Viikonlopun urakointia

Eilinen oli onneksi sen verran kuiva päivä, että saimme tehtyä yhden ikävän ja aikaa vievän puutarhahomman pois työlistalta. Eli siis iki-inhokki orapihlaja-aidan leikkaaminen. Se on meillä miehen hommia, ja eilen hän jopa hätisti minut kokonaan pois omiin puuhiini aputytön paikalta. Olen yleensä ollut hänen apunaan haravoimassa ja keräämässä leikkuuroskaa pois, mutta nyt mies hoiti koko talkoon yksin. Meillä on tapana kerätä oksat suursäkkeihin ja viedä kaatopaikalle. Niin tapahtuu nytkin. Näitä kammottavia piikkioksia en halua omaan kompostiin vuosiksi pyörimään, vaikka muuten yritämme kaiken omalla tontilla kompostoida. Toisinaan omenapuita leikatessakin leikkuujätettä tulee niin paljon, että viemme ainakin osan kaatopaikalle.

Tienpuoleinen osuus aidasta on tässä leikattu. Kävelytien puolella aita on vielä leikkaamatta. Meillä on neljällä sivulla orapihlaja-aita, mutta meidän hoidossamme on vain kaksi. Tämä on vanhaa rintamamiestaloaluetta, ja vanhat sopimukset ovat vielä voimassa nykyistenkin asukkaiden kesken. Kahdella sivulla aidat on istutettu naapurien puolelle rajaa ja ovat heidän hoidossaan. Tähän muuttaessamme olimme ihmeissämme moisesta asiasta, mutta näillä sopimuksilla on menty.

Tästä kuvasta näkyy kuinka järkevästi olen pionit istuttanut tuonne "pionikaareen" hyvin katseilta piiloon. Pionit kukkivat tontin kulmaan päin, missä niitä ei kukaan näe. No, kukin tyylillään!

Kaunottaria täytyy käydä ihailemassa oikein erikseen. Tässä 'Coral Sunset' esittelee jo väriä muuttaneita ja auenneita kukkiaan. Tästä vaiheesta niiden kukinnassa pidän itse erityisen paljon. Tuo kukan muoto ja kerrassaan upea väri puhuttelevat kovasti. Kaikkein takimmaiset nuput kuuluvat 'Coral Charm'ille, joka kukkii aina hieman myöhemmin.

Pioni 'Coral Sunset'.

Mutta takaisin asiaan. Kun mies keskittui orapihlaja-aitaan, en minäkään jäänyt kädet taskuissa seisoskelemaan. Sain kolme viikkoa sitten hankittua itselleni kauan haikailemani tuurenpihlajan. Olimme mullanhakureissulla peräkärryn kanssa paikallisessa K-Raudassa, kun tein pikakierroksen puutarhamyymälän puolella ja löysin sieltä yhden ainokaisen tuurenpihlajan. Se on hieman muotopuoli ja raasku, mutta mukaan se lähti kuitenkin, kun oli niin edullinen. En tiedä lieneekö ollut joku tarjous, mutta vähän päälle viisikymppiä ei mielestäni ollut paha hinta. 

Puu on seissyt meidän terassilla tuolilla tuettuna aitaa vasten, ja olen välillä ihan unohtanutkin sen. Toinen syy on varmasti ollut laiskuus lähteä kaivamaan tuota meidän savikkoa takapihalle. Mutta eilen sain hengen päälle ja otin urakan. Tarkoitus oli kaivaa isompi penkki, mutta saatuani kaivettua kottikärryllisen vettyneitä ja tonnin painoisia savikökköjä nurmituppaiden mukana, tuli raja vastaan. Laajennan penkkiä ehkä myöhemmin. Joko tänä kesänä tai joku toinen kesä. Tai en koskaan.

Penkkiä kaivaessani aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta saatuani puun istutettua, oli jo näin pilvistä. Tuurenpihlaja sai seurakseen kasvimaan reunassa parempaa paikkaa odottaneen purppuraheisiangervo 'Little Angel'in, joka on edelleen aika minikokoinen, vaikka olen ostanut sen jo vuonna 2020. Eihän se kovin isoksi kyllä kasvakaan, 50-90 cm pitäisi sen korkeus täysikasvuisena olla. Kaksikko pääsi paikkaamaan aukkoa, jonka talvella 2023-2024 kuolleet luumupuumme jättivät jälkeensä.

