Päivänsilmiä, liljoja ja pörriäismagneetteja

Puutarhassa on nyt väriä laidasta laitaan. Monet pörriäisten rakastamat perennat ovat kukassa ja monenlaista siivekästä onkin liikkeellä. Se lämmittää kovasti puutarhurin mieltä. Liljat ovat kukkineet tänä kesänä hurjasti, mutta kosteus ja lämpö ovat lyhentäneet niiden kukintaa. Parissa päivässä varsinkin isokukkaisten liljojen kukat ovat menneet pahan näköisiksi. Siksi olen koettanut olla kameran kanssa valppaana kuvaamassa päivittäin. Naapureilla on taatusti hauskaa katsella minun hyppimistäni kukkapenkeissä kuvaamassa kukkia ja hyönteisiä.

Kimalainen oli uuvahtanut päivänsilmän kukkaan.

Päivänsilmät ovat olleet jo vuosia minun suuressa suosiossani pitkän kukintansa, kestävyytensä ja kauniiden väriensä takia. Varsinkin tummalehtiset lajikkeet ovat mielettömän kauniita.

Taustalla päivänsilmä, jolla on kerrotut keltaiset kukat. Sen lajike ei ole tiedossa.
Tummalehtinen lajike on 'Bleeding Hearts'.

Päivänsilmä 'Burning Hearts'.

Päivänsilmä 'Sunburst'.

Takapihalla on melkoinen värien sekamelska, kun moni perenna ja lilja on yhtäaikaa kukassa. Minua tällainen värikirjo ei haittaa, mutta joillekin tämä saattaa aiheuttaa hiukan päänsärkyä. Suurimman osan kukkineista sormustinkukista olen sentään tuolta liljojen välistä poistanut. Taustalla kultapallon varret kurottelevat taivaisiin. Ihmeesti ne ovat pysyneet vielä ukkoskuuroista huolimatta pystyssä. Tilanne voi muuttua, kun ne saavat painavat kukkapallonsa auki. Niillä on vähän tukia juurella, mutta tuskin niistä on suurtakaan apua. Viime kesänä katkaisin ihan testimielessä osan niiden varsista noin reiden korkeudelta ennen juhannusta. Niissä kukinta viivästyi niin paljon, etten tänä vuonna viitsinyt moista tehdä. 

Olen todella ilahtunut tästä isoksi kasvaneesta väriminttupuskasta, joka on siemenkasvatuksen tulos muutaman vuoden takaa. Siinä on kivasti kolmea eri väriä, ja se on kovasti pörriäisten mieleen. Siemensekoitus oli muistaakseni 'Panorama'. Helle ja kuivuus ovat altistaneet sen härmälle ja sen lehdet ovat hieman harmaantuneet.

Purppurasilkkiyrtti on availemassa hauskoja nuppujaan. Sen kukat ovat myös kovasti pörriäisten suosiossa. Se on muutenkin kiitollinen perenna. Se on tukeva ja pysyy hyvin pystyssä, vaikka kasvaa melko korkeaksi.

Pörriäiset ovat ihan seonneet virginiantädykkeiden kukkiessa. Varsinkin sinikukkainen lajike 'Apollo' on ollut täynnä kaksimetristen varsien päässä keikkuvien kukintojen kimpussa hyöriviä pörrejä. Valkoinen versio on vasta availemassa kukkiaan, kun 'Apollo' on jo loppusuoralla. Virginiantädykkeiden nykyinen nimi taitaa olla virginiantädykkö, joka ei millään meinaa minun suuhuni taipua.

Maatiaisperenna syreenileimu on myös aukaissut suloiset kukintonsa. Se on korkeampi ja hennompi kuin jalostetummat lajitoverinsa. Myös sen kukat ovat pienemmät. Silti se on jotenkin paljon ihanampi kuin jalostetummat syysleimut.

Myös veikeä valkoalpi on availemassa kukintojaan, jotka tuovat minulle aina mieleen vanhan kunnon Leningrad Cowboys -bändin otsatöyhtöineen. Väri vain on väärä!

Sitten vielä vähän liljoista. Niitä täytyy aina nostaa esiin. Vanhassa kasvimaassa kukkivat puuliljat 'African Queen' ja 'Rising Moon'. Niiden seurassa väreihin sointuu aika kivasti OT hybridi 'Montego Bay'.

'Rising Moon'.

'Montego Bay'.

'African Queen'.

