Kylmän yön jälkeen

Hui, kun oli kylmä yö! Mittariin oli jäänyt alimmaksi lämpötilaksi tasan nolla astetta, ja pihassa oli aamulla nurmikko kuurassa. Ensi yöksi on luvattu vielä kylmempää, joten taitaa olla ainakin daalioiden kukkimiset tältä vuodelta ohi. 

Aurinko paistoi aamulla niin kauniisti saaden pisarat hehkumaan kasvien lehdillä ja kukissa. Nyt oli oikeastaan ensimmäistä kertaa hiukan haikean tuntuinen olo puutarhassa kierrosta tehdessä, vaikka aika lailla ruskeita ja keltaisia perennoja on jo pitkään törötellyt kukkapenkeissä. Ehkäpä se on vasta tuo pakkanen, joka tuo sen lopullisen syksyn.

Pulloharjaheinä.

Pikkuruinen tarhakylmänkukan siementaimi on ollut vielä aikeissa kukkia ennen talven tuloa. Voi pientä ressukkaa!

Purjoillakin on ollut kasvulavassa melko vilakka yö. Onneksi ne eivät säikähdä ihan pieniä pakkasasteita. Purjot eivät tänä vuonna oikein tahtoneet menestyä, mutta onneksi sentään edes jonkinlaista satoa tulee.

Tarhakellokärhö 'Arabella' oli vielä aamulla näin täynnä nuppuja. Taitaa kukinta harmittavasti loppua nyt lyhyeen. Se on väliaikaistuessa kanaverkossa. 

Toinen tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' oli myöskin aamulla vielä kovasti aikeissa kukkia, vaikka yö oli kuurannut senkin nuput.

Nimetön punainen daalia yritti selvästi imeä aamuauringosta lämpöä hyisen yön jälkeen. Illalla sen lehdissä oli jo jäljet pakkasen puraisuista, mutta kukat olivat vielä ihmeesti pystyssä.

Kasvihuoneen suojissa kukkivat Längelmäen daalian jakopala ja kevään uusi tulokas kaulusdaalia 'Bumble Rumble'. Kohta näillekin saa heittää hellät hyvästit talven ajaksi.

Saapas nähdä kuinka kylmä yö sieltä onkaan seuraavaksi tulossa...

No dig -kukkapenkki kompostitavaralla

Punakosmoskukka 'Sweet Dreams'.

Yhden ainoan kukkivan kosmoskukkani kukasta sain tähän juttuuni mukavan aasinsillan, ettei ensimmäiseksi kuvaksi tullut kuva kompostilaatikoista. Vapaapäivälleni sattui keskiviikkona kaunis auringonpaiste, ja sain varmasti sen ansiosta jonkin ihmeellisen tarmonpuuskan. Olin nimittäin jo pitkään suunnitellut yhdistäväni takapihan aidanvierustan kaksi pienempää kukkapenkkiä, ja nyt ryhdyin tuumasta toimeen.

Koska penkkien väli oli melko suuri, mietin millä ihmeellä täyttäisin sen. Sitten sain ajatuksen hyödyntää kesäkukkien tyhjennettyjä ruukkumultia, sekä niiden ja perennojen katkottuja varsia. Ja tässä tuli siis se aasinsilta: katkotut kukkimattomien kosmoskukkien varret pääsivät tositoimiin! Sekaan lisäsin kaikenlaista vanhoissa multapusseissa tekeentynyttä kompostitavaraa. Kasasin kaiken suoraan nurmikon päälle ilman mitään sanomalehtiä tai pahvia. Mutkat suoriksi no dig -meininkiä siis.

Kasvihuoneen takana vanhojen kompostilaatikoiden luona ollut rytökasakin siirtyi nyt hyötykäyttöön uuden kukkapenkin pohjamateriaaliksi. Kuvassa näkyvät pussit ovat täynnä tyhjentyneitä pusseja. 

