Juhannuksesta kohti arkea

Juhannusviikonloppu alkaa kohta olla taputeltu ja paluu arkeen koittaa taas huomenna. Vietimme juhannusta perinteisesti ystävien mökillä. Heillä on aivan ihana vanha harmaahirsinen maalaistalo pihapiireineen ihan "keskellä ei mitään". Siellä sielu lepää. 

Meidän pihan juhannusruusu on täältä ystävien mökiltä kotoisin, ja kävimme siis moikkaamassa ruusumme esiäitiä. Sekin pääsi kuviin aitan kaunista seinää vasten vanhan silitysraudan kanssa. Paitsi, että tämäkin yksilö taitaa olla vanhan juhannusruusun lapsenlapsia!

Kotiin tullessa oli suuri rakkauteni keisarinkruunu eli ruskolilja avannut nuppujaan. Se on miehen äidin peruja ja ilmeisen vanhaa kantaa sekin. Sen kukinnasta alkaa yleensä minun kesäni.

Myös pionirintamalla oli tapahtunut edistystä. 'Red Charm' oli avannut ylihörselöiset kukkansa ja tuskin jaksoi pitää niitä pystyssä. Varsinkin, kun sade oli kukkia vielä kastellut entistä painavammiksi. 'Coral Sunset'in kukat ovat vähemmän kerrotut ja pysyvät paremmin pystyssä, ja pidän niistä muutenkin paljon enemmän. 

'Coral' -pioneilla on hauskat kukat, jotka vaihtavat väriä vanhetessaan. Joskus kaivoin tietoa näiden 'Coral' -pionien eroista, kun ne näyttivät minun silmääni niin samanlaisilta. Opin sen, että 'Coral Sunset'in kukka on auetessaan vaaleanpunainen ja muuttuu vanhetessaan persikkaisesta kermanvaaleaksi. Sen kukka on myös laakeampi kuin 'Coral Charm'in, jonka kukka on pyöreämpi ja väriltään korallisempi. 'Coral Sunset' kukkii myös aikaisemmin kuin 'Coral Charm'. Että silleen. En minä kyllä esimerkiksi omista valokuvistani osaa aikojen päästä sanoa kumpi on kumpi, jos on kuva vain pelkästä kukasta, enkä näe kasvukohtaa penkissä.

Pioni 'Coral Sunset' vielä nuppuisena.

Kohta kukkii myös pioni 'Coral Charm'.

Etukukkapenkissä kurjenpolvet ovat aloittaneet kukintaansa. Etualan tarhakurjenpolvi on yksi kiitollisimmista kurjenpolvista. Sillä on suuret, näyttävät kukat ja se kukkii kauan. Sen takana kurkistelee pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia', josta tykkään myös kovasti. Siirsin sen tuohon vähän aikaa sitten nuppuisena ja pelkäsin menettäväni kukinnan, mutta se porskuttaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi on satanut, niin kastelu on hoitunut kätevästi. 

Valkoiset 'Mont Blanc' -laukat ovat jo kukkineet, kun lilat 'Ambassador'it vasta aloittelevat. Tarhapioni 'Rosea Plena'n kukat ovat muuttuneet jo melkein valkoisiksi. Seinää vasten enkeliperhoangervon takana näkyvät runkotomaatti 'Sungold'it, jotka siirsin kasvihuoneesta ulos tuohon lämpimään talon ja kuistin väliseen kulmaukseen. Kuistin seinää vasten on toinen pari 'Sungold'eja. Oikealla näkyvä tupsu on koristekastikka 'Overdam'.

Jalokurjenpolvi 'Patricia'.

Toisessa päässä penkkiä kasvaa kyläkurjenpolvea. Sillä on nätti vaaleansininen väri ja isot, kauniit lehdet. Välillä sekaan nousee myös muutamia valkoisilla kukilla varustettuja varsia. Ihmettelen sitä joka kesä, kun tuossa on vain kaksi tainta ja molempien pitäisi olla sinisiä.

Mätäskurjenmiekka oli avannut muutaman kukan piiloon lehdistönsä sekaan.

