Uusia posliinikukkia

Eilen saapui paketti, jossa oli mieleisiä uusia tulokkaita eli tietysti posliinikukkia. Onneksi kelit olivat nyt suosiollisia postitukselle, kun pakkaskeleillä se on aina vähän riskialtista puuhaa. Paketti tuli päivässä perille, joten kovin isoa stressiä pikkutaimille ei toivottavasti ehtinyt matkalla tulla.

Nykyään hankin uusia huonekasveja varsin maltillisesti, kun joka paikka alkaa olla täynnä ja toisekseen en halua uusia tuholaisia. Mutta Oxanalta Oulusta uskaltaa kyllä ostaa posliinikukkia. Häneltä on aina saanut priimakuntoisia kasveja ja homma on toiminut hienosti. Moni posliinikukkaharrastaja hänet varmasti tietääkin.

Tässäpä nämä uudet tulokkaat:

Hoya versteegii, jolla on ihanat laineikkaat lehtien reunat.

Vasemmalla Hoya obtusifolioides, jolla on vihreät kukat,
keskellä Hoya archboldiana ja oikealla Hoya tannaensis.

Kaupan päälle sain nämä pistokkaat: Hoya sp. West Timor UT-036 ja Hoya piestolepis NS10-057.

Mukana tuli myös Hoya wallichii subsp. tenebrosan siemeniä. Enpä ole koskaan
kokeillut kasvattaa posliinikukkia siemenestä. Kiva kokeilla!

Siemenet piti kylvää heti, sillä niiden itävyys huononee nopeasti, ja tein työtä
käskettyä. Siemeniä ei saanut peittää. Laitoin kylvöruukun tuollaiseen
 muovipurkkiin, jossa on reiällinen kansi. Siemenissä oli päivämäärä
17.1.25 eli oletan niiden olevan silloin kerättyjä.

Pikkuiset pääsivät yhdelle kasvatuspisteelle kasvilamppujen alle. Oxanalta tulleita taimia
en yleensä edes pidä karanteenissa erossa muista kasveista, koska niissä ei ole koskaan tullut mukana mitään ylimääräistä elämää. Muualta ostettuja kyllä yleensä yritän hieman pitää erillään muista kasveistani. Välillä vaan tila tuntuu loppuvan kesken.

Hoya obtusifolioides.

Hoya archboldiana.

Hoya tannaensis.

Hoya versteegii.

Annan uusien tulokkaiden nyt hetken toipua matkan rasituksista ennen kuin alan kiusata niitä ruukunvaihdolla. Posliinikukat viihtyvät hyvinkin pitkään todella pienissä ruukuissa, koska niillä on niin pienet juuret. Toivottavasti nämä neljä jatkossa sopeutuvat asumaan meillä muiden kasvikamujen joukossa!

 

Talviaikaan kasvilamppujen alla on tungosta😅

Kasvatuslaitoksen rakentelua ja paprikoita

Taas on käsillä se aika vuodesta, kun minä alan sisustaa hullunkurisesti. Tämä aika on tietysti taimien esikasvatusaika, jolloin pöytätilaa tarvitaan. Meillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sijoittaa esikasvatettavia taimia ikkunalaudoille, koska ne ovat huonekasvien valloittamia. Siksi minun täytyy turvautua vaihtoehtoisiin keinoihin. Se tarkoittaa kaikenlaisia innovatiivisia sisustusratkaisuja. 

Minulla on ollut jo useamman vuoden tuollainen taittopöytä, joka on ollut todella kätevä, kun on tarvittu lisäpöytää sisälle tai ulos. Se on kulkenut mukanani monissa myyntitapahtumissa ja ollut apuna perhejuhlissa. Ihan siis paras apulainen ikinä ja hintansa tienannut jo moneen otteeseen.

