Huonekasvien kuulumiset

Kesän viimeinen päivä. Aika metkaa, kuinka nopeasti taas yksi kesä on mennyt. Puutarhassa on jotenkin pysähtynyt tunnelma. Kosteus on runsasta ja tuntuu jo aika syksyiseltä. Minun puolestani syksy saa tulla, lempivuodenaikani. Olen nauttinut myös suunnattomasti elokuun koko ajan pimenevistä öistä, jotka helpottavat ainakin omaa rauhoittumistani yöpuulle ja nukkumistani.

Halusin tähän kesän loppuun nostaa esiin pieniä ilonpilkahduksia huonekasvien joukosta. Osa kasveista palelee vieläkin ulkona terassilla. En ole saanut aikaiseksi nostella niitä sisälle. Ja kyllä, osa ikkunoista odottaa vieläkin sitä pesua!

Isoposliinikukka (Hoya carnosa) on viettänyt kesänsä sisällä kuistilla ja se on kukkinut moneen otteeseen muutamalla kukalla. Mitään kukkatulvaa on turha näin satunnaiskastelijan hoivissa odottaakaan. Jokainen yksittäinen kukinto on kuitenkin aina yhtä sykähdyttävä, kun sen huomaa. Yleensä tuoksu öiseen aikaan vasta paljastaa salakukkijan. Kuvassa Hoya carnosan kukinto lepää rennosti alapuolellaan olevan rahapuun oksalla, aivan kuin se kuuluisi siihen.

Hoya bella eli pikkuposliinikukka on vääntänyt kukkaa läpi kesän. Sen kastelusta pitää muistaa huolehtia. Nuput tippuvat melko herkästi, jos kasvupohja ehtii kuivua liiaksi. Sen kukinnossa on yleensä seitsemän yksittäistä kukkaa, mutta välillä kukkia saattaa olla  kahdeksankin niinkuin kuvassa.

Hoya praetorii kukassa heinäkuussa.

Hoya praetorii on ollut aika vekkuli tapaus posliinikukkieni joukossa. Se kukki tänä vuonna ensin maaliskuussa, sitten toukokuussa, sitten heinäkuussa ja nyt on tulossa jo neljäs kukinta. Huh, mikä tahti!

Ja kasvi ei todellakaan ole koolla pilattu. Se on vain noin parikymmentä senttiä korkea. Se on kasvattanut jo kolme kukkatappia, joista vanhin on nyt alkanut kellastua, eikä siihen ole enää tullut nuppuja.

Hoya kerrii on kukkinut myös aika ajoin muutamalla kukalla. Sillä on nuo jännät mesipisarat kukissaan. 

Hoya parasitica (joka taitaa nykyään olla H.verticillata) on kukkinut myös muutamin kukin pitkin kesää. Sen kukissa on melko hienostunut tuoksu, joka voisi olla aika päällekäyvä, jos kukkia olisi paljon. Yksittäisen kukinnon tuoksu on maltillinen, jos ei nenää työnnä ihan kukintoon kiinni.

Isokokoinen Hoya fungii on tehnyt ensimmäisen nuppunsa, vaikka on ollut minulla jo pitkään. Toivottavasti se jaksaa nuppunsa aukaista, vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään aika hämärään paikkaan ikkunalla. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti mahdu valojen alle.

'Red Pandora'.

Minun vaatimaton pelargonikokoelmani koostuu lähes yksinomaan näistä kahdesta tulppaanipelargonista. 'Red Pandora' ja Pink Pandora' kukkivat hanakasti pieninäkin kasveina. 

'Pink Pandora' on erilaisessa valossa ihan eri värinen.
Tämä pistokas on jotenkin niin hellyyttävä.

Isosoihtuköynnöstäni (Aeschynanthus speciosus) olen joutunut leikkaamaan alas jatkuvalla syötöllä, kun se tuntuu olevan ripsiäisten herkkulistalla hyvin korkealla. Tämä pieni on juurtumassa Seramis-savirouheessa ja vedessä. Se on päättänyt alkaa kukkia vedensaannin ollessa taattu. No, voihan sitä tietysti näinkin toimia.