 

AOA Hybrid -lilja 'Avalon Sunset' on niin herkullisen värinen, että ihan vesi herahtaa kielelle.
Takana väriminttu kukkii uskomattoman isoin kukin, ja edessä tarha-alpi pyrkii
kuvaan mukaan.

Nimetön kaunotar.

'Mascara'.

Isossa kukkapenkissä tämän kevään toinen tulokas 'Red Dutch' on avannut nuppujaan.
Sen seurassa on vaaleampi 'Mister Cas', joka aloitti jo aiemmin.
Kauniita liljoja molemmat, ja sopivat mielestäni kivasti vierekkäin.

Takapihalla yksi kuningaslilja on halunnut olla ylitse muiden ja kasvatti pitkän varren
 ja paljon kukkia. Toiset jäivät ihan statisteiksi sen rinnalla.
Tuessa sen vieressä  tarhalyhtykärhö 'Princess Diana'.
Jos oikein tarkkaan katsoo, löytyy kuvasta myös lapio😂

Valkosipulia ja liljoja

Eilen tuli nostettua jo valkosipulit. Olen katsellut niiden varsien kasvamista pitkin kesää hieman kauhulla. Varret ovat paksuja kuin puut konsanaan. Ikinä en muista tuollaisia varsia valkosipulien meillä kasvattaneen. Tein jo aikaisemmin pienen koenoston ja totesin, että pian voisi olla sopiva aika nostaa kaikki. Viime kesänä nosto venähti pikkuisen liian pitkälle, ja sipulien kynnet olivat jo osasta alkaneet irrottautua. Siksi yritin olla nyt valppaana näiden kanssa!

En tiedä tämän kasvattamani valkosipulin lajiketta. Olen saanut sen alkuja vuosia sitten yhdeltä asiakkaaltani, ja lajike on ollut hyvin helppo ja maukas kasvatettava. Joka vuosi on sato onnistunut. Tosin kokoeroa on tietysti sipuleissa kesästä riippuen ollut. Harvoin on mitään tuholaisia valkosipuleihin iskenyt. Joku vuosi valkosipuleissakin näkyi ilmeisesti jotain sipulikärpäsen toukkia, mutta onneksi vain muutamassa sipulissa.

En yleensä huuhtele nostamiani valkosipuleita, vaan niputan ne ja nostan vajan ulkoseinälle räystään alle kuivumaan. Nyt ajattelin kerrankin suihkuttaa sipulit puhtaaksi mullasta, kun niiden mukana maasta nousi aikamoiset savipaakut. Yleensä laitan ne kuivumaan tuon näköisinä kuin ne ensimmäisessä kuvassa ovat. Mielenkiintoista nähdä onko pesulla vaikutusta esimerkiksi säilyvyyteen.

Kasvatan valkosipulia, vaikken sen suuri ystävä itse olekaan. Mielestäni se kuitenkin tuo ruokaan sellaista jännää pyöreää pohjamakua, jota ei voi oikein sanoin kuvailla. Olisikohan se sitten sitä umamia?

Liljat jatkavat kukkimistaan ja uusia aukeaa melkein päivittäin. Tässä niistä vähän kuvasatoa.

'Night Rider'.

Nimetön tarhasarjalilja. Tällä on aikaisemmin ollut huomattavasti ruskeampi tuo keskusta.

Puutarhaystävä Mallalta saatu 'Easy Whisper' on jotenkin herkän kaunis.

'Whistler'.

Valkoinen 'Kent' ei ihan ehtinyt kukkimaan yhtä aikaa oranssien liljojen kanssa.

Vaikka tuollainen 'Kent'in kaltainen puhtaan valkoinen, yksivärinen lilja on minun silmiini hyvin mitäänsanomaton, kuningaslilja on ihan toista maata. Sen kukan hieno muoto, nielun kaunis keltainen väritys ja ulkopuolen punertavat raidat näyttävät todella hienoilta. Tämä yksinäinen yksilö on kumartunut kesäkukkieni puoleen ja muodostaa vaaleanpunaisen tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose'n kanssa nätin yhdistelmän. Muuten tämä minun kesäkukkapenkkini näyttää kyllä lähinnä huvittavalta. Rikkaruohoja taitaa olla siinä kohta enemmän kuin kesäkukkia. Jänönhäntien tupsut ja tummat leijonankidat erottuvat joukosta. Samoin tummanpunaiset purppurarevonhännät, jotka ovat olleet maassa kyllä todella hitaita kasvamaan. 