Nyt taas taimikasvatuksen tullessa ajankohtaiseksi pöytä pääsi töihin. Yleensä minulla on ollut sen ympärillä irrallisia jalkalamppuja, joihin olen laittanut kasvilamput, mutta tänä vuonna ajattelin toimia hieman eri tavalla. Kävin ostamassa tuollaisen pöydän päälle asennettavan metallitangon, johon sain kasvivalot kätevästi kiinnitettyä. Tanko tulee pöytälevyyn kiinni ruuvilla kiristettävillä puristimilla ja sen voi säätää pöydän mitan mukaan sopivaksi. Lamppujen johdot kiepautin vain löysästi tangon ympärille, koska lamppujen korkeutta täytyy pystyä säätämään. Ei niin kovin silmiä hivelevää, mutta toimivaa. Sitä paitsi vieraat käyvät meillä tosi harvoin yläkerrassa, joten sisustusratkaisuni eivät haittaa ketään. Mies saattaa hieman silmiään pyöräytellä, mutta hänkin on jo aika hyvin tottunut minun ihme virityksiini.

Lamppuina minulla on pöydän yläpuolella Kodin Kukat -firman kasvilamput, jotka ovat tosi tehokkaat, mutta niissä on himpun verran pinkkiin taittuva tuo valo. En siedä niitä huoneissa, missä enemmän oleskellaan, mutta yläkerrassa ne saavat pinkkeillä ihan rauhassa. Kasvit tykkäävät niiden valosta kovasti.

Kannoin alakerrasta pikkuiset chilivauvani kavereineen uuteen kotiin. Niiden seurassa on juuri kylvämäni paprikat, kompostista pelastamani tarhakriinumi, posliinikukkien ja lehtikaktusten pieniä alkuja ja marraskuussa pätkimäni pelakuu 'Red Pandora'n pistokkaat (viidestä kaksi enää hengissä).

Tässä viikonloppuna kylvämäni kolme eri paprikaa: 'Thor', 'Luteus' ja 'Snacking Purple'. Mitään niistä en ole muistaakseni aikaisemmin kasvattanut.

Lopuksi vielä ystävältäni saamani tulppaanit, joista yksi oli hauskasti erilainen. Minusta se oli jotenkin ihana punainen piristysruiske tuolla oranssien joukossa. Ystäväni tuntee värimieltymykseni kyllä hyvin!

Nukkatyräkki (Euphorbia leuconeura)

Nukkatyräkki on kotoisin Madagaskarilta, jossa sen luontainen kasvuympäristö on metsien kivikkoisissa osissa aluskasvillisuuden joukossa. Luonnossa se on vaarantunut laji elinympäristön supistumisen takia. Se voi kasvaa lähes parimetriseksi pikku "puuksi". Sillä on hauska, ensin ohut ja puumainen varsi, joka sitten paksuuntuu viisisärmäiseksi ja ruskeakarvaiseksi rungoksi, joka voi vanhemmiten myös haarautua. Se kasvaa aika hitaasti ja alalehdet tippuvat kasvun myötä paljastaen lisää runkoa. 

Nukkatyräkki nauttii valosta (ei suoranaisesta auringon paahteesta), mutta on muuten kohtuu vaatimaton ja helppohoitoinen huonekasvi. Sillä on hyvin pienet juuret, joten se viihtyy hyvin myös pienessä ruukussa. Kastelujen välissä kasvupohja pääsee minun hoivissani aina kuivahtamaan, mutta se ei tunnu sitä hetkauttavan. Tyräkit tarvitsevat kuitenkin enemmän vettä kuin kaktukset eli liian pitkään sitä ei kannata antaa olla kuivana. 

Nukkatyräkin maitiaisneste on useimpien muiden tyräkkien tapaan hyvin ärsyttävää ja siitä voi saada todella pahoja ihoreaktioita. Siksi sen käsittelyssä kannattaakin olla varovainen.

Olen kasvattanut nämä kaksi itselläni nykyisin olevaa yksilöä siemenestä ja niiden kasvua on ollut mielenkiintoista seurata. Sain siemenet kesällä 2021 ja nyt minulla on jo melko isot kasvit. Isompi on jo 40 cm korkea ja pienempikin lähes 30 cm. 

Nukkatyräkki on mielestäni kauneimmillaan ihan pienenä taimena, jolloin sillä on lehdissä hieno valkoinen suonitus näkyvissä. Sen kasvaessa lehdet muuttuvat tasaisemman vihreiksi.