Lehtosinilatva ja jättilaukka 'Globemaster' sekä joku marhanliljakarkulainen.

Pergolassa kiinanlaikkuköynnös pistää parastaan. Tuntuu kuin koko kasvi olisi yhtä kukkaa, kun lehdissäkin on valkoista ja vaaleanpunaista laikkua. Myös oikeat kukat löytyvät piilosta lehtien alta. Auringossa köynnös näytti kauniilta taivasta vasten alapuolelta kuvattuna.

Kaikenlaista ötökkääkin puutarhasta taas löytyi. Yksi ei niin toivottu vieraskin sekaan mahtui. Tänä vuonna liljakukkoja on näkynyt useampia, kun viime vuonna en tavannut muistaakseni ainuttakaan. Sylkikuoriaiset ovat olleet ihan päivittäinen näky ja hämähäkkejäkin on näkynyt lähes päivittäin.

Kimalainen tupsahti pörräämään sopivasti lähistölle, kun olin kuvauskierroksella. Se viihtyi pitkään keijunkukan kukinnoissa ja sen touhua oli hauska seurata.

Omista siemenistä kasvattamani samettikukat ovat mielenkiintoisia. Minulla on alunperin ollut kerrottua, yksiväristä oranssia, 'Fiesta'a ja 'Spanish Brocade'a. Niiden jälkeläisistä ovat nämä yksilöt peräisin. Varsinkin tuo keskellä oleva oranssi punaisin hipsuin on mielestäni upea! Tämä on siemenkasvatuksen hauskimpia juttuja, kun koskaan et voi omista kasveista kerätyistä avopölytteisistä siemenistä olla ihan varma mitä sieltä jatkossa tulee. 

Kesäkukat ovat kasvaneet melko hitaasti viileiden öiden (ja päivienkin) takia, mutta ehkä näistäkin jokunen ehtii vielä tämän kesän nimellä vielä kukkaankin!

 

Juhannus 2025

 Leppoisaa juhannusta kaikille blogiani lukeville!

Vauvalan siivousta

Minua on jo hetken aikaa harmittanut vauvalani järkyttäväksi päässyt tilanne. Rikkaruohot ovat vallanneet sen ihan armotta. Vauvalassa kasvattelen esimerkiksi liljojen pikkutaimia, jotka haluan pitää poissa isompien kasvien jyrän alta. Mutta nyt vauvalassa ne meinaavat joutua rikkaruohojen jyräämäksi. Osa vauvalan kasveista on jo kasvanut vauvavaiheesta kovastikin ulos, mutta niille ei ole oikein löytynyt uutta paikkaa ja niinpä ne ovat edelleenkin täällä hoivaosastolla. 

Rikkaruohottunut vauvala kuvan oikeassa reunassa. Etualan kaikki jumaltenkukat ovat omia siemenkasvatuksiani ja nekin ovat siis aloittaneet elämänsä pikkutaimina vauvalassa. Ja sinne ovat näköjään jumittuneet. Jumaltenkukkien vasemmalla puolella eli rikkaruohottuneen polun toisella puolen on siemenpankista nousseita sormustinkukkia. Kasvatin joskus 'Elsie Kelsey' -sormustinkukkia siemenestä ja ne kasvoivat juurikin tuossa kohdalla. Siemenpankista nousee vieläkin tasaiseen tahtiin taimia, joita en kaikkia haluakaan poistaa. 

Ruohottunut vauvala toisesta suunnasta. Kylläpä se näyttääkin kamalalta! Liljapenkkini on tässä oikealla ja siellä kasvaa enimmäkseen lämpimänsävyisiä liljoja. Siemenpankista nousee ihan tajuttomat määrät vaaleanpunaista pioniunikkoa, joka hieman riitelee värimaailman kanssa, mutta olen antanut niistäkin osan jäädä kukkimaan. Ja sormustinkukistahan tulee myös osa vaaleanpunertavina, vaikka 'Elsie' onkin vaalea sormustinkukka. Vähän tai vähän enemmänkin cottage garden -meininkiä tällä kulmalla!

