenkin siinä vaiheessa, kun varsinainen nuppu alkaa työntyä verhiön sisältä. Kaikki kukan osat ovat tuollaisen "karvan" peitossa. Se tekee kukkien pinnasta hieman karhean tuntuisen.

Näitä nuppuja tulee monesti ihmeteltyä pitkiäkin aikoja. Kyllä luonto on sitten ihmeellinen!

Tämmöinen joulukukka minulla on täällä nyt kukassa😀

Jouluhaaste

Tuulikki  Kukkia ja koukeroita -blogista haastoi minut mukaan hauskaan jouluhaasteeseen, jossa kartoitetaan kunkin jouluperinteitä ja tapoja viettää joulua. Haasteen on laittanut liikkeelle Maatuska Selätön puutarhuri -blogista. 

Vaikka en olekaan mitenkään erityisen innokas jouluttaja, ajattelin että olisi ihan kiva vastailla muutamaan kysymykseen ja vähän miettiä omaa joulunviettoaan ja kaikkea siihen liittyvää. Joten tässä minun ajatuksiani joulusta.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Tähän vastaus on ehdottomasti ritarinkukka (amaryllis). Ja tietysti kirkkaanpunaisena tai ehkä vielä mieluummin syvän tummanpunaisena. Tämän syksyn hitti itsellä on tietysti hämähäkkiamaryllikset! Valkoista amaryllista en koskaan ostaisi itselleni, vaikka muilla niitä ihailenkin. Samoin joulutähti on minulle sellainen vähän mitäänsanomaton, ja hyasinttia en voi sisällä pitää tuoksun takia. Jouluruusua en joulukukaksi haluaisi, mutta ulkona kukkapenkissä ne ovat kivoja.

Viime joulun amaryllikset.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Pitkään minun oli pakko saada aina joulukuusi, vaikkei lapsetkaan enää asuneet kotona. Nyt on menty jo useampi vuosi ilman kuusta. Hautausmailla haluan käydä jouluaattona. Mieluusti myöhään yöllä, kun isoin ryysis on ohi. Joulukortit haluan askarrella itse ja lähettää postissa. Eli ei minulla ole mitään kovin isoja juttuja mistä pitää kiinni. Joulun vietän mieluiten kotona.

Tämän vuoden joulukorttien askartelua.

3. Osaatko mennä siitä mistä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Joulusiivouksen osalta menen siitä, missä ei ole aitaa ollenkaan. Olen siivouksen suhteen nykyään hyvin suurpiirteinen ihminen ja minua ahdistaa, kun kaikki hössöttävät joulun alla siivouksesta. Teen sen verran mitä jaksan ja ehdin. 

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Joulusaunassa käymme aattona aamupäivällä. Itselle se ei ole niin tärkeä juttu, mutta miehen on ehdottomasti päästävä saunaan. Joten kilttinä vaimona minä menen myös. Täytyyhän miehellä selänpesijä olla mukana😉

Omatekemiä sukkatonttuja.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Monena vuonna olen askarrellut jos jonkinlaisia tonttuja ja paperikoristeita. Tai virkannut huiveja. Nyt en ole jaksanut keskittyä moiseen. Leivon yleensä pikkuleipiä ystäville lahjaksi. Ne ovat hyviä lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea. Kiva antaa vaikka glögipullon kylkiäisenä.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Tykkään oikeastaan kaikista jouluruuista, mutta jos joku yksi pitäisi valita, se olisi varmaan purkkiherneet. Ne liittyvät vahvasti lapsuuteeni 70-luvulla, ja niitä pitää olla tai joulu on pilalla! (Kuulostipa tämä vastaus omissa korvissakin melkoisen oudolta😂) 

Tämä ei ole Jalostajan maksama mainos.

7. Rakkain joululaulusi?

Se on "Tonttu" Vesa-Matti Loirin laulamana. Se on kuin pieni joulunajan kuvaelma, jossa on hienoa runoutta sanoituksessa ja taianomainen tunnelma. "Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo..."

Tämä käpytonttukaksikko saa aina hymyn huulille.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Jos meillä olisi kuusi, se olisi ehdottomasti aito! 

9. Vanhin joulukoristeesi?

Tämäpä on visainen kysymys. Todennäköisesti se on joku kuusenkoriste, mutta en osaa varmasti sanoa.

Yksi joulunalus kului lankatonttuja värkätessä.

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Englantilainen hedelmäkakku pitää jouluna olla! Tänä vuonna se tursui vuoastaan pitkin uunin pohjaa, mutta pysyi onneksi sen verran kasassa, että kyllä siitä vielä kakku tulee. Täytyy vähän veistellä reunoja ja valella sitä konjakkiliemellä. Vieressä Mamman fariinisokerikakku, johon tulee puolukkasurvosta. Siitä jännä väritys. Se onneksi pysyi kiltisti vuoassaan ja onnistui hyvin.

Tällaisia vastauksia minä näihin kysymyksiin keksin. Toivottavasti en kuulostanut hirvittävän jouluvastaiselta ihmiseltä, sillä joulu on ihan kivaa aikaa. Kunhan vaan kaikki se kaupallinen vouhotus ja kaupoissa juokseminen jäisi kokonaan pois. Tulee se joulu vähemmälläkin hössötyksellä. 

En nyt haasta ketään erikseen. Jos haluat ottaa osaa haasteeseen, kopio kysymykset, poista minun vastaukseni ja lisää omasi. Kerro, että haaste on lähtöisin Selätön puutarhuri -blogin Maatuskalta. Jätä hänen blogiinsa myös kommentti, että olet osallistunut haasteeseen!