Soihtuköynnös 'Mona Lisa'n kukat ovat nuppuvaiheessa hauskoja. Ei tarvitse kauaa miettiä, mistä englanninkielinen nimitys "lipstick plant" tulee.

Marmorisoihtuköynnöksen (Aeschynanthus longicaulis / A. marmoratus) kukat eivät ole kovin näyttäviä ja värikkäitä, mutta sen kauneus perustuukin hienoihin, marmorikuvioituihin lehtiin.

Kohtalonköynnöksenkin jouduin kesällä leikkaamaan alas, kun ripsiäiset meinasivat väkisin sen vallata. Se kasvatti pian uutta kasvustoa ja alkoi kukkia. 

Kohtalonköynnöksellä on mielenkiintoiset kukat. Valkoisten verholehtien sisältä puskee ulos varsinainen kirkkaanpunainen kukka.

Pelastin kohtalonköynnöksestä alasleikkauksessa muutaman oksan ja juurrutin. Tämäkin pikku taimi yritti heti sinnikkäästi kukkia ja osoittaa elinkelpoisuutensa.

Kesällä ulkoillut kliivia, jossa olit nuput sen sisälle tuodessani, kukkii nyt kiltisti. Se ei ollut siirrosta moksiskaan. Ihmeen kestäviä kasveja nekin vaan ovat.

Toinen nuppuinen kesän ulkoilija purppuraraatokukka ei myöskään suuttunut sisälle siirrosta, vaan on avannut sekin karvaisen kukkansa. On sillä todella erikoinen kukka.

Puukaktus, käärmetyräkki ja korallikaktus ovat asettuneet nurkkaansa kasvilampun alle kesän ulkoilun jälkeen. Niillä on raukoilla aika ankea kasvupaikka. Edessä on taas pitkä ja pimeä kausi. Täytyisi saada ne lähemmäs ikkunaa, mutta tunkua olisi sinne kovasti muillakin. Posliinikukat kiilaavat aina tärkeysjärjestyksessä edelle.

Eilen piti vähän tunnelmoida puutarhassa, vaikka vesisadekin yritti kiusata. Huomenna alkaa sitten virallisesti syksy🍂

 

Kesäkukat 2025

Todetaan se nyt vielä kerran. Tämä kesä on ollut aika mielenkiintoinen näin puutarhaihmisen näkökulmasta. Kaikkea on säiden osalta saatu, ja kaikkea aina kerralla vähän liikaa. Oikeastaan sellainen tasainen, kiva kesäsää on jäänyt kokonaan kokematta. Ja sen on kyllä huomannut myös kesäkukista. Melkoista vuoristorataa niiden kanssa onkin ollut kevään esikasvatuksista lähtien, mutta myös ihan mukavia onnistumisia on mahtunut mukaan. Ja onhan tuota kukkaloistoa puutarhassa kuitenkin ollut tänäkin vuonna läpi kesän, kun perennat ovat siellä lisänä.

Kimalainen isotsinnia 'Queeny Lime Red'in kukassa.

Samettikukat eivät petä!

Omia suosikkejani kesäkukissa ovat olleet jo pitkään samettikukat, jotka ovat melkein pomminvarmoja. En muista, että ne olisivat joskus epäonnistuneet. Tai sitten vain aika kultaa muistot. Kerään omista samettikukista joka vuosi siemenet (niinkuin myös monista muistakin kukista), ja kasvatan niistä seuraavana vuonna taas uudet kasvit. Joka vuosi tulee kyllä hankittua uusiakin siemeniä ja kokeiltua jotain uutta.

Tänä vuonna isotsinnioiden joukosta nousi erityisesti ylitse muiden tuo ensimmäisessäkin kuvassa ollut 'Queeny Lime Red', vaikka sen värimaailma on jotain aivan muuta kuin mistä yleensä pidän. On tuo ihmisen makukin jotenkin kummallinen näiden kukkien suhteen! Yläpuolen kuvassa 'Queeny Lime Red'in takana värisekoitus isotsinniaa ja säpäkän oranssia 'Oriole'a.