Olen alkanut täyttää myös vanhoja kompostilaatikoita. Ne saavat palvella niin kauan kuin vain kasassa pysyvät. Ne on aikoinaan rakennettu ihan käsittelemättömästä laudasta, ja ensi kesänä ne viettävät jo kymmenvuotissynttäreitään. Hienosti ja pitkään ovat siis palveluksiaan tarjonneet.

Päällimmäiseksi  penkkiin kaivoin valmista tavaraa uudesta kompostilaatikosta. Siellä olikin komean näköistä multaa. Kompostoitavien puutarhajätteiden fermentointi ennen niiden laittamista kompostilaatikkoon nopeuttaa selvästi prosessia. 

Kanttasin penkin reunat ja muotoilin sen tasaiseksi kummuksi. Kuvasta ei penkin korkeutta oikein hahmota, mutta melkoinen kohopenkki siitä tuli. Se saa nyt olla rauhassa kevääseen asti. Ehkä haravoin siihen lehtiä vielä päälle. Mielenkiintoista katsoa sitten keväällä millainen lopputulos on. Kuinka pohjatavara maatuu ja painuu, ja sainko aikaiseksi vain rikkaruohokummun vai oikeasti käyttökelpoisen kukkapenkin.

Vähän arvelluttaa penkin alle jäänyt kuolleen luumupuun kanto, jonka mies oli kyllä vetänyt jo aiemmin moottorisahalla halki moneen suuntaan, eikä se enää tehnyt minkäänlaista vesaa. Mutta eihän niistä koskaan tiedä. Tai millaista sienikasvustoa se alkaa ehkä pukkaamaan. Nähtäväksi jää!

Kirsikkapuupenkin päädystä näkee hyvin tämän suhtautumiseni puutarhahommiin: poistin kirsikalta tukipuut keväällä, kun kuvittelin sen pärjäävän jo ilman niitä. Kesällä myrskytuulet meinasivat painaa koko puun vaakatasoon ja hankin kiireesti uudet tukipuut. No, eipä ne paljon auta, kun ei kukaan ole sitonut runkoa tukiin kiinni!

Vielä muutama sananen lempilapsestani bokashista. Sain toisen bokashiämpärin sopivasti täyteen ja fermentoitua ennen kylmiä ilmoja. Multatehtaiden teko kun on ulkona huomattavasti mukavampaa kuin kellarissa. Ihan täydellinen bokashikakku pääsi kottikärryyn, johon olin kopistellut kesäkukkaruukkujen multaa. Sekoittelin ne keskenään, laitoin ämpäreihin ja vein takaisin sisälle kellariin multautumaan. Sisällä laitoin vielä kankaat ämpäreiden päälle, etteivät harsosääsket pääse luvattomasti lentelemään mullasta vapauteen. Tyhjentyneelle ämpärille kevyt huuhtelu ja kuivaus, ja se on taas valmis hommiin.

Minussa asuu varmaan jonkinlainen pieni myyrä, kun tykkään niin kovasti möyriä tuon mullan kanssa!

Siementen keräilyä

Olen varmaan vähän kummallinen puutarhuri, kun minusta kukintansa ohittaneet ja tuleentuneet kasvit ovat kauniita. Monella kasvilla on mielenkiintoiset ja hienot siemenkodat. Ja siemenet ovat luonnon pieniä ihmeitä. Niihin on kätketty kaikki se tieto, mikä tarvitaan uuden kasvin kasvattamiseen. Itselleni yksi syksyn mieluisimpia tehtäviä on siementen keräily. Olen innokas kasvattamaan kaikkea siemenistä ja siksi omista kasveista kerätyt siemenet ovatkin hyvin tarpeellisia.

Punavärimintun siemenpallerot ovat valmiita kerättäviksi. Tämä kolmen värin sekoitus 'Panorama Mix' kukki kesällä komeasti. 