Sormustinkukat ovat vallanneet osan liljoistakin, mutta ajattelin antaa niiden tuossa tapella elintilasta keskenään ja katsotaan kuinka käy. Voi tulla aika mielenkiintoisia yhdistelmiä, jos kaikki kukkivat yhtäaikaa!

Löytyihän se polkukin sieltä välistä, vaikka vähän näytti huolestuttavalta. Rikkaruohot olivat tamppaantuneet niin tiiviisti maahan, että se piti oikein lapiolla kääntää, jotta rikat sai irti. Liljapenkin puoli pitäisi vielä käydä läpi ja kitkeä sieltäkin rikat. Tuntuu, että ihan juurihan minä siellä pyllistelin niitä repimässä, ja silti tilanne on taas karannut käsistä. Kuvan kaksi valkoista kukkijaa ovat juhannusruusu ja grönlanninhanhikki.

Lopputulos toisesta suunnasta. Tässä alkoi jo ilta hämärtyä, kun aurinko laski. Toivottavasti kulkuväylän saa nyt pysymään rikattomana ihan vain haraamalla.

Yksi talkoo odottaa vauvalan laidalla, jossa minttu yrittää lähteä maailmanvalloitukseen laatikostaan. Se on monta vuotta pysynyt kurissa vanhasta roskapöntöstä sahatussa lootassaan, mutta nyt se on alkanut luikerrella juurakollaan sieltä alakautta karkuteille. Täytyy kaivaa se kokonaan ylös ja yrittää repiä mahdollisimman hyvin kaikki ylimääräiset juurakot pois. Voi kyllä olla toivoton urakka!

Siivosin yhtenä päivänä myös muutamia pahasti rikkaruohottuneita kohtia pisarapenkissä. Tässä penkissä juolavehnä on ainakin tällä puolella penkkiä ihan mahdoton maanvaiva. Taustalla näkyviä päivänliljojen kasvustoja yritin joku vuosi sitten niistä puhdistaa. Kaivoin juurakot ylös, liottelin ja yritin jakaa saadakseni juolavehnän juurakot väleistä pois. Mutta päivänliljojen juurakot olivat niin isoja ja kivikovia, että jätin homman sikseen ja istutin ne takaisin. Joten en jaksa niin isoa pulttia tästä kohtaa penkkiä ottaa. Varjorikot ja kuunlilja 'Hulk'it kaivoin ylös, siivosin rikkaruohoista ja istutin takaisin.

Pisarapenkin toisella puolella kaivoin myös kuunliljoja ylös, putsailin, jaoin ja istutin takaisin. Etummaisena 'Fire and Ice'. Kuvasta vasta katselin, että kylläpä se tuli hullusti tuohon paiskattua muihin kuunliljoihin nähden, mutta siinä se nyt saa kasvaa. Oikeasta reunasta pilkottavaa tulikellukkaa pitäisi vähän kaivaa vähemmäksi, että tuohon kuunliljojen jatkeeksi saisi vielä hyvin mahtumaan jotain. Näyttää ihan oudolta omaan silmään se, että kukkapenkissä on tyhjää tilaa. Perennapenkin vartijana istuu ainoa jänöjussi, jota tällä tontilla suopein silmin katsellaan!

Näistä ylöskaivuu- ja jakohommeleista on aina tämä ikävä seuraus. Jakotaimia tulee pilvin pimein. Taimia on jo muutenkin piha pullollaan, kun meillä asuu joku siemenkasvatusintoilija! No, eiköhän nämäkin jostain kodin vielä itselleen löydä.

Vielä ihan lopuksi pieni kurkistus ilta-auringossa paistattelevan 'Sunny Girl' -pionin hörsylöiden uumeniin!

Hörsylöitä ja silkkipaperia

Puutarhaan tulee säpinää, kun pionit alkavat poksautella nuppujaan auki. Tänä vuonna pioneilla on valtavan pitkät varret, ja nuputkin näyttävät mahtavan kokoisilta. Juuri postailin hybridipioni 'Red Charm'in komeista nupuista, ja sitten ne alkoivatkin jo aueta. Se on kyllä oikea hörsylöiden hörsö, kun katsoo tuota terälehtien määrää, joka nuppuun on sulloutunut. Auetessaan siitä tulee valtava pallo, joka ei niin kovasti minun silmääni miellytä. Mutta tuo väri, nami nami! Valitettavasti kamera ei oikein pysty tallentamaan upeaa väriä oikeanlaisena, mutta luonnossa väri on ihan maaginen.