Purppuraheisiangervo 'Little Angel'.

Tänään oli vuorostaan työn alla talon takana kasvava syreeni, jolle emme ole tehneet suurinpiirtein mitään näiden liki parinkymmenen vuoden aikana, joina olemme tällä tontilla asustaneet. Naapurin kaadettua ison koivun omalta puoleltaan tonttiemme rajalta, ajattelin että on aika uudistaa myös meidän syreenimme, joka oli koivun varjossa kasvanut ihan vinoon ja oli muutenkin kovin onnettoman näköinen. Kuinkahan vanha se oikein lieneekään ollut?

Syreeni talon päädystä kuvattuna. Täältä se ei edes kuvassa näytä kovin pahalta, kun se on kallellaan juurikin tähän suuntaan. Peräkärrymme on ollut parkissa tässä nurkassa kiveyksen päädyssä, ja syreeni on oksillaan ikävästi aina sotkenut sen kuomun oksillaan. 

Talon takaa otetussa kuvassa syreenin varsin vino asento näkyy paremmin. Syreeni saa ihan mieluusti kasvaa tuohon takaisin, jos se vaan niin tahtoo, vaikkei se mikään lempikasvini olekaan. Ainakaan kukkivana. Tuoksu on nimittäin aivan liian mojova minun nenälleni. Onneksi syreeni on talon takana, joten siedän sen olemassaolon ihan hyvin, jopa kukkivana. Syreeni kuitenkin jotenkin kuuluu vanhan rintamiestalon pihaan.

Jäljelle jäi melko komea kanto miehen vetäessä moottorisahalla syreenin poikki. Oksat saimme melkein kaikki mahtumaan peräkärryyn orapihlaja-aidan leikkuujätteen kanssa, mutta osa jäi vielä jäljelle. Polttopuutakin tuli jonkin verran. Naapurit olivat varmaan taas mielissään sunnuntain moottorisahakonsertista!

Sitten palaan tähän ihanuuteen, joka aukesi muutama päivä takaperin. Laitoin sen avautumassa olevasta tummanpuhuvasta nupusta kuvan 25.6. olleeseen postaukseeni "Edelleen sadetta". Eipä olisi arvannut sen värisestä nupusta kuoriutuvan tällaista kaunokaista. Tämän vierellä on käyty huokailemassa kerran jos toisenkin. Ja nyt, kun se aukesi, sille löytyy nimikin. Tämä on vuonna 2020 Barkholtin taimistolta ostamani tarhakurjenmiekka 'Natchez Trace', joka ostaessani oli vielä kukassa, mutta sen jälkeen en ole kukkia nähnyt. Joten tämä on oikea työvoitto! Kukka on valtavan iso ja huikean pitkässä varressa. Itseasiassa tänään piti varsi oikein tukea, kun pelkäsin tämänpäiväisen hurjan tuulen kaatavan sen.

Tämän väritys on ihan parasta ikinä. Nuo "suonet" noissa pystyissä terälehdissä ja tuo syvänpunainen väri noissa samettisissa alaskääntyvissä terälehdissä. Valo vaikuttaa kukan väriin todella paljon, kuten kuvista huomaa. Ja pitihän tämänkin kurkkuun kurkistaa!

Mysteerililja.

Myös liljojen rintamalla riittää ihmeteltävää. Vanhojen ruskoliljojen vierellä minulla kasvaa tällaisia toisenlaisia oransseja liljoja. Niissä on paljon isompi kukka kuin perinteisellä ruskoliljallani ja värissä on lisänä tuollaista punaista säpäkkyyttä. Sillä on samanlaiset lehdet kuin ruskoliljalla, mutta ei itusilmuja varressa. Muutenkin varsinkin nuput näyttävät hassun viroottisilta (toivottavasti ei ole sitä). Sahramililjalla ei ole itusilmuja, mutta ei tuo mysteerililja minun silmääni ihan siltäkään näytä. Eikä nuo lehdet taas sovi ihan tavalliseen värililjaankaan. Jos jollakulla on heittää valistunutta arvausta, niin kiitollisena otan vastaan! Minulla on vielä kolmaskin lilja, joka muistuttaa lehdiltään ja kukaltaan ruskoliljaa, mutta on paljon matalampi ja kukka on punaisempi. Pää näiden kanssa sekoaa😂

Ruskolilja vasemmalla, mysteerililja oikealla.