Mielestäni kaikkein kauneimmat ja juhlallisimmat siemenkodat on varjo- ja marhanliljoilla. Niiden alaspäin nuokkuvat kukat kääntyvät siemenvaiheessa jännästi ylöspäin. Niistä tulee mieleen kuninkaanlinnojen salien komeat kattokruunut. Ne ovat myös hienoja talventörröttäjiä.

Alppipiikkiputkellakin on jo komea siemenkattaus valmiina. Niiden siementen keräämisessä saa olla varovainen, sillä koko kasvi on ikävän teräväpiikkinen.

Kasvattamistani samettikukista olen kerännyt siemenet talteen jo pitkään. Tällä hetkellä minulla on sekoitus alunperin kolmesta erilaisesta samettikukasta. Joka kesä on hauska odottaa millaisia kukkia niistä minäkin vuonna kasvaa, kun ne sekoittuvat pörriäisten ansiosta keskenään. 

Tämän kesän samettikukkien satoa. Vähän epätarkka kuva, mutta kyllä siitä ehkä jonkinlaisen käsityksen erilaisista värikirjoista saa.

Suodatinpussit sekä tyhjentyneet sokeri- ja jauhopussit ovat kovassa käytössä näin syksyisin. Hengittävissä paperipusseissa vähän kosteatkaan siemenet eivät helposti homehdu. Näitä nyssyköitä kertyy syksyllä melkoisesti. Täytyisi tehdä myös vanhojen siemenvarastojen inventaario ja heittää vanhemmasta päästä ainakin samoja siemeniä poiskin. Yllättävän pitkään siementen itävyys kuitenkin säilyy ja ihan suin päin ei vanhentuneita siemeniä kannatakaan heittää pois.

Malabarinpinaatin jännät vaaleanpunavalkoiset "kukat" alkavat myös tummua lähes mustiksi. Tästä kasvista en olekaan aikaisemmin kerännyt siemeniä ja nyt onkin opettelua koska mahtavat olla kypsiä?!

Viimeisiä kukkijoita

Syyskuu alkaa vauhdilla lähestyä loppuaan ja puutarhassa syksyn tuntu vain lisääntyy päivä päivältä. Lomareissun jälkeen olen ollut vähän kummallisessa zombiemoodissa, enkä ole saanut oikein mitään pihassa tehtyä. Muutamia kohtia perennapenkeistä olen kaivellut hieman terhakammin ylös ja puhdistanut rikkaruohoista, mutta kokonaisuutena piha on kyllä aika huonolla hoidolla. Niin mukavaa kuin lomailu onkin, se aiheuttaa töissä aina jonkin verran kasautumista ja tiivistahtisempia päiviä. Mielelläni terapoisin itseäni puutarhahommilla työpäivien päälle, mutta välillä ei vaan jaksa. Ja tähän aikaan vuodesta hämäräkin tulee jo melko aikaisin.

Reissuun lähtiessämme viimeiset daaliat pihassa olivat vasta nupulla, mutta nyt loputkin ovat viimein saaneet kukkiaan auki. Lummedaalia 'Blue Wish' odotutti kukintansa kanssa pisimpään. Se ei ole ollenkaan minun lempivärejäni, mutta olen kuitenkin jotenkin tykästynyt siihen. Se tuli minulle joskus aikoja sitten kaupan päällisenä ja on tarjonnut luotettavaa kukintaa siitä lähtien joka vuosi. Daalioiden taustalla kukkii toinen myöhäinen kukkija konnanyrtti.

Lummedaalia 'Blue Wish'.

Konnanyrtti on hieno ja mielestäni aika harvoin puutarhoissa näkynyt syysperenna. Sen liilanpunaiset, kilpikonnan päätä muistuttavat kukat ovat hieno näky syksyisessä puutarhassa. Se kasvaa 70-90 cm korkuiseksi ja muodostaa tiheän, pensasmaisen kasvuston, joka pysyy tukevasti pystyssä.