'Red Charm' etualalla. Taustalla 'Coral Sunset' nuput vielä tiukasti kiinni.

Aamulla jo pikkuisen vilkuteltiin ja kurkisteltiin.

Illalla kännykän kamera meni ihan pähkinöiksi, kun se yritti saada tolkkua 'Red Charm'in väristä.

Tarhapioni 'Rosea Plena' on vaihtanut kukkiensa väriä jo hennompaan vaaleanpunaiseen.
Kukat muuttuvat lopulta melkein valkoisiksi.

Hybridipioni 'Sunny Girl' (oletettu sellainen) on myös ihastuttavan värinen hörsylä.

Takapihan vanhassa kasvimaassa vaalea saksankurjenmiekka kilpailee kiinanpioni 'Sarah Bernhardt'in kanssa siitä kumpi kasvattaa pidemmät kukkavarret. Molemmilla nuput huitelevat jo melkoisissa korkeuksissa. Ainakin tämä vaalea nimetön kurjenmiekka näyttää kukkivan ihan kunnolla.

Tämä nimetön kurjenmiekka voisi olla 'Flavescens'. Ainakin se on kovasti sen näköinen.

Kellukka 'Mai Tai' jaksaa hörsyillä aina vaan.

Unikotkin ovat alkaneet kukkia. Espanjanunikolla on kauniit, korkeiden varsien päässä kevyinä huojuvat oranssit kukat, jotka ovat kuin hienointa silkkipaperia. Ja pörriäiset rakastavat niitä!

Tämä vaaleanpunainen silkkipaperinen hörsylä on idänunikko 'Coral Reef'. Se aukaisi ensimmäisen kukkansa, joka illalla sateen alkaessa laskosti itsensä kiinni näyttäen ihan tacokuorelta. Nämä tuntuvat aina välillä katoavan jonnekin ja sitten niitä putkahtaa taas yllättäen muutamia tavallisten oranssinpunaisten idänunikkojen joukkoon. Samoin käy aina valkoisten kanssa. Saa nähdä kukkiiko niitä tänä vuonna yhtään yksilöä.

Myös tämä oranssinpunainen idänunikko teki kukastaan tacokuoren, kun alkoi sataa. Sen väri on myös näitä päänräjäyttäviä tapauksia. Se on jo melkein ihan silmille liikaa, vaikka minä voimakkaista väreistä pidänkin!

Akileijat ovat myös jo kukassa (miksihän minä juuri valitin, ettei mikään vielä kuki). Niissä löytyy väriä ja hörsöä joka lähtöön. Yllä olevassa kuvassa on joku siementaimi, väriltään mallia mummon alushousut. Aivan ihana!

Alla olevassa kuvassa on samassa kasvissa olevat kaksi erilaista kukkaa. Akileijat ovat kyllä hienoja kasveja.

Tässä vaaleanpunaisessa akileijassa on ihania sävyjä.

Harjaneilikka 'Onyx'in siilitukkaan on aukeamassa jo yksi samettisen värinen kukka.
Oi joi, näistä tulee upeita!

Ostin viime kesänä joltain puutarharetkeltä velholehden, jonka istutin aidanvieruspenkkiin. Talvi vei sen mennessään, mutta nyt paikalle on noussut tällainen mielenkiintoinen kasvusto. Onkohan minulla tässä vauvavelholehtiä oikein sitten useampi kappale? Toivottavasti!

Nuppuja ja muuta pientä kaunista

Puutarhassa on nyt jotenkin odottava tunnelma. Vai onko se tunnelma puutarhurin mielessä? Meillä on aika vähän alkukesän kukkijoita ja se ehkä aiheuttaa tämän kiihkeän odotuksen tunteen. Nuppuja on paljon näkyvissä ja muutamia kukkiakin on auki, mutta paras kukinta on vasta edessä päin. Siispä fiilistellään näillä nupuilla ja ensimmäisillä kukilla!