Loistotsinnoista pidän paljon enemmän kuin noista isotsinnioista, jotka kasvavat hurjan korkeiksi. Tänä vuonna ne eivät onneksi kasvaneet ihan yhtä korkeiksi kuin yleensä. Loistotsinnioista olen tykästynyt erityisesti tuohon keltaiseen 'Zahara Sunburst'iin. Tänä vuonna yritin olla joustava värien kanssa ja kasvatin myös kylmänpunaista 'Zahara Raspberry'a, valkoista 'Zahara White'a ja valko-punakirjavaa 'Zahara Starlight Rose'a. Viimeistä minulla on ollut jo aikaisemminkin. Ihan nättejähän nekin ovat, mutta jos valita pitäisi, niin kyllä nuo lämpöiset sävyt näissä veisivät voiton.

Tässä vielä lähikuvat. Kokovalkoinen puuttuu kuvasta.

Loistotsinnia 'Zahara Double Fire' on upea, mutta tänä kesänä en sen kanssa oikein onnistunut. Tokihan se kukkii, mutta aika vaatimattomasti. 

Viime kesänä ihastuin ikihyviksi kultatsinnia 'Chippendale'en, joka kukki hurjasti sekä maassa että ruukussa. Yläkuvassa tämän vuoden kasvatit ja alakuvassa viime kesän kukintaa. Onhan siinä nyt pikkuisen eroa. Viime kesänä ne olivat yli puolimetrisiä hujoppeja ja tänä kesänä tuollaisia viisitoistasenttisiä rääpäleitä. Siinä ne kuitenkin vieläkin tönöttävät ruukussaan. En ole hennonut niitä kompostiinkaan kipata.

 

Tässä vielä tsinniat luokkakuvassa. Kaikki tsinniat kasvoivat tänä kesänä ruukuissa.

Daalioiden kanssa haasteita on tänä kesänä riittänyt. Ruukkuarmeijani on edelleen aika vihervoittoinen. Tosin nuppuja alkaa nyt jo viimeisissäkin näkyä. Mitään kukkatulvaa ei ole missään kohtaa ollut tarjolla. Siitä ovat viileät yöt pitäneet huolen. Mutta jotain kumminkin. Etummaisena honkadaalia 'Verrone's Obsidian' availee kukkiaan.

Keräsin kollaasiin tämän kesän kukkineita daalioita. Ylärivissä 'Bumble Rumble', miehen työkaverilta saatu nimetön hauska hörsylä ja 'Night Butterfly'. Keskikuvassa vanha Längelmäen joriini. Alarivissä kesädaalia 'Bishop's Children', kasvihuoneessa kukkiva lummedaalia 'Blue Wish' ja nimetön punainen.

Kaulusdaalia 'Fashion Monger'in pelastin maasta ruukkuun, kun osa niiden juurakoista oli jo mädäntynyt kesäkuun sateiden ansiosta. Tätä en haluaisi menettää. Maahan keväällä istuttamani iso Längelmäen joriinin juurakko on jo metrinen, mutta kukkia ei vaan näy. Ruukussa siitä irrottamani jakopala on sentään tehnyt muutaman kukan. Myös maahan istuttamani kaulusdaalia 'Famoso't ovat jääneet todella mataliksi. Niissä sentään näkyy nuppuja. On mielenkiintoista kuinka erilaisia kesät saattavat olla. Juuri luin kuinka viime kesänä daaliat menestyivät huomattavasti paremmin maassa kuin ruukuissa. Nyt ne ovat selvästi pärjänneet paremmin ruukuissa kuin maassa, vaikkei kukintaa niin kovasti olekaan näkynyt. Mutta eivät ole ainakaan mädäntyneet!