18.7.2021 kylvetyt siemenet olivat 7.5.2022 tällaisia reippaita pikkutaimia.
Kolmas niistä heitti jossain vaiheessa henkensä.

Isompana lehtien hienot valkoiset viirut katoavat, mutta lehdet ovat silti kyllä kauniit.

Molemmat nukkatyräkkini ovat kukkineet jo useampaan kertaan. Kukat ovat hyvin vaatimattomat ja jäävät usein huomaamatta. Odotan innolla, josko saisin niistä siemeniä, mutta vielä kertaakaan en ole huomannut, että niitä olisi muodostunut. Olen leikkinyt jopa keinosiementäjää ja tupsutellut kukkia saadakseni ne pölyttymään, mutta näköjään  huonolla menestyksellä. Nukkatyräkillä on mielenkiintoinen tapa "ampua" siemeniään niiden kypsyttyä ja siksi sillä onkin monta lempinimeä, joista pahapoika tai tuhmapoika ovat itselleni tutuimpia. Monia rivompiakin nimityksiä olen kuullut!

 

Bokashin multatehdas

Tulevaa multaa bokashiämpärissä, nam! 

Lupasin laittaa vielä postausta bokashin multatehtaan teosta, vaikka olen asiaa jo aika monta kertaa täällä blogissani käsitellytkin. Mutta eikös se kertaus ole opintojen äiti, kyllästymiseen asti😅

En muista koska aloin täyttää tätä nyt multatehtaaseen laittamaani ämpäriä, mutta ainakin marraskuun puolesta välistä asti se on ollut täytössä, koska jätekakun pohjalla näkyvät silloin hylkyyn menneet posliinikukkani jäänteet. Ämpäriin mahtuu aivan uskomaton määrä biojätettä, koska se vajoaa kummasti hapattumisen aikana. Ja lastallahan sitä myös taputellaan aina vähän tiiviimmäksi täytön yhteydessä. Olen nykyään aika suurpiirteinen biojätteen pilkkomisessa bokashiin, mutta mitä pienempää jäte on, sen helpompaa mikrobien on työskennellä.

Ennen merkkasin tarkasti aloitus- ja fermentoitumisajat kanteen. Nyt nekin menevät jo rennommalla otteella. Toisen ämpärin täytön aloitin 6.1. tämän vuoden puolella, joten oletan tämän täyden ämpärin jääneen suurinpiirtein samoihin aikoihin fermentoitumaan. Sinä aikana se saa olla rauhassa. Välillä vain liruttelen bokashinestettä hanasta. Kun sen tulo alkaa hiipua, se on yleensä merkki siitä, että voi alkaa multatehtailemaan. Fermentoitumisvaiheen olisi hyvä olla vähintään kaksi viikkoa, kolme-neljä viikkoa ei ole yhtään pahitteeksi. Biojäte ei varsinaisesti muutu mitenkään hapatusvaiheessa ja näyttää melko samalta kuin ämpäriin laitettaessa. Minkäänlaista "maatumista" ei siis tässä vaiheessa ole tarkoituskaan tapahtua.

Ämpäri avattuna fermentoitumisvaiheen jälkeen. Tuoksu on ihan miellyttävä.
Sellainen sitruksisen etikkainen.

Minulla on kellarissa iso muovilaatikko, johon yleensä kippaan koko ämpärin sisällön. Kuvassa näkyy hyvin ämpärin pohjalla oleva talouspaperi, joka estää aloittaessa rouheen tippumisen nestetilaan (muutenhan paperia ei siis bokashiin laiteta). Samoin alasleikkaamani Hoya heuschkelianan lehtiä ja oksia. Puolessa välissä oleva musta aines on ladattua biohiiltä, jota voi käyttää mikrobirouheen sijasta. Tähän käy tosiaan siis vain tuo valmiiksi mikrobeilla ladattu biohiili. Lataamatonta biohiiltä voi laittaa ämpärin alaosan nestetilaan latautumaan muodostuvalla bokashinesteellä. Itse haluan lirutella nesteen ulos ämpäristä lannoituskäyttöön.