 

Kurkistus kesäkukkiin

Odottavan aika on kyllä tosiaan pitkä. Kesäkuu on ollut niin viileä, että kesäkukat ovat vielä ihan vaiheessa. Ainoastaan samettikukat ovat kukkineet jo hetken aikaa. Viime kesänä tähän aikaan niiden lisäksi minulla kukkivat täysillä tuoksuherneet, leijonankidat, tsinniat ja ensimmäiset daaliatkin. 

Ruukuissa kyllä vihertää komeasti. Yllä jänönhäntää, koristehirssiä, leijonankitaa sekä suklaa- ja omenaminttua. 

Lisää viherrystä: siemenestä kasvatetut kesädaaliat, kosmoskukat, daaliat ja tsinniat. Tsinnioissa sentään näkyy jo vähän nuppuja, vaikka kovin matalia vielä ovatkin.

Piparkakkureunaiset värinokkoset 'Colocha Rose't edessä vasemmalla, oikealla värinokkossekoituksen antia tulisalvia 'Lighthouse Purple'n kanssa ja takana helokukonharja 'Flamingo Feathers'it.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'it olivat alkuun niin kitukasvuisia ja onnettoman laihoja rimpuloita, että epäilin niistä koskaan mitään tulevan. Mutta nyt ne ovat jo reipastuneet kovasti ja ovat tanakoita kasveja kaikki. Näissä on hauskoja väriefektejä lehdissään. Joihinkin tunkee vihreää sekaan, yhden lehdet ovat alhaalta muuttuneet pinkeiksi. Hassuja kasveja!

Kesäkukkapenkkini meinaa hukkua rikkaruohoihin, niinkuin kaikki muutkin kasvit tänä kesänä. Hitaasti, mutta varmasti kaikki silti kasvavat. Toivottavasti ennen talven tuloa näemme kukintaa. Heittelin sekaisin kaikkia kesäkukkien siemeniä myös kärhöverkon taakse ja kaikenlaista sieltä nyt ylös puskeekin. Mielenkiintoinen sekamelska tulossa!

Koristeportulakka 'Happy Hour Pink Passion mix' on jokakesäinen kasvatukseni. Yritän niitä aina esikasvattaa jo keväällä sisällä koskaan siinä onnistumatta. Joka kerta taimet kuolevat. Mutta kun ne kasvattaa kasvihuoneessa, on tulos melkein takuuvarma. Tämä on ihana kasvi, ja vaikka saisin siltä kesässä vain pari kukkaa, olen ikionnellinen.

Chili 'Bolivian Rainbow'n lehdet menevät melkein mustiksi
auringonvalossa.

Tässä olikin hyvä aasinsilta toiseen minulle onnellisuutta tuottavaan asiaan eli puutarhaystäviin. Minun chilikasvatukseni menivät tänä keväänä kaikki pahemman kerran pieleen. Varsinkin koristechili 'Bolivian Rainbow'n kasvatuksen epäonnistuminen harmitti kovin. Mutta ei se mitään, kun on näitä puutarhaystäviä, jotka rientävät apuun. Ihana puutarhaenkelini Malla lahjoitti minulle omista taimistaan yhden ison ja komean yksilön! Sitä olen nyt vaalinut kiitollisuudella ja hartaudella.

'Bolivian Rainbow'n kukkakin on todella nätti.

Koska en ole ihan helposti luovuttavaa ihmistyyppiä (ainakaan näissä puutarhajutuissa), laitoin uudet 'Bolivian Rainbow'n siemenet itämään. Eri valo, vähemmän ehkä myös ripsiäisiä ja kasvihuone tekivät taikansa, ja nyt minulla onkin kasvamassa uusi, terveen näköinen sukupolvi näitä chilejä. Lopullinen syy chilien ja paprikoiden kasvun tyrehtymiseen jäi mysteeriksi. Sitä valoasiaa yhdistettynä kohtalokkaaseen liikalannoitukseen epäilen suurimmaksi syyksi, mutta kuka tietää.