Siemenestä kasvattamani kesädaalia 'Bishop's Children' on pukannut komean, tummalehtisen puskan. Kasvu oli keväällä esikasvatusvaiheessa niin kituliasta ja hidasta, että luulin taimien kuolevan. Mutta niin nekin vain selvisivät. En olisi ikinä uskonut, että siemenistä ehtii kasvaa kesän aikana näin isot kasvit. Tämän piti olla värisekoitus, mutta kovin paljon tuota pelkkää punaista tuntuu tulevan. Ja sekin jotenkin hailakan väristä. Tuolla kollaasissa on yksi oranssi kukka, joka on näistä samoista taimista. Sen haluaisin säästää. Se on tuossa samassa ruukussa, mutta ei näy tässä kuvassa. Täytyisi muistaa merkata se!

Värinokkoset kärsivät tänä kesänä liian ahtaista istutuksista. Ainoa joka kasvoi nätiksi omassa ruukussaan on 'Colocha Rose', jolla on ihanat piparkakkureunat lehdissään.

Helokukonharja 'Flamingo Feathers' ei tänä vuonna ollut erityisen yhteistyöhaluinen. Kasvatus siemenestä kukkivaksi kasviksi oli melkoista kärsimysnäytelmää. Mutta kyllä se lopulta alkoi kasvaa, ja nokkosperhonenkin pääsi apajille.

Tänä vuonna kesäkukkien siemenkasvatusten kanssa oli jotenkin tosi paljon ongelmia. Ja purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains' oli yksi niistä, joiden kanssa meinasi usko loppua ihan kesken. Taimet olivat pitkään niin onnettoman pieniä rimpuloita, että tuskin uskalsin edes hengittää niiden lähellä. Ja niin vain niistäkin kasvoi ihan kunnon kansalaisia. Ne ovat olleet aika hauskan näköisiä etuoven molemmin puolin tynnyreissä samettikukkien kanssa. 

Ainoa ostamani kesäkukka oli tämä nimetön koristehirssi, jolla on hienot punertavat kukintohuiskilot ja hienot tummat lehdet. Se sopi hyvin kaveriksi punarevonhännälle. Toivon todellakin saavani tuon hirssin talvetettua. Siemenestä se ei taida lähteä, kun näkyy olevan joku risteytys.

Kasvatin siemenestä myös jänönhäntää, koristehirssi 'Frosted Explotion'ia, tulisalvia 'Lighthouse Purple'a, maurinkiiltomalvaa, koristeporkkana 'Dara'a ja tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose'a.

Tuoksuhernettä kasvoi meillä muutamassa paikassa. Sen kasvatuksessa ei pahemmin ongelmia ollut. Se lähti parhaiten kasvuun kylmässä kasvihuoneessa ja tuli tanakoita taimia. Tämä on muistaakseni 'Royal' -sekoitus. Jotenkin en ole ihan hirveän innostunut tuoksuherneestä. Ehkä syynä on se, etten jaksa olla niitä leikkelemässä maljakkoon, mikä edistäisi tietysti kukintaa. 

Koristeportulakat ovat olleet tänä kesänä varsin kummallisia. Olen nähnyt auki vain ihan muutamia kukkia ja kuitenkin kaikki kolme ruukkua ovat ihan täynnä nuppuja. Tuon yläpuolen kuvan olen onnistunut nappaamaan joskus illan hämärtyessä, kun kolme kukkaa on ollut vielä auki. Kukat eivät kestä kauaa, mutta olisi nyt luullut, että useammankin kukan olisin nähnyt.

Laitan tähän lopuksi vielä kuvan tästä minun hassutuksestani, jonka keväällä Farmer Gracylta tilasin, vaikkei se mikään varsinainen kesäkukka olekaan. Aasiankriinumi 'Purpureum' ei ole kesän aikana kasvihuoneessa tämän kummoiseksi kasvanut. Nyt mietinkin mitä tämän kanssa pitäisi tehdä. Täytyy minun se kai sisälle raahata. Mihinkähän minä tämän rohjakkeen saan mahtumaan?!