Minulla on valmiina myös nämä noin kymmenen litran vetoiset ämpärit, joita en edes pese multatehtailujen välillä. Fermentoitunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan, jota varaan syksyllä muutaman säkillisen talvea varten. Tyhjentelen siis kesäkukkien ja tomaattien käytetyt mullat ruukuista säkkeihin talteen. Multa ja biojäte sekoitetaan keskenään suhteessa 30/70 eli multaa enemmän suhteessa jätteeseen. Tämä suhde ei ole niin turhan tarkka. Tärkeää on se, että jokainen biojätepalanen olisi kosketuksissa multaan multaantumisen nopeutumiseksi. Siksi myös sekoittaminen on tässä vaiheessa ensiarvoisen tärkeää. 

Ämpärien pohjalle laitan ensin ohuen kerroksen pelkkää multaa, sitten multaan sekoitettua biojätettä ja lopuksi pintaan viitisen senttiä pelkkää multaa "hajulukoksi". Multa saa mielellään olla hiukan kosteaa. Nämä asiat oppii oikeastaan tehdessään. Niin kuin mikä on oikea kosteus. On vaikea antaa oikein mitään yleispäteviä ohjeita. Itsekin menen ihan mutu-tuntumalla.

Lopuksi peittelen ämpärit nuoruusvuosieni vanhasta kissaverhosta leikellyillä palasilla. Joskus käytän harsoa. Fermentoitumisvaiheessa ämpärin pitää olla ilmatiivis, mutta multatehtailussa tarvitaan happea. Laitan kankaan ämpärien päälle vain siksi, etten halua valtavaa harsosääski-invaasiota kellariin. Siitäkin on kokemusta.

Multaantuminen tapahtuu noin kahdessa-neljässä viikossa hieman lämpötilasta riippuen. Huoneenlämpö olisi ihanteellinen multatehtaalle. Meillä on kellarissa reilusti vajaat parikymmentä astetta lämmintä, mutta sielläkin jäte multaantuu kohtuu hyvin kahdessa-kolmessa viikossa. Liian viileässä multaantuminen pysähtyy, mutta jatkuu lämpötilan taas noustessa.

Moni ajattelee varmaan kauhulla, että minulla on biojätettä sisätiloissa tekeytymässä. Mutta voin vakuuttaa, että vain parina ensimmäisenä päivänä kellarissa voi haistaa, että siellä on fermentoitua tavaraa käsitelty. Tuoksu häipyy tosi nopeasti, eikä ole edes häiritsevä.

Ämpärin tyhjennyksen jälkeen en koskaan pese sitä, huuhtelen vain kevyesti. Hanan tarkistan joka tyhjennyksen yhteydessä ja valutan siitä puhdasta vettä läpi, ettei se tukkeutuisi. Samoin kannessa olevan uran puhdistan aina todella huolellisesti, sillä sinne jäävä pienikin murunen saattaa vaikuttaa ämpärin ilmatiiviyteen ja fermentoitumisen onnistumiseen.

Ämpäri heti tyhjennyksen jälkeen ja sitten huuhdeltuna. 
Kannen urassa näkyy vielä roskaa, joka pitää puhdistaa.

Bokashineste on yksi iso syy sille, että olen niin kovin innostunut bokashoinnista. Fermentoituvasta biojätteestä irtoava suotoneste on mitä mainiointa lannoitetta. Se sisältää mikrobeja, kaliumia ja fosforia, mikä tekee siitä hyvää lannoitetta varsinkin kukkiville kasveille. Neste on varsin tujua tavaraa ja sitä pitääkin laimentaa 1/200 (kuivaa rouhetta fermentoinnissa käytettäessä). Toki nesteen koostumukseen vaikuttaa paljolti se, mitä ämpäriin on laitettu. Jos ämpärissä on paljon vihreitä naatteja, neste on myös typpipitoisempaa. Samoin sen väri ja tuoksu vaihtelevat kovastikin sisällöstä riippuen. Yleensä väri on kauniin kullankeltaista, mutta uusi ämpäri päästikin tuollaista hyvin tummaa suotonestettä.

Tässä nyt bokashin multatehtailua minun tyylilläni. Näin toimien olen saanut ihan komeaa multaa aikaiseksi jo useamman vuoden ajan! 