Mutta takaisin daalioihin. Tänään nostelin osan ruukuissa kasvavista daalioista kasvihuoneeseen suojaan jäätävältä tuulelta. Samalla kiittelin siirtymistäni muoviruukkuihin. Olipa huomattavasti mukavampi nostella niitä raskaiden saviruukkujen sijaan, vaikka kuinka niistä enemmän pitäisinkin. Osa daalioista joutui kuitenkin jäämään ulos säiden armoille. Toivotaan, ettei ihan vielä niitä hallaöitä tulisi!

Vanha Längelmäen joriini, jonka juurakon istutin maahan toukokuun puolen välin tienoilla, on myös vihdoin avannut muutaman kukan. Se on niin hienon värinen, ettei mitään rajaa. Saapa nähdä kuinka se ehtii kukkia syksyn edetessä vauhdilla. Kylmiä öitäkin on jo ennustettu. Lomalta palattuamme osa sen varsista oli taittunut tuen annettua periksi, mutta sain ne nostettua pienin vaurioin pystyyn. Tai ainakin vielä ne näyttävät olevan ihan hengissä. 

Daalia 'Famoso'.

Daalioiden kukissa näkyy nyt paljon työn raskauttamia raatajia. Kimalaiset ovat uuvahtaneet työnsä ääreen ja kyhjöttävät liikkumatta paikoillaan kukkien mykiöiden vieressä.

Daalia 'Verrone's Obsidian'.

Syysvuokot ovat tänä vuonna erityisen elinvoimaisia ja ne ovat täynnä nuppuja. Olen jotenkin ihan fiksoitunut niiden nuppuihin ja voisin tuijotella niitä tuntikausia. Itse kukkaa en pidä mitenkään kovin kauniina, paitsi taustapuolelta!

Aivan huikean sininen ametistiukonhattu (Aconitum carmichaelii) 'Arendsii' on myöskin kukassa. Se on ukonhatuista kaikkein myöhäisin kukkija. Sillä on todella suuret kukat, ja tuo väri, vau!

Ametistiukonhatun taustalla jo edellisessä kuvassa näkynyt rentoukonhattu (Aconitum arcuatum) on kukkinut pitkän aikaa ja tekee jo siemeniäkin. Sen olen alunperinkin kasvattanut siemenestä ja se on valloittanut ison paikan minun perennasydämestäni. Se on mahdottoman kiitollinen kukkija ja kaunis kuin mikä.

Koristeportulakka.

Kesäkukkarintamalta ei enää ole paljoa kerrottavaa. Osa on jo kompostissa. Koristeportulakat siirsin myös kasvihuoneen suojiin, ja ne kiittivät avaamalla vihdoin enemmänkin kuin vain muutaman kukan kerrallaan. Kasvatan näitä joka kevät omista kasveista kerätyistä siemenistä. 'Sundial' ja 'Happy Hour Pink Passion mix' ovat iloisesti sekoittuneet keskenään ja nyt siementaimista tulee kaikkea mielenkiintoista. 

Tulisalvia 'Lighthouse Purple'.

Kesäkukkien hännänhuippuina kukinnassa tulevat tulisalvia 'Lighthouse Purple' ja koristeporkkana 'Dara' , joita kumpaakin kasvatin nyt ensimmäistä kertaa. Kauan kesti kummaltakin päästä kukintavaiheeseen kolean alkukesän takia, mutta kannattihan näitä nyt odottaa. Kauniita molemmat. 

Tai no, oikeastaan kaikkein hitaimpina hännänhuippuina oli osa kosmoskukista, jotka päätyivät jo kompostiin puolitoistametrisinä vihreinä pehkoina. Joinain vuosina niiden kanssa ei vaan onnistu, ja toisina vuosina ne kukkivat ihan hulluina. Tänä vuonna osa kukki ja osa ei. Elä nyt näiden kanssa sitten!