Uudet kasvatit kasvihuoneessa.

Talvettamani pensasbasilika on ollut jo hetken ulkona kasvihuoneesta ja alkaa nyt kukkia. Se on myös mahdottoman kaunis kasvi.

Tuoksuherneet ovat jurottaneet kasvamatta vaikka kuinka kauan. Kuvittelin niiden olevan tähän aikaan jo kukassa niinkuin viime kesänäkin. Pisimmällä ovat vajan seinustan uuteen verkkoon kasvamassa olevat tuoksuherneet. Ne kyllä meinaavat jäädä kovasti jo vieressä kasvavien perennojen varjoon. Lamoavia idänunikoita olen joutunut nostelemaan niiden päältä monta kertaa. Ja rikkaruohotkin ahdistelevat.

Kylmälavassa talvehtinut ruukku, jossa on tähkälaventelia ja sulkapiiskaa, on ottanut sekin mukavan kasvupyrähdyksen. Sulkapiiskalle haluaisin löytää tontiltamme sopivan kasvupaikan, mutta sellaista ei tunnu löytyvän. Se kaipaisi hyvin hiekkapitoista ja läpäisevää maata, ja sellaista meidän savikosta on hiukan vaikea löytää. Kohopenkkiä olen kokeillut, eikä sekään auttanut. No, täytyy sitten yrittää kasvattaa sitä saviruukussa ja talvettaa kylmälavassa. Tässä on kaksi ihanasti tuoksuvaa kaverusta yhdessä. Ei varsinaisia kesäkukkia, mutta hieman talvenarkoja perennoja.

Eivätkä ainoastaan kesäkukat ole vaiheessa tähän aikaan. Viime vuonna moni perenna oli komeimmassa kukinnassa tässä vaiheessa kesää. On näitä kesien ja olosuhteiden vaihteluita hauska seurata. Vuodet eivät tosiaan ole veljiä keskenään!

Edelleen sadetta

Sadetta on saatu kesäkuussa yllin kyllin ja vähän vielä sen päällekin. Nurmikolla kävellessä jalkojen alla vain litisee ja lotisee. Eipä ole liiemmin tarvinnut kastella puutarhassa mitään. Isokukkaisille pioneille ja idänunikoille sade on ollut melko kohtalokasta. Ja muutenkin suurin osa kasveista on hieman nuupollaan jatkuvasta sateesta. No, onneksi loppuviikkoon on ennustettu edes hieman kuivempaa keliä. 

Pioni 'Sunny Girl'.

Pioni 'Coral Sunset' ei ole nuppuisia kukkiaan päässyt aukaisemaan jatkuvassa
sateessa. Jättikukkaisesta 'Red Charm'ista olen joka päivä käynyt ravistelemassa vedet 
kukista pois. 

Idänunikot ovat kärsineet pionejakin enemmän sateesta. Valkoinen 'Royal Wedding' on 
maannut koko kukintansa ajan maata pitkin.

Onneksi juhannusruusu ehti kukkaan jo hieman ennen juhannusta, sillä nyt senkin kukat
makaavat varsin rennosti maassa sateen painamina.

Ihan kaikkia puutarhan asukkeja ei sade onneksi saa nujerrettua. Tammen alla sormivaleangervo on kasvattanut valtavat lehdet. Myös kotkansiipisaniaiset niiden takana ovat isoja. Niitä karsin kovalla kädellä kesän alussa, kun ne olivat levinneet jo liiankin paljon. Hopeatäpläpeippi tuo kivasti valoa varjoisaan penkin kohtaan. Se oli keväällä jotenkin kovin kuivan ja kärsineen oloinen, mutta ilmeisesti sateet ovat tehneet sille hyvää. Yksi tammen taimikin on näköjään jäänyt kitekemättä peipin keskeltä. Pikkutammia tässä penkissä riittää!

Myöskään ruskoliljat eivät ole olleet sateista moksiskaan. Vanhat 'Marhan' -marhanliljat kurottelevat niiden takana korkeuksiin, eivätkä nekään kaipaa tukemista. Tänään aukesi muuten ensimmäinen marhanliljan nuppu. 'Orange Marmalade'ssa oli yksi minikoinen kukka.