Joko sinua on puraissut bokashi-kärpänen?

Chilien koulintaa ja ripsiäisten tarkkailua

Viime vuoden puolella koekylvöön laittamani 'Bolivian Rainbow' -chilit ovat kasvaneet niin hurjasti ja niin tiheään, että oli pakko alkaa koulimaan niitä hieman harvempaan. Tosin koulinta pitäisi tehdä vasta sitten, kun ensimmäiset varsinaiset lehdet ovat kasvaneet, mutta tästäkin on nykyään eriäviä näkemyksiä. Toisaalta taimet suositellaan koulittavaksi mahdollisimman pieninä, jolloin niiden juuret eivät ole vielä kovasti haaroittuneet ja vaurioituvat siirtäessä vähemmän. No, kukin toimii varmasti itselle sopivimmalla tavalla. Minä yleensä teen kaiken muunkin vähän soveltaen ja omalla tyylillä!

Nämä 'Bolivian Rainbow't ovat kyllä siitä hassuja, että niihin avautui moneen heti saman tien kolme lehteä, kun yleensä sirkkalehtiä on kaksi. Tai kai nuo kaikki kolme kuitenkin luetaan sirkkalehdiksi, kun ne kuitenkin yhtä aikaa syntyä pullahtivat?!

Pieni, vehreä chilimetsä.

Ripsautin 'Bolivian Rainbow'n siemeniä ruukkuun aika hulppealla kädellä ja niistä kasvoikin aikamoinen pöheikkö. Siemenet itivät melko eri tahtiin ja taimia olikin sitten hyvin monen kokoisia. 

Isoimmat taimet olivat hyvin jämäköitä ja niitä oli suorastaan ilo koulia omiin ruukkuihinsa. Komea oli myös juuri pikkuisilla taimilla. Ruukutin ne bokashimullan ja puutarhamullan sekoitukseen ja upotin niitä hieman alkuperäistä syvemmälle. Pinnalle ripottelin hienoa hiekkaa. Jätin vielä muutaman pikkutaimen alkuperäiseen purkkiin varataimiksi. Lopuksi pikkutaimet ruukkuineen pääsivät vesiastiaan imemään mullan alakautta kosteaksi. 

'Bolivian Rainbow't.

Toiset koekylvämäni chilit eli 'Aji Mango', 'Cherry Bomb' ja 'Bishop's Crown' ovat kasvaneet jo hieman isommiksi kuin 'Bolivian Rainbow't, mutta ne kylvin niin harvaan, että ne olisivat voineet odottaa vielä hetken. Mutta tuli nyt samalla nekin koulittua omiin purkkeihinsa. Onhan juurilla näin paremmin tilaa kasvaa. Suurimman osan niistä sain nostettua ylös isommassa paakussa, joten minun ei tarvinnut häiritä juuria niin paljoa. Paakun kanssa pikkutaimet oli helppo upottaa hieman syvemmälle, kun ne olivat kasvattaneet niin pitkät varret. Tosin eipä tuonnekaan nyt juurille kovin hulppeasti tilaa jää, mutta täytyy vaihtaa isompaan ruukkuun sitten nopeammin. Nämä kasvattivat kaikki oikeaoppisesti ensin kaksi sirkkalehteä, eivätkä hämmentäneet kasvattajaa ylimääräisillä lehdillä niin kuin nuo bolivialaiset.

 

Kaikki pikkuiset lähikuvissa.

Sitten takaisin kasvilampun alle huonekasvien pistokkaiden joukkoon.

Nyt kun huusholliin alkaa ilmaantua näitä pikkutaimia kevään mittaan yhä lisää, olisi kiva, etteivät ripsiäiset niitä kaikkia pistelisi poskeensa, niinkuin viime keväänä meinasi käydä basilikoilleni. Biotuksen torjuntaeliöt ovat nyt hyörineet meillä puolisentoista viikkoa ja tuntuma on, että ripsiäisiä olisi näkynyt vähemmän. En sitten tiedä onko se vain toiveajattelua. Myös torjuntaeliöt katosivat kasveihin niin, ettei niistäkään ole kovin montaa havaintoa, vaikka vähän tuntui ilkeältä niitä kotiinsa päästää mellastamaan. Todennäköisesti joudun tilaamaan vielä uuden satsin ainakin niitä kesärikkaluteita, jotka syövät kaikkia ripsiäisen kehitysasteita aikuiseen asti. Mutta seuraan edelleen tilanteen kehittymistä!