Koristeporkkana 'Dara'.

Tähän loppuun on ihan pakko laittaa kuva ihanasta koristehirssistä (Pennisetum advena 'Rubrum'), joka hehkui ilta-auringossa hieman jo räjähtäneen punarevonhännän kanssa. Tuo syksyinen matalalta tuleva valo on kyllä vastustamattoman kaunista ja pehmeää.

Arboretumissa Sloveniassa

Slovenian reissullamme kävimme pääkaupunki Ljubljanasta noin parikymmentä kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa arboretumissa, joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Sen pinta-ala on 85 hehtaaria, joten kokoa ja katsottavaa löytyi. Kuvia kertyi hurja määrä, ja minulla olikin aikamoinen homma miettiä mitä niistä valita tähän postaukseen. 

Arboretum Volcji Potok avattiin yleisölle vuonna 1952. Silloin paikalla vuodesta 1882 asti sijainnut yksityisen Souvanin perheen omistaman kartanon puistoalue siirtyi Ljubljanan yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan hallintaan. Vuonna 1999 puisto julistettiin kansallisesti merkittäväksi kulttuuri- ja luonnonperintökohteeksi. Valitettavasti puiston muotopuutarhan yläpuolella sijainnut Souvanin perheen vanha kartanorakennus oli tuhoutunut toisen maailmansodan aikana vuonna 1944.

Muotopuutarha.

Portilla vastassa oli täälläkin jo aika syksyinen tunnelma, kun maassa oli paljon puista varisseita lehtiä. Pääsymaksu arboretumiin oli 10,50e/henkilö, jota pidin hyvin kohtuullisena.

Päivä oli taas melko pilvinen ja harmaa, mutta sadetta ei kuitenkaan oltu ennustettu, joten päivä oli hyvä tällaiselle puistovierailulle. Syksyn läheisyys näkyi puistossakin, mutta vielä oli runsasta kukintaakin, kiitos kesäkukkien. Jättiverbenaa tuntui olevan joka penkissä violettisena mattona. Nämä pensasaidalla rajatut kukkapenkit olivat hienoja.

Jättiverbenaa oli tosiaan paljon.

Daaliat olivat vielä kukassa, mutta niidenkin paras kukinta tuntui olevan jo ohitettu. Niitä oli jos jonkinnäköistä pompulaa. Tällaiset valtavat daaliapenkit ovat kyllä hienoja.

 

Isot kesäkukkapenkit oikein kutsuivat lähelleen tutkimaan tarkemmin lajikirjoa. Täältäkin löytyi pensasbasilikaa ja koristehirssiä, kahta suosikkikasviani. Reunan limenvihreä kasvi taitaa olla bataatti.

Kaikkein eniten olin kuitenkin tohkeissani kaikista koristeheinistä, joita kasvoi isoina mättäinä joka puolella puistoa. Ne olivat todella valtavan kokoisia ja upeita. Olen ollut jo useamman vuoden ajan kovin innostunut heinistä ja yrittänyt kasvattaa niitä lisää omaankin pihaan. Miestä minun intoiluni ja kipittelyni heinäpallerolta toiselle ilahtuneiden huudahdusten saattelemana taisi ihmetyttää ja huvittaa. Ainakin silmien pyörittelystä ja naureskelusta päätellen. No, niinhän se on, että "happy wife, happy life"! 

Heinäpalleroita.

Puistossa oli myös orkideatalo, jossa ei kyllä kovin paljoa niitä orkideoita ollut. Mutta kiinnostavia saniaisia ja muita kasveja kylläkin. Nuo keskellä amppelissa roikkuvat jäniksenkäpäläsaniaiset olivat tosi veikeitä. Niiden ilmajuuret muistuttavat karvaisia käpäliä, siitä ilmeisesti kasvin hauska nimi. Olisipa kotonakin tällainen viherhuone!

Upea neidonhiussaniainen (Adiantum raddianum) orkidean seurana.