Marhanlilja 'Orange Marmalade'.

Marhanliljoissa on tänä vuonna aika runsaasti ruskistumista lehdissä. Keväthallat tekivät meilläkin moniin marhoihin vaurioita, jotka edesauttavat harmaahomeen iskemistä kesällä. Epäilen tämän siis olevan harmaahometta. Liljakukko tekee erilaista vauriota, vaikka niitäkin on tänä vuonna muutamia näkynyt.

Sormustinkukka.

Pitkin pihaa löytyy kaikenlaisia pieniä ilon aiheita, joita on aina ihan pakko jäädä ihailemaan. Sormustinkukan kauniit nuput, paratiisililjan suloiset kellot ja saksankurjenmiekkojen ylväät kukinnot.

Paratiisililja.

Tavallinen saksankurjenmiekka.

Nimetön saksankurjenmiekka. Tämän aukeamista odotan mielenkiinnolla. Minulla on monia 
iiriksiä tullut väärällä nimellä. Katsotaan aukeaako tästä johonkin nimeen sopiva yksilö.
Taustalla näkyvät vaaleankeltaiset iirikset ovat kukkineet ihan hurjasti.

Tänään sain vihdoin siivottua vähän kasvihuonettakin. Se on ollut kuin pommin jäljiltä, kun olen ahkerasti siellä multaa pyöritellyt. Kuvassa näkyy minun työpöytäni, jonka mies rakensi minulle vuonna 2016 pergolan jämälaudoista ja -pilareista. Vanha tiskipöytä meidän kellarista pääsi siihen kanneksi. Olen ollut todella tyytyväinen pöytääni. Ennen kuin sain kasvihuoneen, pöytä oli minulla ulkona omenapuun alla. Nyt voin sateellakin tehdä ruukutushommia.

Kasvihuone on minulle ensisijaisesti työtila, kuten kuvasta näkyy. Tomaatit on kyörätty ulos palelemaan pois emännän tieltä. Kasvihuoneessa minulla on tällä hetkellä siemenkasvatuksia ja joitain herkempiä kasveja sekä kesäkukkia (suurin osa niistäkin on jo ulkona). Keväällä kasvihuoneessa on tietysti enemmänkin kasveja.

Tällaiset olivat tämän sadepäivän puuhastelut. Onneksi ei tänään sentään ihan koko päivää satanut. Sain myös vähän kitkettyä rikkaruohoja ja siirrettyä muutaman perennan. Aina sitä saa jotain aikaiseksi!

Juhannuksesta kohti arkea

Juhannusviikonloppu alkaa kohta olla taputeltu ja paluu arkeen koittaa taas huomenna. Vietimme juhannusta perinteisesti ystävien mökillä. Heillä on aivan ihana vanha harmaahirsinen maalaistalo pihapiireineen ihan "keskellä ei mitään". Siellä sielu lepää. 

Meidän pihan juhannusruusu on täältä ystävien mökiltä kotoisin, ja kävimme siis moikkaamassa ruusumme esiäitiä. Sekin pääsi kuviin aitan kaunista seinää vasten vanhan silitysraudan kanssa. Paitsi, että tämäkin yksilö taitaa olla vanhan juhannusruusun lapsenlapsia!

Kotiin tullessa oli suuri rakkauteni keisarinkruunu eli ruskolilja avannut nuppujaan. Se on miehen äidin peruja ja ilmeisen vanhaa kantaa sekin. Sen kukinnasta alkaa yleensä minun kesäni.

Myös pionirintamalla oli tapahtunut edistystä. 'Red Charm' oli avannut ylihörselöiset kukkansa ja tuskin jaksoi pitää niitä pystyssä. Varsinkin, kun sade oli kukkia vielä kastellut entistä painavammiksi. 'Coral Sunset'in kukat ovat vähemmän kerrotut ja pysyvät paremmin pystyssä, ja pidän niistä muutenkin paljon enemmän. 