Talvikompostointia ja pieni sankaritarina

Tammikuu on ollut Tampereen seudulla varsin lauha ja suojakelejä on ollut moneen otteeseen. Puutarhassa on onneksi pysynyt jonkinmoinen lumipeite kasvien suojana vesisateista huolimatta, mutta alkavat ne plussakelit tuntua meilläkin. Lumet ovat vajonneet vauhdilla, ja ainakin itse toivoisin sitä kiireesti lisää. En nyt ehkä muuten sitä niin kovin kaipaa, mutta puutarhaihmisen roolissa. Ja kyllä minä mieluummin muutenkin sen lumen ottaisin näin tammikuussa kuin sitten kevään korvalla, kun jo odotellaan kasvukauden alkua tai pahimmassa tapauksessa sen jo alettua.

Biojätteiden vienti pihan perälle on ollut aikamoista henkiinjäämistaistelua tässä viime aikoina. Aurattu käytävä on muuttunut jäiseksi uraksi, jota pitkin on melko eksoottista luistella kompostorin luokse. Olenkin jo muutaman kerran turvautunut nastakenkiin näillä bioskareisuillani. Hiekka tuossa jään päällä on yhtä tyhjän kanssa.

Biolanin vanha lämpökompostori on pysynyt sulana ja toimivana leutojen säiden takia. Sinne tulee talvella aika vähän täytettä, kun suurin osa meillä menee bokashiin. Luntakin on niin vähän, että sen olisi voinut jopa tyhjentää, kun alaluukun saisi auki. Yleensä en sitä talvella tyhjentele. Jos se tulee täyteen, annan sen jäädä odottamaan kevättä ja kerään jätteet erilliseen kompostilaatikkoon. Keväällä tyhjennän lämpökompostorin ja lisäilen sinne talvella säilömäni biojätteen. Välillä olen ajatellut ostaa toisenkin lämpökompostorin, mutta bokashin ollessa käytössä, en ole sitä vielä hankkinut. Kompostorien korkea hinta on  myös melkoinen jarru ostoinnokkuuteen. Katsotaan kuinka kauan vanha Biolanimme kestää. Se on ollut kyllä mieleinen vekotin meidän taloudessa!

Ainoa toimiva kuivike meillä on ollut Biolanin oma. Olen kokeillut monenlaisia hakkeita ja kuivikkeita, mutta aina olen palannut Biolanin Komposti- ja huussikuivikkeeseen (tämä ei ole maksettu mainos). Ainakin, jos haluaa saada kompostorin toimimaan talvellakin. Biolanilla on myös erikseen talvikuivike, mutta sitä en ole koskaan kokeillut. 

Kuivikkeelle minulla on iso sinkkiämpäri, josta tykkään kovasti. Kuivike pysyy kuivana sateellakin, vaikka tynnyri on tuossa ihan taivasalla. Tietysti talvella olisi parempi, jos kuivike olisi sisällä lämpimässä, mutta kaikkeen ei vaan ole tiloja. Ja homma on toiminut näinkin ihan hyvin.

Talvikylvöjen päälle kasaamani lumi on pysynyt ja laatikot ovat hangen alla ainakin vielä toistaiseksi.

Perennapenkkien päältä lumi on paikka paikoin sulanut, ja sitä en kyllä toivo tapahtuvan yhtään enempää. Olen pyytänyt miestäni, joka hoitaa meillä lumityöt, kolaamaan lumet kukkapenkkien päälle, missä se vain on mahdollista.

Talonedustan kukkapenkki on alkanut uhkaavasti myös menettää lumipeitettään, vaikka siihen putoavat katoltakin lumet. Katto on hyvin puhdistunut myös sammaleista lumen mukana. Tuonne seinän puolelle meillä yleensä ensimmäiset tulppaanit nousevat keväällä ja kuvasta kyllä arvaa miksi. 