Tämä reilusti valoa saanut lehtikaktus oli komea.

Perhostalo.

Orkideatalon vieressä oli perhostalo, jossa oli myös aika trooppinen tunnelma kosteuden ja upeiden kasvien ansiosta. Eksoottisten perhosten lepatellessa ympärillä pystyi hyvin kuvittelemaan olevansa jossain sademetsässä.

Perhostalon asukkeja.

Perhostalossakin oli pensasbasilikaa ja perhoset tuntuivat kovasti viihtyvän siinä.

Kaktustalo.

Kolmas talo oli pyhitetty kaktuksille. Nämä piikikkäät kaverit ovat hyvin lähellä sydäntäni. Olisin voinut viettää talossa tuntikausia vain tutkiskellen näitä erinäköisiä palloja ja pötkylöitä.

Maailmaan mahtuu kyllä ällistyttävä määrä myös erilaisia kaktuksia!

Tämä uhkea neitokainen istui 'Nemo' -nimisen ruusun vierellä.

Kaktusten jälkeen suuntasimme ruusutarhaan. Vierailumme ajankohta tosin oli ruusujen kannalta ihan liian myöhäinen. Vain joissain ruusuissa oli vielä jonkinlaista kukintaa jäljellä. Mutta paikasta sai kyllä käsityksen kuinka upea se varmasti parhaaseen kukinta-aikaan onkaan. Puistossa on nimittäin 1300 ruusulajiketta.

'Toby Tristram' on taatusti komea näky kukkiessaan kivipergolassaan.
Nyt oli vain marjat jäljellä.

'Portoroz' -ruusu kukki vielä upeasti. Mikä väri, vau!

Puistossa on 3500 eri puu- ja pensaslajia tai lajiketta. Ihan vain puiden tutkimiseen olisi helposti saanut kulutettua useita päiviä. Puisto oli täynnä todella upeita vanhoja puita. Niiden varjoissa oli mukava kävellä ja ihailla niiden elämää täynnä olevia runkoja. Niiden tyvet ja juurakot olivat kuin menninkäisten koteja.

Puistosta löytyy myös neljä tekojärveä ja tällainen söpö pieni vesiputouskin.

Vanhan kartanon edessä vuodesta 1918 asti sijainnut muotopuutarha on edelleen olemassa, vaikka itse kartanorakennusta ei enää ole. Muotopuutarhan keskellä kukkivat nyt kannat.

Kivikkopuutarha oli minulle myös yksi puiston kohokohdista. Siellä erilaiset muodot ja vihreän eri sävyt sekoittuivat harmoniseksi kokonaisuudeksi kivien väliin. Olisipa omaankin pihaan tilaa rakentaa tällainen kivikkopenkki.

Sitten vähän lisää heiniä...

Ja vielä vähän...

Tämä raitainen heinä oli hauska.

Syysvuokot olivat hienosti kukassa ja niitä oli valtavat määrät. Muuten en puistossa paljoa perennoja nähnytkään. Se ei kyllä tarkoita sitä, ettei niitä olisi jossain muualla vielä ollut. Mutta puisto oli niin iso, että mekin hieman harhailimme yrittäessämme löytää puiston keskellä olevaa kahvilaa. Ja paljon jäi näkemättä.

Saavuttuamme takaisin portille oli taivas jo seljennyt ja aurinkokin näyttäytyi. Sää oli itse asiassa koko matkamme ajan hyvin samanlaista eli varsin vaihtelevaa.

Yritin tiivistää ja karsia, mutta melkoinen maraton tästä nyt taisi silti tulla. Vaikka paikka onkin arboretum, jäivät puut nyt vähemmälle huomiolle tässä postauksessa. Paljon piti jättää pois, mutta tähän tuli nyt itseäni eniten kiinnostaneet kasvit ja jutut. Toivottavasti jaksoitte loppuun asti!