Onpahan sitä kaikenlaista tullut tänäkin kesänä siemenestä kasvateltua. Se on kyllä niin koukuttavaa puuhaa, että voisin tehdä sitä vuoden ympäri. Mutta ehkä on kuitenkin hyvä, että on tuo talvi välissä, jottei tämä touhu ihan lähde laukalle. Mieheltäni jos kysyy, hän toteaa tämän kasvihömpötyksen karanneen jo aikoja sitten lapasesta!

Iloisia yllätyksiä

Kesän viimeiset liljat ovat nyt kukassa. Se tuntuu hieman haikealta. Syksy odottelee jo nurkan takana ja se on jo muutamana yönä yrittänyt säikytellä todella alhaisilla lämpötiloilla. Jo kolme yötä peräkkäin kasvit ovat värjötelleet ulkona noin +4°C:n lämpötiloissa. Välillä vähän alle sen ja välillä vähän yli. Se tuntuu kyllä hurjan kolealta lämpötilalta elokuulle, mutta ei se nyt ennenkuulumatonta kuitenkaan ole. Tämä kesä on ollut kaikin puolin niin outo, etten oikeastaan jaksa ihmetellä enää mitään. Katse on jo alkanut pikku hiljaa siirtyä ensi kasvukauteen.

'Anastasia'.

OT-lilja 'Anastasia' on avannut jo kolme kukkaa. Se on niistä viime syksyn pehmenneistä sipuleista jo pienoinen ihme, mutta liljojen sipulit ovat kyllä ihan uskomattoman sitkeitä tapauksia. Jos niissä vähänkään on elämää jäljellä, ne kannattaa laittaa maahan ja pistää sormet ristiin. Joskus näköjään optimismi palkitaan. En olisi kyllä näistä sipuleista uskonut. Olin nimittäin heittämässä ne kompostiin!

'Lady Alice'.

Ja ihmeistä superihmeisiin! Niistä viime syksyn sipulitilauksen pehmenneistä liljansipuleista vielä ne pahemman oloisetkin yllättivät. Olen nimittäin jo pitkään tässä kesällä ihmetellyt kukkapenkistä nousevia lijojen varsia kohdasta, jossa ei tietääkseni mitään liljoja pitäisi kasvaa. Varret kasvoivat ja nuppujakin ilmestyi. Yksi päivä sitten huomasin niiden nuppujen avautuneen, ja kas, siellähän iloisesti kukkivat ne 'Lady Alice't, joiden jo täällä julistin jääneen kokonaan nousematta! Tämä on oikeasti jo melkoinen superihme, sillä sipulit olivat todella huonossa kunnossa. Oikeasti lähes mädäntyneitä. Melkein itketti, kun näin niiden surkean kunnon. Mutta näinpä ne jostain sipulisuomun mutkasta kaivoivat tarpeeksi voimaa nousta pintaan ja jopa kukkia!

'Stargazer'.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, ei tämä kesä ole ollut idänliljoille meillä paras mahdollinen. Ne ovat olleet jo nuppuvaiheessa ihan ruskistuneita, eikä kukinta siten kauneinta mahdollista. 'Stargazer'it ovat auenneet idänliljoista viimeisinä ja niillä on ollut sama kohtalo. Tämäkin yksi kukka on vähän terälehdistää ruskea. Ne olisivat niin kivoja loppukesän kukkijoita, mutta ehkä ensi kesänä onnistaa paremmin sen suhteen.

'Black Beauty'.

Idänliljojen välittömässä läheisyydessä kasvava 'Black Beauty' on sen sijaan kukkinut tänä kesänä mahtavasti. Se on todella upea lilja, joka pitäisi löytyä jokaisesta puutarhasta.

Päivänlilja 'Joan Senior'.