Kiveyksen osalta piha on onneksi jo hieman sulanut, mutta kyllä siinä vielä liukastumaan hienosti pääsee, jos ei ole varovainen.

Tähän lopuksi vielä pieni tarina kasvien uskomattomasta sinnikkyydestä. Kompostoriin tavaraa viedessäni ja sitä sekoitellessani ihmettelin sieltä pintaan noussutta sipulia. Sitten muistin heittäneeni yhden pienimmistä tarhakriinumin sipuleista kompostiin, kun niitä viime vuoden puolella laitoin multiin lepokautensa päätteeksi. Sipuli vaikutti jotenkin niin huonolta ja pieneltä, että se päätyi hylkyyn. Kompostorin lämmössä ja pimeydessä se oli kuitenkin päättänyt alkaa kasvaa. Sydämeni heltyi moisen tarmokkuuden edessä. Siispä se pääsi sisälle ja ruukutin sen. Pieni sankari!

Pieni, mutta sinnikäs!

 

Kivikkotörmäkukka (Scabiosa columbaria)

Meidän pihan viime kesän eräs pisimpään kukkineista perennoista oli kivikkotörmäkukka. Olen kasvattanut sitä ihan siemenestä. Siemenet eivät tarvitse kylmäkäsittelyä ja itävät nopeasti. Se ehtii kasvaa jopa kesällä kylvettynä ihan kunnon kokoiseksi taimeksi syksyyn mennessä. Talvikylvettynäkin se kukki itselläni vasta seuraavana vuonna. Siemensekoituksessa (Scabiosa columbaria f. nana Misty Butterflies) piti olla pinkkiä ja lilaa, mutta omista on kaikista tullut vain tuota sinisempää laatua.

Kivikkotörmäkukka on todella kaunis ja herkkä. Ja voiko helpompaa kasvia olla? Se kestää sateen, paahteen, kuivuuden ja tuulen. Jos sade piiskaa sen joskus matalaksi, se pörhistelee itsensä hetken päästä taas uuteen kukoistukseen. Sen kasvutapa on rento, jopa hieman lamoava. Lehtiruusukkeet jäävät noin parikymmentäsenttisiksi, kun taas kukkavarret ainakin meillä venähtivät ainakin 40 cm korkeiksi. Myös pörriäiset tykkäävät kivikkotörmäkukasta, mikä luonnollisesti lisää sen viehättävyyttä kovastikin.

Kivikkotörmäkukka on hyvä pörriäiskasvi.

Kivikkotörmäkukka aloitti kukintansa kesäkuussa ja jatkoi sitä sinnikkäästi syyskuun puoliväliin asti. Tarkasti en sen kukinnan alkua ole näköjään taltioinut. Sen nuput ovat nekin hyvin hauskan näköiset.

Trendikkäästi jauhosavikkaakin hiukan joukossa😉

Siemenpallerot ovat hyvin koristeellisia.

Pikkutaimet 31.7.24.

Kokeilin tosiaan kasvattaa viime kesänä näitä nopeasti itäviä perennoja, ja kivikkotörmäkukka oli yksi niistä. Kylvin sen siemenet 13.6. Ne itivät 22.6. ja koulin ne 5.7. Yllä olevassa kuvassa näkyy tilanne 31.7. ja alla olevassa syksyn kuvassa olen siirtänyt ne penkkiin vanhojen kivikkotörmäkukkien viereen. Pikkutaimet näkyvät kuvan vasemmassa alareunassa. Tilanahtauden vuoksi joudun pitämään taimia purkissa melko pitkään ja se taatusti hidastaa niiden kasvua. Mutta silti kesälläkin ehtii kasvattaa ihan hyvän kokoisia taimia.

18.9.2024 kukinta alkaa vähitellen olla ohi . Kivikkotörmäkukan takana
kukkii vielä jalokurjenpolvi 'Dragon Heart'.

 

On se vaan niin nätti!

Talvikylvin tänä vuonna nyt pelkkää pinkkiä kivikkotörmäkukkaa. Katsotaan saanko muutakin väriä kuin tätä lilaa?!