Kärhöverkon viereen heittelin kaikenlaisia omista kasveista kerättyjä kesäkukkien siemeniä. Kovasti vihreää kasvua on tullut, ja sentään yksi kukkakin. Malvahan se siellä yrittää kovasti kukkia. En tiedä onko se maurinkiiltomalva vai kiiltomalva 'Zebrina', kun ei se ole ihan niistä kummankaan näköinen. Kumpaakin minulla on kasvanut ja ovat voineet tietysti risteytyäkin. Ainakin kosmoskukkaa, koristeporkkanaa ja pioniunikkoa näkyy olevan tulossa malvojen lisäksi. Katsotaan mikä niistä jaksaa tuolta sekasotkusta nousta esille ja kukkia.

 

Liljojen väri-ilottelua

Minusta on mukavaa, kun aikaisin kukkivien varjo- ja marhanliljojen jälkeen ei tarvitse pitkään odotella muiden liljojen aloittavan kukintaansa, vaan kukinta ikäänkuin jatkuu tauotta koko ajan melkein läpi kesän. Tässä pieni juuri tämän hetken liljakattaus.

Takapihalla kukkivat vanhassa kasvimaassa kylmemmän sävyiset liljat. Vaaleanpunaisen ja pinkin sävyissä loistavat liljat 'Pink County', 'Brindisi' ja 'Purple Dream'. Jättilaukka 'Globemaster'in kukkineet pallot näkyvät taustalla.

Pinkkien liljojen vieressä kasvavat 'Patricia's Pride' -liljat. Pitkään mietin pidänkö niiden väristä, mutta olen oppinut pitämään niistä. Niiden seuraan änkeävät tähtilaukka 'Christophii'n valtavat pallerot.

Sitten päästään niin sanotusti asiaan eli näihin minun lemppariväreihini! Yllä kuvassa kaksi tämän hetken ihan suosikkililjaani 'Forever Susan' ja 'Twosome'. Vähän matalampi Susan on oikean puoleinen. Sillä on hitusen enemmän tuota tummaa läiskää terälehdissään. Nopeasti katsoen nämä ovat kuin kaksi marjaa. Niiden väleissä pisarapenkissä kasvaa muutama tumma 'Blacklist' -lilja, jotka mielestäni sopivat hienosti niiden kanssa yhteen.

'Blacklist'.

Pisarapenkin toisella puolella kuvaa hallitsee mielin määrin hehkuvan oranssi värililja 'Orange County', joka ei turhaan pidä kynttilää vakan alla värinsä kanssa. Se on vahvavartinen lilja, joka ei paljon tukia kaipaile. Sillä on seuranaan valkoinen värililja 'Kent', joka ei ole vielä auki (minulla oli hieno kuvitelma ne istuttaessani, että kukkisivat kivasti yhtä aikaa). Enkeliperhoangervo on valitettavasti taustalla jo ehtinyt lakastuttaa kukkansa, mutta palavarakkaus ja tarha-alpi täydentävät mahtavan väri-ilottelun. Tiedän, että monelle tämmöinen väriyhdistelmä puutarhassa on ihan kauhistus, mutta minä ihailen tätä päivittäin ja tykkään ihan valtavasti.

Toisessa vanhassa kasvimaassa (näitähän meillä riittää) 'Strawberry Event' on päässyt eroon kiusaavista sormustinkukista ja pukkaa upeita nuppujaan auki minkä ehtii. Tästä tulee aina ihan hullunkurisia kuvia, kun pitää melkein kontata saadakseen edes jonkinlaista kuvaa kukan "kasvoista". Nytkin näyttää siltä, että kuvaaja on ollut pienessä sievässä kuvatessaan, kun liljat kenottavat ihan vinksallaan!

Samaisessa vanhassa kasvimaassa kukkivat myös liljat 'Tribal Dance' (yllä) ja 'Royal Sunset' (alla). Minulla on selvästi jonkinlainen kumma innostus näihin kaksi- tai monivärisiin liljoihin, koska nämäkin näyttävät minun silmissäni todella kivoilta.

Tämän kevään uusista puuliljoista toinen eli 'Mister Cas' on avannut pari nuppua, ja kylläpä se osottautuikin kauniiksi liljaksi. Se on vielä näin ensimmäisenä vuonna varsin matala, mutta ehkä ensi vuonna se saa jo varteensakin enemmän mittaa. Kukissa nimittäin kokoa piisaa.