'Coral' -pioneilla on hauskat kukat, jotka vaihtavat väriä vanhetessaan. Joskus kaivoin tietoa näiden 'Coral' -pionien eroista, kun ne näyttivät minun silmääni niin samanlaisilta. Opin sen, että 'Coral Sunset'in kukka on auetessaan vaaleanpunainen ja muuttuu vanhetessaan persikkaisesta kermanvaaleaksi. Sen kukka on myös laakeampi kuin 'Coral Charm'in, jonka kukka on pyöreämpi ja väriltään korallisempi. 'Coral Sunset' kukkii myös aikaisemmin kuin 'Coral Charm'. Että silleen. En minä kyllä esimerkiksi omista valokuvistani osaa aikojen päästä sanoa kumpi on kumpi, jos on kuva vain pelkästä kukasta, enkä näe kasvukohtaa penkissä.

Pioni 'Coral Sunset' vielä nuppuisena.

Kohta kukkii myös pioni 'Coral Charm'.

Etukukkapenkissä kurjenpolvet ovat aloittaneet kukintaansa. Etualan tarhakurjenpolvi on yksi kiitollisimmista kurjenpolvista. Sillä on suuret, näyttävät kukat ja se kukkii kauan. Sen takana kurkistelee pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia', josta tykkään myös kovasti. Siirsin sen tuohon vähän aikaa sitten nuppuisena ja pelkäsin menettäväni kukinnan, mutta se porskuttaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi on satanut, niin kastelu on hoitunut kätevästi. 

Valkoiset 'Mont Blanc' -laukat ovat jo kukkineet, kun lilat 'Ambassador'it vasta aloittelevat. Tarhapioni 'Rosea Plena'n kukat ovat muuttuneet jo melkein valkoisiksi. Seinää vasten enkeliperhoangervon takana näkyvät runkotomaatti 'Sungold'it, jotka siirsin kasvihuoneesta ulos tuohon lämpimään talon ja kuistin väliseen kulmaukseen. Kuistin seinää vasten on toinen pari 'Sungold'eja. Oikealla näkyvä tupsu on koristekastikka 'Overdam'.

Jalokurjenpolvi 'Patricia'.

Toisessa päässä penkkiä kasvaa kyläkurjenpolvea. Sillä on nätti vaaleansininen väri ja isot, kauniit lehdet. Välillä sekaan nousee myös muutamia valkoisilla kukilla varustettuja varsia. Ihmettelen sitä joka kesä, kun tuossa on vain kaksi tainta ja molempien pitäisi olla sinisiä.

Mätäskurjenmiekka oli avannut muutaman kukan piiloon lehdistönsä sekaan.

Lehtosinilatva ja jättilaukka 'Globemaster' sekä joku marhanliljakarkulainen.

Pergolassa kiinanlaikkuköynnös pistää parastaan. Tuntuu kuin koko kasvi olisi yhtä kukkaa, kun lehdissäkin on valkoista ja vaaleanpunaista laikkua. Myös oikeat kukat löytyvät piilosta lehtien alta. Auringossa köynnös näytti kauniilta taivasta vasten alapuolelta kuvattuna.

Kaikenlaista ötökkääkin puutarhasta taas löytyi. Yksi ei niin toivottu vieraskin sekaan mahtui. Tänä vuonna liljakukkoja on näkynyt useampia, kun viime vuonna en tavannut muistaakseni ainuttakaan. Sylkikuoriaiset ovat olleet ihan päivittäinen näky ja hämähäkkejäkin on näkynyt lähes päivittäin.

Kimalainen tupsahti pörräämään sopivasti lähistölle, kun olin kuvauskierroksella. Se viihtyi pitkään keijunkukan kukinnoissa ja sen touhua oli hauska seurata.

Omista siemenistä kasvattamani samettikukat ovat mielenkiintoisia. Minulla on alunperin ollut kerrottua, yksiväristä oranssia, 'Fiesta'a ja 'Spanish Brocade'a. Niiden jälkeläisistä ovat nämä yksilöt peräisin. Varsinkin tuo keskellä oleva oranssi punaisin hipsuin on mielestäni upea! Tämä on siemenkasvatuksen hauskimpia juttuja, kun koskaan et voi omista kasveista kerätyistä avopölytteisistä siemenistä olla ihan varma mitä sieltä jatkossa tulee. 

Kesäkukat ovat kasvaneet melko hitaasti viileiden öiden (ja päivienkin) takia, mutta ehkä näistäkin jokunen ehtii vielä tämän kesän nimellä vielä kukkaankin!