Päivänliljapuolella 'Joan Senior' on porskuttanut myös innolla. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Ei siinä kovin montaa kukkavartta ole, mutta niistä se onkin sitten työntänyt nuppua nupun perään. Olen jo aiemmin ilmoittanut, ettei se ole mitenkään minun suuri suosikkini, mutta alan pehmetä sen suhteen. Sen kukat ovat tosi kauniita näin puolivälissä aukeamistaan. En tykkää niistä, kun ne aukeavat ihan levälleen ja jopa kipristävät terälehtiään kovasti taaksepäin. 

Kultapallo.

Takapihalla kultapallot ovat vihdoin joutuneet nöyrtymään tuulen ja sateen höykytyksessä, mutta pitkään ne sitä ennen sinnittelivätkin pystyssä. Ne ovat oikeastaan kivampiakin näin, kun kukat pystyy näkemään. Toisin kuin niiden keikkuessa kahden ja puolen metrin korkeudessa!

Päivänsilmä 'Bleeding Hearts'.

Päivänsilmä 'Bleeding Hearts' on kukkinut kultapallojen kanssa viikosta viikkoon yhtä runsaana. Tämä on kyllä varsinainen silmänilo. Se on helppo kasvattaa siemenestä ja on todella kestävä ja näyttävä perenna.

Rentoukonhattu.

Rentoukonhatusta on tänä kesänä tullut myös yksi minun suosikkini. Se on kukkinut tänä kesänä runsaammin kuin aikaisemmin, onhan se jo tietysti isompi kasvikin. Sen kukat ovat loppukesää kohti mentäessä alkaneet muuttua tummemman sinisiksi. Ehkäpä viileiden öiden ansiosta. Ukonhattujen kukat ovat mielestäni tosi hienoja. Samoin niiden kasvutavassa on jotain kovin kiehtovaa.

Ukonhattu.

Ukonhattujen elämä on meillä välillä aikamoista selviytymistaistelua. Niin on ollut myös tänä kesänä. Iso osa tavallisista, sinisistä ukonhatuista vain katosi johonkin. Tai kaipa se tapahtui jo talven aikana. Siksi olikin iloinen yllätys nähdä muutaman sinisen kukan nousevan kirjoukonhattujen seasta. 

Jalokello.

Toinen sininen yllätys ilmestyi yllättäen takapihan kukkapenkistä tarhatyräkin seasta. Olen istuttanut tuohon vuorollaan  valkoisen jalokellon ja sitten sinisen jalokellon. Ja kumpikin katosi. Kunnes nyt ihan yllättäen tutun näköiset nuput nousivat esiin. Englanniksi jalokelloa kutsutaan nimellä "balloon flower" juurikin noiden nuppujen takia. Ovathan ne aika hauskasti ihan ilmapallon näköisiä.

Syysvuokon nuppuja.

Syysvuokot ovat voimissaan ja täynnä nuppuja. Muutama kukkakin on jo auki. Minusta nämä niiden nuput ovat aivan ihastuttavia. Ja niin taitaa ajatella myös syysvuokon nupulle laskeutunut raitapaitainen pörri, joka voisi ehkä olla niittykirvari. 

Punatähkä.

Punatähkätkin ovat aloittaneet kukintansa. Ne ovat tässä vaiheessa hieman hassun näköisiä pörröpäitä kukkapenkissä. Valkoiset ovat meillä aina hiukan korkeampia ja aloittavat kukintansa hivenen myöhemmin kuin punaiset.

Kosmoskukka.

Yllätysten ja ihmeiden aika kulminoituu tähän: tämän kesän ensimmäinen kosmoskukka on auki😅Kyllä sitä on saanut odottaakin!

Kaikkien näiden monien yllättäjien ihmettelyn lisäksi olen tyhjentänyt kaikki tomaattiruukut. Paljon ei enää ollut tomskuja edes tulossakaan. Ja loput saavat kypsyä sisällä. Vain kasvulavoissa olevat tomaatit jäivät jatkamaan kasvuaan. Lisäksi olen keräillyt siemeniä talteen perennoista ja joistain kesäkukistakin. Ihan selkeitä lähestyvän syksyn merkkejä nämäkin!