Sitten nämä viime kesän hankinnat Vakka-Taimesta. Lilium davidii var. willmottiae (yllä) pungersi muutaman kukan. Sekin on näitä sarjassamme varsin vaikeita kuvattavia. Täytyi käyttää hieman lievää väkivaltaa saadakseni siitä passikuvan. Lilium tsingtauense kukki yhdellä kukalla jo hieman aikaisemmin. Kuva on otettu 17.7. (alla).

Muutamia liljoja maasta kaivaessani vastaan tuli tällainen lonkero. On siinä liljalla ollut pohtimista minne suuntaan sitä oikein pitäisi tuota vartta kasvattaa?! Mikä lienee aiheuttanut moisen kiemurtelun? 

Tällaiset liljat ovat kukassa tällä hetkellä. Joka päivä tuntuu avautuvan uusia kukkia. Kiirettä pitää liljoillakin!

Heinäkuun loppupuolen kukintaa

Heinäkuu on kääntynyt loppupuolelle. Puutarhassa on nyt kovasti kukintaa, mutta monet penkit näyttävät kovin ränsistyneiltä kesäkuun sateiden ja näiden pitkään jatkuneiden heinäkuisten helteiden jäljiltä. En jaksanut alkukesästä tukea kasveja tarpeeksi ja nyt makselen siitä. Eilen jopa katkoin jo kukkineiden perennojen varsia, mitä todella harvoin tulee tehtyä, koska haluan kerätä siemeniä. Vähän harmittaa, kun huikea puolentoista viikon lomani on tässä mennyt hellettä paossa sisätiloissa. Ulkotyöt ovat olleet aika vähissä. Iltaisin olen yrittänyt jotain puutarhassa tehdä, kun lämpötila on onneksi hieman muuttunut inhimillisemmäksi.

Isotsinnia 'Queeny Lime Red'.

Tsinnioihin on alkanut lopulta edes jonkinlaista kukintaa ilmestyä. Tosin isotsinniat, jotka viime kesänä olivat melkein metrisiä, ovat nyt ihan minimittaisia. Etualan 'Queeny Lime Red' oli aika kiva yllätys väreiltään, vaikken yleensä tämän värisistä kukista välitä. Vasemmassa reunassa loistotsinnia 'Zahara Sunburst' on enemmän minun makuuni. Se on matalampaa mallia, mutta todella mini sekin tänä kesänä.

Muiden kesäkukkien ruukkurivistö ei sen sijaan kukilla vieläkään juhli. Yksi kirkkaan punainen daalian kukka on auki. Nuppuja sentään muissakin näkyy. Leijonankita ja tuoksuherne onneksi jo kukkivat.

Jänönhännän tupsukat alkavat jo tuleentua. Se on ihana kasvi. Vierailulla käynyt puutarhaystävä nimesi sen terapiakasviksi. Noiden tupsujen silittely onkin varsin rauhoittavaa ja terapeuttista! Sen takaa kurkistelee tummanpunainen punarevonhäntä.

Kuten jo totesin, tuoksuherneet kukkivat jo täyttä päätä. Niitä olen kasvatellut omista siemenistä, jotka ovat alunperin 'Royal' -nimisestä siemensekoituksesta. Minusta siinä on hieno värimaailma. Kasvilavan reunassa kukkivat tuoksuherneet muodostavat varsin yhteen sointuvan kolmikon taustalla näkyvien kivikkotörmäkukan ja tumman harjaneilikan kanssa.

Kivikkotörmäkukka.

Tummaakin tummempi harjaneilikka 'Onyx' on kertakaikkisen upea, suorastaan dramaattinen. Kamera vääntää sen värin liian punaiseksi. Tämä on siemenestä kasvatettu ja viime kesänä tökkäsin taimet tuohon talvehtimaan. Siihen ne jäivät, kun ei muuta paikkaa oikein sen jälkeen ole löytynytkään. Kumpikin vanha kasvimaa on meillä tämmöisiä "tökkäyspenkkejä", joihin siemenkasvatit on vaan sysätty tyhjään kohtaa kasvamaan ja odottamaan parempaa paikkaa. Aika usein sellaista ei löydy, ja sen seurauksena minulla on hyvin persoonallisia kukkapenkkejä, joissa kasvit ovat ihan miten sattuu. Mutta välillä näistä yhdistelmistä on tullut ihan parhaita!

Myös perinteisemmänkin värisiä harjaneilikoita penkeistä löytyy. Yllä olevassa kuvassa ne kukkivat ison kukkapenkin reunassa punaluppio 'Pink Tanna'n ja särkyneen sydämen ahdistamina. Ja vähän vuohenputkeakin löytyy seurueesta!