Vanhassa kasvimaassa lehtoängelmät ovat välttyneet kirvoilta. Toisin kuin isossa kukkapenkissä. Lehtoängelmällä on herttaiset nuput ja kukat. Niitä pitää tarkastella ihan lähietäisyydeltä.

Kuolanpionit lopettelevat jo kukintaansa. Ne ovat näitä harvoja alkukesän kukkijoita meidän pihassa. Nuo hieman jo nuupahtaneet ja haalistuneet terälehdet näyttivät hurjan kauniilta laskevan auringon valossa. Ja pörrikin lennähti kuviin!

Pioni 'Red Charm' pullistelee lupaavasti nuppujaan, jotka ovat kuin taideteoksia. Sillä on ihan valtavan kokoiset nuput, kukista puhumattakaan. Sen kukkien muodosta en niin kovasti pidä, mutta niiden väri on ihan huikea!

Pidän kurjenpolvista todella paljon niiden helppohoitoisuuden ja pitkän kukinta-ajan takia. Iso osa kurjenpolvista on jo avannut muutamia kukkia. Kuvassa ylärivi: täpläkurjenpolvi 'Espresso' ja tuoksukurjenpolvi. Keskirivi: tarhakurjenpolvi ja nyppykurjenpolvi. Alarivi: idänkurjenpolvet 'Derrick Cook' ja 'Plenum'.

Monen perennan nuput ovat mielenkiintoisia ja jopa hauskan näköisiä. Yläpuolen kuvassa on enkeliperhoangervo, harjaneilikka 'Onyx', kivikkotörmäkukka, etelänruusuruoho ja isotähtiputki. 

Arovuokko on alkukesän sulostuttaja yhdessä taustalla pilkottavan keltaisen japaninhanhikin kanssa. Molemmat ovat hyvin vaivattomia perennoja, jotka eivät isommin aiheuta puutarhurille päänvaivaa.

Puutarhamme uusi asukki amerikanvuokko on kuvassa jo menossa yöpuulle. Se on erittäin kauniin värinen, ja toivottavasti viihtyy meillä pitkään. Keräsin siitä syksyllä siemeniä ja nekin itivät hienosti talvikylvössä. 

Rikoilla on usein herkät ja kauniit kukinnot. Niin myös varjorikolla (yllä) ja isorikolla (alla). Niitäkin täytyy tarkastella hyvin läheltä nähdäkseen kaikki pienet yksityiskohdat.

Juhannus lähestyy ja juhannusruusulla on jo muutama kukka auki. Se onkin meidän puutarhan ainoa ruusu. En tiedä miksen ole mitenkään kauheasti (ainakaan vielä) innostunut ruusuista. Tämänkin halusin meille vain siksi, että on se on ystävien mökiltä vanhaa, varmasti lähes satavuotiasta kantaa.

Viehko sinipipo liittyi viime kesänä meidän pihan pipojengiin kivikkopipon ja neulaspipon kanssa. Kaikki kolme selvisivät talvesta ja siitä olen erittäin onnellinen. Neulaspipo sai ehkä eniten jotain osumaa talvesta, mutta hengissä sekin on kuitenkin.

Tämä hauska kaksivärinen keijunkukka on oma siemenkasvattini, joka on risteytys varmasti useammasta keijunkukasta. Siemenet keräsin punakukkaisesta kasvista, ja tällaisia taimista tuli. Tällä on ihan mahdottoman korkeat kukkavarret, ja niitä pihassa vierailevat ihmiset aina ihmettelevät kovasti.

Koska tämänkertainen postaukseni on tulvillaan minulle hyvin epätyypillisesti kovin paljon valkoisia ja viileitä sävyjä, laitetaan tähän loppuun enemmän tätä minun värimaailmaani edustava kuva. Keväällä ostamani kesälevisia on kukkinut tuossa ruukussa koko ajan meillä ollessaan. En ole leikellyt noita kukkineita varsia pois, koska aion kerätä niistä siemenet talteen ja yritän siemenkasvatusta. Tämä on vaan niin ihana🧡