Bokashin multatehdas

Tulevaa multaa bokashiämpärissä, nam! 

Lupasin laittaa vielä postausta bokashin multatehtaan teosta, vaikka olen asiaa jo aika monta kertaa täällä blogissani käsitellytkin. Mutta eikös se kertaus ole opintojen äiti, kyllästymiseen asti😅

En muista koska aloin täyttää tätä nyt multatehtaaseen laittamaani ämpäriä, mutta ainakin marraskuun puolesta välistä asti se on ollut täytössä, koska jätekakun pohjalla näkyvät silloin hylkyyn menneet posliinikukkani jäänteet. Ämpäriin mahtuu aivan uskomaton määrä biojätettä, koska se vajoaa kummasti hapattumisen aikana. Ja lastallahan sitä myös taputellaan aina vähän tiiviimmäksi täytön yhteydessä. Olen nykyään aika suurpiirteinen biojätteen pilkkomisessa bokashiin, mutta mitä pienempää jäte on, sen helpompaa mikrobien on työskennellä.

Ennen merkkasin tarkasti aloitus- ja fermentoitumisajat kanteen. Nyt nekin menevät jo rennommalla otteella. Toisen ämpärin täytön aloitin 6.1. tämän vuoden puolella, joten oletan tämän täyden ämpärin jääneen suurinpiirtein samoihin aikoihin fermentoitumaan. Sinä aikana se saa olla rauhassa. Välillä vain liruttelen bokashinestettä hanasta. Kun sen tulo alkaa hiipua, se on yleensä merkki siitä, että voi alkaa multatehtailemaan. Fermentoitumisvaiheen olisi hyvä olla vähintään kaksi viikkoa, kolme-neljä viikkoa ei ole yhtään pahitteeksi. Biojäte ei varsinaisesti muutu mitenkään hapatusvaiheessa ja näyttää melko samalta kuin ämpäriin laitettaessa. Minkäänlaista "maatumista" ei siis tässä vaiheessa ole tarkoituskaan tapahtua.

Ämpäri avattuna fermentoitumisvaiheen jälkeen. Tuoksu on ihan miellyttävä.
Sellainen sitruksisen etikkainen.

Minulla on kellarissa iso muovilaatikko, johon yleensä kippaan koko ämpärin sisällön. Kuvassa näkyy hyvin ämpärin pohjalla oleva talouspaperi, joka estää aloittaessa rouheen tippumisen nestetilaan (muutenhan paperia ei siis bokashiin laiteta). Samoin alasleikkaamani Hoya heuschkelianan lehtiä ja oksia. Puolessa välissä oleva musta aines on ladattua biohiiltä, jota voi käyttää mikrobirouheen sijasta. Tähän käy tosiaan siis vain tuo valmiiksi mikrobeilla ladattu biohiili. Lataamatonta biohiiltä voi laittaa ämpärin alaosan nestetilaan latautumaan muodostuvalla bokashinesteellä. Itse haluan lirutella nesteen ulos ämpäristä lannoituskäyttöön.

Minulla on valmiina myös nämä noin kymmenen litran vetoiset ämpärit, joita en edes pese multatehtailujen välillä. Fermentoitunut biojäte sekoitetaan vanhaan multaan, jota varaan syksyllä muutaman säkillisen talvea varten. Tyhjentelen siis kesäkukkien ja tomaattien käytetyt mullat ruukuista säkkeihin talteen. Multa ja biojäte sekoitetaan keskenään suhteessa 30/70 eli multaa enemmän suhteessa jätteeseen. Tämä suhde ei ole niin turhan tarkka. Tärkeää on se, että jokainen biojätepalanen olisi kosketuksissa multaan multaantumisen nopeutumiseksi. Siksi myös sekoittaminen on tässä vaiheessa ensiarvoisen tärkeää. 

Ämpärien pohjalle laitan ensin ohuen kerroksen pelkkää multaa, sitten multaan sekoitettua biojätettä ja lopuksi pintaan viitisen senttiä pelkkää multaa "hajulukoksi". Multa saa mielellään olla hiukan kosteaa. Nämä asiat oppii oikeastaan tehdessään. Niin kuin mikä on oikea kosteus. On vaikea antaa oikein mitään yleispäteviä ohjeita. Itsekin menen ihan mutu-tuntumalla.

Lopuksi peittelen ämpärit nuoruusvuosieni vanhasta kissaverhosta leikellyillä palasilla. Joskus käytän harsoa. Fermentoitumisvaiheessa ämpärin pitää olla ilmatiivis, mutta multatehtailussa tarvitaan happea. Laitan kankaan ämpärien päälle vain siksi, etten halua valtavaa harsosääski-invaasiota kellariin. Siitäkin on kokemusta.

Multaantuminen tapahtuu noin kahdessa-neljässä viikossa hieman lämpötilasta riippuen. Huoneenlämpö olisi ihanteellinen multatehtaalle. Meillä on kellarissa reilusti vajaat parikymmentä astetta lämmintä, mutta sielläkin jäte multaantuu kohtuu hyvin kahdessa-kolmessa viikossa. Liian viileässä multaantuminen pysähtyy, mutta jatkuu lämpötilan taas noustessa.

Moni ajattelee varmaan kauhulla, että minulla on biojätettä sisätiloissa tekeytymässä. Mutta voin vakuuttaa, että vain parina ensimmäisenä päivänä kellarissa voi haistaa, että siellä on fermentoitua tavaraa käsitelty. Tuoksu häipyy tosi nopeasti, eikä ole edes häiritsevä.

Ämpärin tyhjennyksen jälkeen en koskaan pese sitä, huuhtelen vain kevyesti. Hanan tarkistan joka tyhjennyksen yhteydessä ja valutan siitä puhdasta vettä läpi, ettei se tukkeutuisi. Samoin kannessa olevan uran puhdistan aina todella huolellisesti, sillä sinne jäävä pienikin murunen saattaa vaikuttaa ämpärin ilmatiiviyteen ja fermentoitumisen onnistumiseen.

Ämpäri heti tyhjennyksen jälkeen ja sitten huuhdeltuna. 
Kannen urassa näkyy vielä roskaa, joka pitää puhdistaa.

Bokashineste on yksi iso syy sille, että olen niin kovin innostunut bokashoinnista. Fermentoituvasta biojätteestä irtoava suotoneste on mitä mainiointa lannoitetta. Se sisältää mikrobeja, kaliumia ja fosforia, mikä tekee siitä hyvää lannoitetta varsinkin kukkiville kasveille. Neste on varsin tujua tavaraa ja sitä pitääkin laimentaa 1/200 (kuivaa rouhetta fermentoinnissa käytettäessä). Toki nesteen koostumukseen vaikuttaa paljolti se, mitä ämpäriin on laitettu. Jos ämpärissä on paljon vihreitä naatteja, neste on myös typpipitoisempaa. Samoin sen väri ja tuoksu vaihtelevat kovastikin sisällöstä riippuen. Yleensä väri on kauniin kullankeltaista, mutta uusi ämpäri päästikin tuollaista hyvin tummaa suotonestettä.

Tässä nyt bokashin multatehtailua minun tyylilläni. Näin toimien olen saanut ihan komeaa multaa aikaiseksi jo useamman vuoden ajan! 

Joko sinua on puraissut bokashi-kärpänen?