Harjaneilikoita löytyy meiltäkin moneen lähtöön. On yksiväristä, kaksiväristä ja moniväristä. Hauskimpia ovat nämä kerrotut harjaneilikat, joista välillä kasvaa ihan hassun näköisiä yksilöitä. Välillä niitä on vaikea edes tunnistaa harjaneilikaksi. Vaikka harjaneilikka on kaksivuotinen, tulee siitä yleensä ihan pysyvä perenna maarönsyillään ja siementämällä. Ihastuttava vanhanajan perenna!

Minulle sattui talvikylvöissä pieni kömmähdys, kun unohdin kylvää hohtopiikkiputkea. Mutta onneksi se on itse siementänyt aidanvieruspenkkiin sen verran, että muutama "kruunu" sieltä on noussut. Ai että, se on mielestäni luonnon ikioma taideteos. Pisteliäs kaveri, mutta ihan kasvien aatelia.

'Huvitus' -omenapuun juurella on tällainen sateiden muokkaama installaatio hohtopiikkiputkea, alppipiikkiputkea (ei ole vielä kunnolla sinistynyt), jalokallioista ja velholehteä. Tässäkin värit sointuvat mielestäni hienosti yhteen.

Hohtopiikkiputki.

Ison kukkapenkin reunaan on muodostunut myös tällainen mielestäni aika kiva väriyhdistelmä jalopähkämöstä, jaloangervosta ja jalokurjenpolvesta. On muuten aika jalo kombo!

Tässä vielä lähempää edellisen kuvan taustalla näkynyt jalokurjenpolvi 'Patricia', joka on omista kurjenpolvistani yksi niitä pisimpään kukkivia ja näyttävimpiä lajikkeita. Kukat eivät ole suuren suuria, mutta niitä on yleensä paljon. Se kasvaa noin 80 cm korkeaksi ja on hieman lamoava aika hentoisten varsiensa takia. Mutta toisten kasvien välissä se pysyy aika kivasti pystyssä. Tänä vuonna se on kukkinut todella pitkään ja erityisen runsaasti.

Ison kukkapenkin päädyssä on toinen kohta, jonka kasveista ja niiden yhdistelmästä pidän kovasti. Neidonkurjenpolven, loistosalvian ja pallomataran liitto on varsin nätti. Kuvassa ei se ei pääse oikeuksiinsa, mutta luonnossa värit sointuvat kivasti toisiinsa.

Pallomatara on hyvä reunuskasvi, josta myös pörriäiset pitävät.

Tämä kesä on ollut meillä sormustinkukkien juhlakesä. Parimetriset hujopit ovat kukkineet ja kukkineet. Nyt osa niistä sai lähtöpassit tuolta 'Strawberry Event' -liljojen välistä, kun liljoilla alkoi olla aika tukalat oltavat isojen nuokkuvien kukkiensa kanssa niiden seassa. Tai ehkä täytyisi sanoa, että sormustinkukat olivat liljojen seassa, sinne kun olivat siementäytyneet.

Monien inhokki harmaamalvikki on minusta aivan ihastuttava vanhanajan perenna. Vajan edessä se on  kasvanut hurjiin mittoihin ja kukkii komeasti. Senkin kaverina kurkistelee korkeuksista sormustinkukka.

Kärhötkin aloittevat kukintaansa. Tai lumikärhöhän on kukkinut mahtavasti jo pitkään. Sen seurana kuvassa 'Warzawska Nike'. Minulla on kolme tällaista tummanpunaista kärhöä ja minusta tuntuu, että kaikki ovat ihan saman näköisiä.

Lopuksi vielä pieni pyörähdys terassilla. Sain talvetettua kylmälavassa poikani viime vuonna tuoman äitienpäiväruusun. Nyt se kukkii taas ja muodostaa kauniin taulun yhdessä koristechili 'Bolivian Rainbow'n ja pensasbasilikan kanssa.

Koristechili 'Bolivian Rainbow'. Sen hedelmät muuttavat väriä kypsyessään violetista valkoiseen, keltaiseen, oranssiin ja lopulta punaiseen. 

Tässäpä poimintoja tämän hetken kukinnasta. Kelien lämmettyä moni kasvi on pistänyt töpinäksi, ja nyt tuntuu, että piha on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Eli lisää kukkatulvaa on tulossa!